Johdanto teollisuuden ja tekniikan perintöön Espoossa

Markku Salminen 2015

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2015 teema on ”Teollisuuden ja tekniikan perintö”. Vuoden aikana teollisuus nostetaan esille osana eurooppalaista, kansallista ja paikallista kulttuuriperintöä. Espoon perinneseura tuottaa artikkelisarjan, jossa esitellään merkittäviä teollisuudden aloja, yrityksiä ja tekniikan saavutuksia eri aikakausina.

Pitkällä aikavälillä teollisuus ja tekniikan sovellukset ovat niin suuria kehitystrendejä, että niiden vaikutukset ja niistä periytyvät asiat tuntuvat laajalti yhteiskunnassa. Perintöön voi sisältyä esimerkiksi toimivia teollisuuslaitoksia, rakennuksia, kaupunkirakenteita, vaikutuksia asukasrakenteeseen ja asukkaiden fyysisiin ja henkisiin tavoitteisiin, erikoistunutta osaamista ja innovatiivisuutta, historiallisia tietoja, jne.

Entisaikojen Espoo ei ollut merkittävä teollisuuspaikkakunta. Suomen teollistumisen alkuvaiheessa tehtaiden energian saanti perustui omaan koskivoimaan ja teollisuus hakeutui vesivoiman kannalta parhaille paikoille. Espoossa ei ollut riittävän suuria jokia ja koskia, joten suurteollisuus ei voinut sijoittua sinne. Myöhemmin teollisuuden käyttöön tuli muitakin energiamuotoja ja vesivoiman merkitys energianlähteenä väheni. Mutta siinä vaiheessa perusteollisuus oli jo vakiinnuttanut asemansa synnyinseuduillaan, joten kehitys ja kasvu jatkuivat voimakkaimmin samoilla teollisuuspaikkakunnilla.

Espoo oli lähellä kasvavaa ja vuonna 1812 suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi tullutta Helsinkiä, jossa rakentaminen, hallinto ja asuminen tarvitsivat monenlaisia tuotteita. Tähän kysyntään Espooseen syntyi mm. tiili-, keramiikka-, lasi- ja puusepänteollisuutta. Laivareitit rannikon tuntumassa ja rautatie sisämaassa vuodesta 1903 alkaen mahdollistivat tuotteiden kuljetukset Helsinkiin. Näiden vanhimpien espoolaisten yritysten toiminta on pääosin päättynyt jo vuosikymmeniä sitten. Nämä verraten pienimuotoiset tuotantolaitokset kasvattivat ja muokkasivat lähialueidensa yhdyskuntia, mutta Espoon kokonaiskuva ei juuri muuttunut teolliseen suuntaan. Toisenlaiseksi vertailukohdaksi voisi ottaa koskien partaalla sijaitsevan Tampereen, jota teollistuminen muokkasi voimakkaasti. Vaikka teollisuus on nyt suurelta osin poistunut Tampereen kantakaupungista, siellä näkyy edelleen vahva teollinen perinne.

Espoo alkoi profiloitua tekniikan korkean osaamisen alueeksi 1960-luvulta eteenpäin. Tähän vaikutti erityisesti se, että Teknillinen korkeakoulu, nykyään Aalto-yliopisto sekä Valtion tekninen tutkimuslaitos, nykyään Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy alkoivat siirtää ja keskittää toimintojaan Espoon Otaniemeen 1950-luvulta alkaen. Liikenneyhteyksien kunnallistekniikan ja palveluiden parantuessa Espooseen alkoi sijoittua myös teollista toimintaa harjoittavia yrityksiä tai niiden pääkonttoreita. Korkeakoulun läheisyys synnytti Espooseen erilaisia asiantuntijayrityksiä ja insinööritoimistoja, jotka palvelivat osittain koko maan tarpeita ja toisaalta nopeasti kasvavan pääkaupunkiseudun rakentamista. Tapiolassa ja sen lähialueilla oli 1970- ja 1980-luvuilla suomalaisittain huomattava insinööritoimistojen ym. asiantuntijayritysten keskittymä. Teknillisen korkeakoulun ja VTT:n laitokset ja laboratoriot ovat vieneet monella alueella suomalaista teollista ja teknistä osaamista maailman huipun tasolle. Niiden vaikutus on yltänyt koko maahan ja maamme rajojen ulkopuolellekin.

Kun luodaan kuvaa teollisuuden ja tekniikan perinnöstä Espoossa, joudutaan paljolti tarkastelemaan varsin nuoria ilmiöitä. Espoossa merkittävimmät ja osittain tänäänkin (2015) havaittavat teolliset ja tekniset toiminnot ja rakenteet alkoi syntyä vasta 1950-luvulta eteenpäin. Sitä edeltävinä aikoina teollinen ja tekninen toiminta oli melko vähäistä mutta toki tarkastelemisen arvoista. 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen teollisuudella oli oma vaikutuksensa Espoon yhdyskuntarakenteeseen ja asuttamiseen.

Nykyään pääkaupunkiseudun erikoistumisaloista erityisesti Espooseen ovat keskittyneet tutkimus ja kehittäminen, tietojenkäsittelypalvelu, tukkukauppa ja agentuuritoiminta sekä elektroniikkateollisuus. Koko pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) teollisuuden ja tekniikan alan työtehtävät työllistivät pääkaupunkiseudulla yhteensä arviolta neljänneksen työvoimasta. Tästä teollisuus työllisti noin 11 % työvoimasta vuonna 2012. Tekniikan ja tieteen erikoisosaamista edellyttävät toimialat työllistivät arviolta 15 % työvoimasta pääkaupunkiseudulla. Kuntakohtaisia lukuja ei ole saatavilla mutta pääkaupunkiseudun lukuja voitaneen pitää suuntaa antavina myös Espoon osalta. Yksi osa teollisuuden ja tekniikan perintöä on nykyisen väestön ammatillinen jakautuma, jossa tekniikan ja teollisuuden osaamisella on huomattavan suuri osuus.