Vallgrenit viihtyivät Ruukinrannassa

Oletko käynyt Ruukinrannassa, aivan Leppävaaran kupeessa? Parhaiten sinne pääsee pyörällä, sillä katujen rakennustyön takia alueelle on autolla haastavaa löytää.

Ruukinranta on Espoon Laajalahden rannalla. Ruukinranta rakennettiin aikoinaan ruotsalaisen amiraalin Carl Tersmedenin 1750-luvulla perustaman tiiliruukin alueelle.

Kuvanveistäjä Ville Vallgren antoi nimensä pikku huvilatielle, joka päättyy venesatamaan. Paikka on aivan Leppävaaran  kupeessa, parin kilometrin päässä Tarvaspäästä.
Ruukinrannan vanha satama on nykyään iloinen, pieni satama täynnä elämää kesäisenä päivänä. Nimensä satama on saanut siellä joskus toimineesta tiiliruukista. Vanhoja punatiiliä löytyy yllättävästi maasta, ruukin muistona.
Vanha laivalaituri löytyy yhä luontopolun varrelta. Laituriin tuli veneitä ja laivoja vielä 1900-luvun alussa.
Nyt alue on enimmäkseen omakotitaloaluetta, mutta siellä oli kuvanveistäjä Ville Vallgrenin ja Viivi Paarmio-Vallgrenin koti Ville Vallgrenintie numero12 tienoilla. Huvilaa kutsuttiin omistajansa mukaan Villa Paarmioksi.
Ville Vallgren (1855-1940) oli 1800- ja 1900-luvun tunnetuimpia suomalaisia kuvanveistäjiämme. Porvoossa syntynyt ja kasvanut Ville olisi halunnut jo 12-vuotiaana ruveta puutarhuriksi, kun koulu ei maistunut. Hän opiskeli ensin Helsingin Polyteknisessä koulussa ja lähti sitten Pariisiin, taiteilijoiden opintokaupunkiin. Pariisissa Ville opiskeli ja teki menestyksellisesti veistoksia sekä loi laajan tuttavapiirin vilkkaana ja hauskana seuramiehenä.
 
Ville ja hänen vaimonsa Antoinette Vallgren Pariisissa.
Ville Vallgren, Kaiku 1888, marmoria.
Ville viihtyi Pariisin kansainvälisessä ilmapiirissä noin 30 vuotta. Ville Vallgren sai kansainvälistä tunnustusta eloisista, jugendtyylisistä veistoksistaan. Hän oli kaksi kertaa aviossa Ranskassa, mutta solmi myöhemmin kolmannen avioliiton Suomessa. Hän tiivisti kotimaassa liittojaan: ”Ensimmäisen vaimon vei Jumala ja toisen piru, mutta kolmannen aion pitää itselläni.” Kolmas vaimo oli kuvanveistäjä Viivi Paarmio.
Viivin ja Villen tarina saattoi alkaa talvella 1913 Leppävaarassa, Viivin vastavalmistuneessa talossa. Ville palasi Suomeen, pakoon ranskalaista vaimoaan, joka osoittautui huumeriippuvaiseksi ja aggressiiviseksi.

Viivi Paarmio-Vallgren oli rohkea nainen aikoinaan. Reilu sata vuotta sitten sivistys, koulutus ja ammatillinen kunnianhimo koski miehiä, naisten kuului hoitaa kotia. Viivi oli kouluttautunut opettajaksi. Sen jälkeen hän oli opiskellut tarmokkaasti kuvataiteita Helsingissä ja Pariisissa. Viivi oli joutunut eroamaan intohimoisen taiteen tekemisen tähden varakkaasta miehestään Werner Palanderista ja kahdesta lapsestaan. Villa Paarmion (alkujaan Palander) hän oli rakennuttanut ystävältään saamansa perinnön turvin.

Villa Paarmio oli Leppävaaran Ruukinrannassa, vehmaan ja kalaisan Laajalahden rannalla. Ympärillä oli rehevää metsää ja joitakin huviloita. Taiteilijapari Paarmio- Vallgren viihtyi vanhuuteen saakka Villa Paarmiossa ja silloisessa maalaismaisemassa.

Ville Vallgren ja Viivi Vallgren kuvanveistoateljeessa.
Leppävaaran alueen savesta Ville ja Viivi muotoilivat etenkin pienoisveistoksia, Viivi myös piirsi ja maalasi. Pienoisveistoksista saaduilla rahoilla rakennettiin ateljee. Ateljeessa taiteilijapari työskenteli yhdessä. Puolisot olivat myös innostuneita kasvimaan hoitamisesta ja puutarhanhoidosta. Ville oli suuri kulinaristi ja kirjoitti teoksen ”Pariisin Villen ruokasaarna” 1921. Myös muistelmissaan ”ABC kirja” 1916 Ville Vallgren kertoo usein juhla-aterioiden herkullisista menuista, juomia unohtamatta, ranskalaiseen tyyliin. Suomessa Ville tunnettiinkin myöhemmin kiivaana kieltolain vastustajana, sillä elämästä kuului nauttia.

Ruukinrannan eläinystävät

Professori Ville ja hänen vaimonsa Viivi Vallgren suosikkiporsaineen Leppävaarassa kesällä 1923. Kuva: Porvoon museo.

Ville ja Viivi pitivät eläimistä, kaikista paitsi koirista, jotka olivat Villen mielestä “jesuiittamaisia elukoita”. Talonvahtina Vallgreneillä oli koiran sijasta kalkkuna. Kun pariskunta joi verannalla kahvia, kalkkuna vieressä halusi makupaloja. Vieraille kalkkuna haukkui ja ärhenteli. Villen lemmikki oli Sika-Pelle. Possu otettiin kauppamatkalle mukaan ja sidottiin sille silkkirusetti kaulaan Tuomisina kaupasta Sika-Pelle kantoi suussaan omenaa. Joskus Viivi otti mukaan myös lehmänsä ja sitoi sille huivin päähän, ettei se vilustuisi matkalla.

Elämästä, viinistä ja hyvästä ruoasta nautiskeleva Ville Vallgren hoiti puutarhaa ja kasvatti mielieläimiään sikoja, jotka saivat juoksennella vapaasti sisätiloissakin. Ikävä kyllä Gallen-Kallelan yleensä säyseät susikoirat Kova ja Kiivas pistivät eräänä iltapäivänä poskeensa Villen lemmikkiporsaan Sikapellen. Possu Sika-Pelle sekä Vallgrenin persoona elävät kuitenkin edelleen tänäkin päivänä Vanhan Porvoon katukuvassa.

Havis Amanda, Helsingin kauppatorin neito.

Ville erikoistui Suomessa asuessaan pienoispatsaisiin, sillä suomalaiset tilasivat isoja veistoksia vähän ja rahasta oli aina puute. Hänen tyylinsä on jugendin hengessä symbolistinen ja joskus naivistinen. Taiteilija tunnetaan parhaiten Havis Amanda -veistoksestaan Helsingin Kauppatorilla. Kun Havis Amanda valmistui 1908 , haukkoivat helsinkiläiset henkeään. Amandahan oli aivan alasti! Suomessa ei ollut ennen nähty alastomia julkisia veistoksia. Miehet vetivät patsaan kohdalla hattua silmilleen, naiset kallistivat päivänvarjonsa ja peittivät lapsiltaan silmät.

Myyttistä taiteilijaelämää

Vallgrenit seurustelivat vilkkaasti monien kulttuurivaikuttajien ja liike-elämän edustajien kanssa, vaikka yhteydet Leppävaarasta Helsinkiin olivat siihen aikaan hankalat ja hitaat. Ville Vallgren ehti pitkän elämänsä aikana vaikuttaa myös kirjoituksillaan, puheillaan ja teoksillaan laajasti Suomen usein kapea-alaiseen ja ahdasmieliseen kulttuurielämään.

Kerran Leppävaaran huvilan juhannusjuhlissa vieraina olivat myös Akseli Gallen-Kallela, Eino Leino ja aatelismies ja kuvanveistäjä Emil Cedercreutz. Eino Leino esitti juhlassa härkää ja Emil Cedercreutz toimi härkätaistelijana. Espanjalaisen tunnelman viimeisteli flamencotanssi, jonka tanssi illan isäntä, Ville Vallgren vaimonsa Viivin leninkiin ja hattuun pukeutuneena.

Villa Paarmio eli Vallgrenien huvila ehkä 1920-luvun tienoilla. Ville Vallgren seisoo huvilan vierellä työpuku päällään.
Ville Vallgren huvilan portailla. Ennen pidettiin näköjään verhoja verannalla tuulen ja auringon suojaksi.
Viivi ja Ville Vallgren viettivät aikaa Leppävaaran ohella myös Ranskassa. Pariisissa he työskentelivät ja tapasivat vanhoja ystäviään. Suomesta Vallgrenit joutuivat lähtemään uudelleen sodan jaloista Tukholmaan joulun 1939 tienoilla. Tuolloin jo 84-vuotias Ville sairastui. Kotiinpaluun jälkeen Villen kunto heikkeni ja hän kuoli sairaalassa 1940 elämäänsä tyytyväisenä Viivi rinnallaan. Viivi eli vielä vuoteen 1952.

Vallgrenien huvilan vaiheita

Villa Paarmio ränsistyi taiteilija-asukkaiden jälkeen 1950- 1960- luvulla ja sille kävi lopulta niin kuin tuhansille vanhoille puutaloille on käynyt. Se purettiin lopulta.
Työ tekijäänsä yhä kiittää. Villa Paarmion tontti oli aikoinaan hyvin laaja ja  naapuritontilla on vielä jotakin jäljellä entisen isännän puutarhainnostuksesta. Tontilla kasvaa kolme omenapuuta, jotka Ville oli kuuleman mukaan istuttanut.
Laajalahden vesistö- ja kosteikkoalue kuuluu alueen kuntien arvokkaimpiin luonnonsuojelukohteisiin. Laajalahti on kansainvälisessä Project Mar -kosteikkojen suojeluohjelmassa sekä valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa. Laajalahti on runsaslintuinen ja kalaisa. Vielä 1960-luvulla alueella toimi seitsemän ammattikalastajaa.
Ruukinrannan vanhan verkkovajan edessä kasvaa erikoinen puu. Alueen rehevä ja vanha metsä varmasti antoi Ville Vallgrenille virikkeitä paljon sata vuotta sitten. Tuleeko puun muodoista mieleen joitakin naisellisia yksityiskohtia Havis Amandasta? Muodot laittavat mielikuvituksen liikkeelle yhä, enemmän ja vähemmän viattomasti.
Ruukinrannan kaatuneen jättipuun muotoja, jotka voisivat innoittaa taiteilijoita nyt ja sata vuotta sitten.
Leena Yrjölä