Espoon
keskus
Veteraanien muistomerkki
nimimerkki ”Tuntematon sotilas”, 1992
Muistomerkki on pystytetty vuonna 1992 ja se koostuu luonnonkivestä ja kahdesta graniittipaadesta sekä suomen- ja ruotsinkielisestä kaiverruksesta. Muistomerkin suunnittelukilpailun voittaja ei halunnut nimeään julkisuuteen, joten kilpailupalkinto käytettiin sotaveteraanien kuntoutukseen.
Espoon keskus
Läheinen kontakti
Leena Turpeinen, 1980
Espoon keskuksen 1970–luvulla muodostuneen, uuden hallinnollisen keskuksen merkittävyyttä haluttiin korostaa ulkoveistoksella, joka sijoitettaisiin 1979 valmistuneen Valtuustotalon eteen, sitä ja kaupungintaloa yhdistävälle torialueelle. Espoolaisille taiteilijoille julistetun kuvanveistokilpailun voittajaksi
palkintolautakunta valitsi joulukuussa 1978 Leena Turpeisen ehdotuksen ”Läheinen kontakti”.
Perusteluissaan palkintolautakunta kiinnitti huomiota voittaneen ehdotuksen intiimiyttä ja läheisyyttä korostavaan ilmeeseen. Se piti sitä myös joka taholta
hallittuna kokonaisuutena.
Turpeisen selostuksen mukaan ”Läheinen kontakti” symboloi Espoon ihmisläheistä miljöösuunnittelua. Hän kuvasi Espoon äidin helmoissa leikkiväksi lapseksi. Veistoksen plastisen pehmeiden muotojen ja himmeästi hohtavan, sileän pinnan hän halusi kuvaavan äidin ja lapsen välistä lämpöä ja läheisyyttä.
Leena Turpeinen työsti teostaan keväästä 1979 alkaen Niittykummussa sijaitsevan kotinsa pihalle rakennuttamassaan kaarihallissa. Talvella teos valettiin pronssiin Kärkkäisen taidevalimolla Kellokoskella, taiteilijan valvonnassa ja avustuksella. Teoksen pinta käsiteltiin hiomalla ja patinoimalla.
Futura on Espoon kaupungin Teknisen keskuksen pääsisäänkäynnin edustalla olevalle aukiolle sijoitettu abstrakti metalliveistos.
Taidemaalarina ja graafikkona tunnettu Ernst Mether-Borgström alkoi 1960 –luvun puolivälissä tehdä myös abstrakteja metalliveistoksia. Tällainen on Espoon keskuksen Virastopihalla sijaitseva lähes yhdeksänmetrinen Futura. Mether-Borgström käytti veistoksissaan usein toteemipaalun ideaa. Futurasta onkin sanottu, että se on kuin moderni, monitasoinen ja arvoituksellinen toteemipaalu. Mether-Borgström itse kutsui töitään semaforiksi, mikä viittaa rautateiden siipiopastimiin.
Ernst Mether-Borgström oli Suomen ensimmäisiä konstruktivisteja, jonka teoksissa rakenteellisuus, geometriset muodot ja ei-esittävyys olivat keskeisiä vaatimuksia. Hän oli myös kiinnostunut taiteen ja teknologian välisten suhteiden tutkimisesta ja halusi tehdä taidetta, joka oli ”rakentavaa ja tulevaisuuteen optimistisesti suuntautuvaa”. Futurasta hän sanoi: ”Konstruktivistinen taide rakentuu väreille ja muodoille. Futurasta on turha hakea luonnon aiheita. Olen
yrittänyt sellaisen teoksen, joka nykymaailmalle parhaiten sopii. Se on ajan sävel.”
Viidestä luonnollisen kokoisesta ihmishahmosta koostuva teos, jolla taiteilija omien sanojensa mukaan ”kutsuu katsomaan jokilaakson varressa, vuosisataisessa kulttuurimaisemassa elämää lapsen, nuoren, keski-ikäisen ja vanhuksen silmin.”
Teoksessa eri-ikäiset hahmot vaeltavat kohti kirkkoa. Jokaisella on oma erityisluonteensa ja suhteensa toisiin kulkijoihin, sekä yhteinen suunta. Työn
lähtökohtana oli Espoon jokilaakson historiallinen merkitys, sekä uuden ja vanhan kohtaaminen.
Taitelija kertoo halunneensa tehdä ”Ihmisen kokoisen, esteettisen, hartautta ja ajatuksia herättävän teoksen.” Tilla Kekin mukaan katsojat kokevat taideteoksen aina omista lähtökohdistaan, ja hän toivoo teoksensa avautuvan monenlaisille tulkinnoille. Hahmot koostuvat useista kuparilevyistä, jotka on leikattu ja taivutettu vastakappaleen avulla muotoonsa ja hitsattu yhteen. Kekin mukaan kuparipelti sallii elävän ja kepeän muotolin, tekniikkaa ei aiemmin ole juurikaan käytetty suurin veistoksiin. Patinoidun työn pinta on suunniteltu muuttumaan ajan saatossa, ilman, veden ja auringon vaikutuksesta.
Taiteilijaprofessori Armas Hutrin toteuttama Huminaa-patsas hankittiin Tuomarila-seuran aloitteesta kulttuurikaupunki-projektin yhteydessä vuonna 2000. Patsas kuvaa suomalaista kuusipuuta, joka tarjoaa juurellaan suojaisan lepopaikan.
Kuvanveistäjä Armas Hutri on syntynyt 1922 Jääskessä Karjalan kannaksella. Hän opiskeli taideteollisessa keskusopistossa Helsingissä 1949–52, sai taiteilijaprofessorin arvonimen 1976. Hutri rakensi omin käsin ateljeetalon Espooseen ja sen yhteyteen taidevalimon, jossa on itse valanut suuretkin pronssiveistoksensa.
Suurikokoisen äitiä ja lasta esittävän teoksen nimi viittaa lapsen ja äidin välisen suhteen lisäksi myös veistoksen ja katselijan väliseen vuorovaikutukseen.
Turunväylän ja Kehä III:n risteysalueen länsireunalla sijaitseva kolmen 400 kV voimajohtopylvään ryhmä edustaa uutta näkemystä teknisten rakenteiden suunnittelussa.
Alkuaan maamerkin lailla risteysnäkymää hallitsevaa pylväsryhmää kutsuttiin Pietarin portiksi tai Espoon reimareiksi, mutta vuonna 1996
pylväät muuttuivat nimikilpailun tuloksena Sinikurjiksi.
Animo on interaktiivinen taideteos ja valoveistos. Jaakko Niemelän töille on ominaista valon, tilan, arkkitehtuurin ja kaupunki-suunnittelun yhdistäminen.
Animo-nimi viittaa animaatioon ja on anagrammi Omniasta. Teos on helposti nähtävissä pitkälle ympäristöönsä. Korkeudeltaan se on rakennuksen kahden kerroksen korkuinen. Teos näyttää nousevan suoraan maan pinnan tasosta, mikä korostaa keveyden tunnetta.
Animo on myös interaktiivinen teos. Koulun oppilaat voivat kännykällä lähettää tekstiviestejä, joiden sanat näkyvät teoksen rakenteessa suurina perättäisinä kirjaimina. Teoksen valaistukseen on ohjelmoitu myös muita abstrakteja valokuvioita silloin, kun tekstiviestitoimintaa ei ole.
Jaakko Niemelä on toteuttanut teoksen yhteistyössä Omnian metallilinjan oppilaiden kanssa.
Kalliolle Tuulimäen alueelle sijoitettiin vuonna 1993 viime sotien ilmatorjunnan muistotykki vuodelta 1931. It-tykki on yksi monista pääkaupunkiseudulle sijoitetuista Helsingin ilmatorjunnan (1939-1944) muistomerkeistä. Tykkiin on kiinnitetty muistolaatta Tapiola Kilta ry:n toimesta.
Tykki on ollut käytössä vuosina 1942-1944. Se on 32 Rask.It Ptrin (”Länsi”/Westend) neuvostoliittolainen sotasaalistykki (76 mm:n ilmatorjuntakanuuna tyyppiä 76 Itk/31-SS). Neljä tällaista neuvostoliittolaista sotasaalistykkiä oli käytössä nykyisen Tapiolan alueella toimineessa ilmatorjuntapatterissa
(”Länsi”), jolla oli Helsingin ilmapuolustuksen läntisimmät tuliasemat.
Tapiolassa Heikki von Hertzenin aukion edustan portaita astelee Tapio Junnon Häikäistynyt (1992). Taidetta Tapiolaan -yhdistyksen Espoon kaupungille lahjoittama veistos on omistettu Hertzenille ja kaikille Tapiolan rakentajille.
Tapiola
Luonnos avaruudesta
Antonio da Cudan, 1980
Taiteilija Antonio da Cudanin veistoksen Luonnos avaruudessa paljastettiin Tapiolan keskusaltaan reunalla 17.11.1980. Hankkeen käynnistäjiä olivat tapiolalaiset yritykset (Tapiola 72 ry), Espoon kaupunki, Asuntosäätiö ja lukuisa joukko innokkaita kaupunkilaisia.
Veistos jouduttiin 2008 siirtämään alkuperäiseltä paikaltaan Sokos Hotel Tapiola Gardenin laajennushankkeen vuoksi ja sijoitettiin tammikuussa 2009
läheiselle nurmikentälle.
Veistoksen kylkeen kätkeytyy taiteilijan äidinkielellään (retoromania) kirjoittama aforismi sekä hänen Leo-poikansa kädenjälki.
Heikki Konttisen ilmeikäs ja humoristinen pronssiveistos Morsian vuodelta 1983 kuvaa Tapiolan alkuaikoja. Teos lunastettiin jo Tapiolan 20-vuotisjuhlien veistoskilpailusta vuonna 1972, mutta pystytettiin paikalleen vasta 1985.
Taidepoliisi on tapiolalaisen kuvanveistäjän Pekka Kauhasen veistos Tapiolassa Pohjantien ja Ahertajantien kiertoliittymässä. Veistos ohjaa kolmella
kädellään yleisöä Weegee-talossa sijaitsevaan EMMA-taidemuseoon.
Veistos paljastettiin 4. lokakuuta 2006, vähän ennen EMMAn avajaisia. Se on valettu patinoidusta pronssista, ja se seisoo ruostumattomasta teräksestä tehdyllä
jalustalla. Veistoksen korkeus jalustoineen on viisi metriä. Se kuuluu Espoon kaupungin taidekokoelmaan.
Veistoksen poliisilla on kolme kättä, mutta sormia on kuitenkin tavanomaiset kymmenen. Kauhasen mukaan ”Taidepoliisin käsien rytmiikka yksinkertaisesti vaati kolmea kättä”.
N. 6,5 m. pitkä koskiaiheinen Pro Aqua on taiteilijan suurimpia vesiaiheisia teoksia. Teos kuuluu Kyösti Kakkosen taidekokoelmaan, joka on talletettu EMMAan.
Utriaisen myöhäiskaudelle tyypillinen abstrakti teräsveistos noudattaa matemaattisen tiukkaa muotoa.
Tapiola
Mutkia matkassa
Pertti Kukkonen, 2006
Kukkonen käyttää teoksissaan materiaalina usein betonia. Hön on kehittänyt betonin esteettisiä ominaisuuksia yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ja tehnyt useita alaan liittyviä keksintöjä.
Suomalaisten metsänomistajien perustama Metsäliitto Osuuskunta täytti 70 vuotta tammikuussa 2004. Merkkivuoden kunniaksi Kiinteistö Oy Metsätapiola tilasi
pääkonttorikiinteistön edustalle monumentin, joka paljastettiin Metsäliiton 70-vuotissyntymäpäivänä.
Työ tilattiin kuvanveistäjä Ari Laitilalta. Teoksen kaksi voimakasta, luonnonläheistä aihetta on tehty Ristijärven tummasta graniitista. Veistoksen keskelle,
ikään kuin pitämään teoksen tasapainossa, Laitila on veistänyt liimapuisen pylvään käyttäen Finnforestin Hartolan tehtaan kuusipuista materiaalia. Tervattuna se muistuttaa Suomen metsäteollisuuden syntyhistoriasta, tervan viennistä kaksi sataa vuotta sitten.
Monumentti kuvaa suomalaisten luonnon peruselementtejä, jossa Laitilan graniittiin veistämät kuusifiguurit väreilevät vedessä. Patsastoimikunta päätti ristiä sen Maan Voimaksi.
Espoon kaupungille luovutettiin betonista valmistettu Pro Teekkari -patsaan suurennos (paino 7 tonnia, halkaisija yli 3 m). Patsas on samanlainen, jonka Helsingin kaupunki sai 40 vuotta aiemmin. Patsas sijaitsee Dipolin edustalla Luolamiehentien ja Otakaaren risteyksessä.
Geologian tutkimuskeskuksessa paljastettiin toukokuussa 1999 taiteilija Aimo Hoffrénin suunnittelema geologiaa symboloiva G-veistos. Veistoksen toteutti kivimestarityöryhmä Joensuun oppimiskeskuksessa.
Veistos on tehty kotimaisista kivistä. Veistoksen tumma G-hahmo on kiillotettua Varpaisjärven diabaasia, jonka kaupallinen nimi on Varpaisjärven Musta. Diabaasin ikä on 2,1 miljardia vuotta. Pallo on Ristijärven kiillotettua vaaleaa graniittia, jonka kaupallinen nimi on Arctic White. Graniitin ikä on 1,86 miljardia vuotta.
Graniittipallo lepää pienessä pyöreässä syvennyksessä, joka symboloi peruskallioon syntynyttä hiidenkirnua ja itse pallo hiidenkirnun jauhinkiveä. Veistoksen kivimateriaalit ovat oikeassa ikäjärjestyksessä siten, että nuorempi kivi on kovertanut hiidenkirnun lujaan peruskallioon.
G-kuvion korkeus on 170 senttimetriä ja pallon halkaisija 50 senttimetriä.
Otaniemen liittymän merenpuoleisen rampin 250 metrin pituinen kallioleikkaus sekä liittymän alueelle sijoitetut kivenlohkareet muodostavat ”Vastuuksi” nimetyn
ympäristötaideteoksen.
Kallioleikkauksen kohdalla olevan kävely- ja pyörätien reunalla on tummasävyinen metallilaatta, johon on kaiverrettu ympäristötaideteoksen kuvaus suomen, ruotsin ja englannin kielellä.
Ensimmäisen teekkarin hautana tunnettu kiviröykkiö on itse asiassa lain nojalla rauhoitettu pronssikautinen hauta (n. 1500-500 eKr). Röykkiön vierellä on Espoon kaupunginmuseon laatima opastaulu.
Matalalla aidalla rajatun hautakiveyksen reunalla on vaihtelevasti kukoistavaan ruusupensasta suojaava sementtirengas. Renkaaseen kiinnitetyssä messinkilaatassa lukee: ”Ensimmäisen teekkarin muistoa kunnioittaen olemme tänään istuttaneet tämän juhannusruusun (rosa pimpinellifolia) ja uskomme teekkarihengen sen kera puhkeavan kukoistukseensa. Teekkarikylässä Floran päivänä 1976 Otaonnelan tupsukansa.”
Hautakiveyksen vieressä ovat ketjulla kallioon kytkettyinä teekkariperinteet kuuluisat juhlakalut Jämerän kivekset.
Paikallisen ravitsemusliikkeen ja monitoimitilan Servin mökin pihalla on useita muistomerkkejä. Niistä ensimmäisenä erottuu kalliorinteeltä juhlavasti kohoava reiällinen kivi Jämerän silmä. Kivi on kiviveistämön hylkykivi, jonka linjoissa teekkarit havaitsivat tallentamisen arvoisia mielikuvia ja muotoja.
Servin mökin pihalla on monia Teekkarikylän legendaariseen isännöitsijään Ossi Törröseen liittyviä muistomerkkejä.
Jämerän silmän juurella on Ossi –niminen teos, betonilaatta, johon on raapustettu teksti Ossi 1969 sekä painettu Ossin kämmenten ja jalkojen jäljet. Ne ikuistettiin Ossi Törrösen lähtiessä eläkkeelle syksyllä 1969.
Resiinan naapuriksi teekkarit ovat pystyttäneet reilun metrin korkuisen taskumatin, jonka kylkeen on taiteltu Ossi Törrösen karikatyyri sekä teksti
”Ossin littu 80 % 2.4.1995” Taskumatti liittyy Ossi Törrösen 80-vuotispäivän juhlintaan.
Servin mökille johtavaa polkua vartioi pellistä ja erilaisista koneenosista luotu Teemu Teekkari. Teoksen on lahjoittanut Koneinsinöörikilta. Muita alueelta
löytviä taideteoksia ovat muun muassa Epäkeskopuristin ja Rullalaakeri.
Bunkkeri liittyy 1900-luvun alussa rakennettuihin laajoihin Helsingin puolustuslinjoihin, joita on runsaasti mm. Leppävaarassa ja Laajalahdessa.
Tätä bunkkeria on jouduttu siirtämään Kehä 1:n linjalta sivuun. Nykyisin se on Ruukinrannassa Kehä I:n ja Turun moottoritien risteyksen kaakkoisessa ”kainalossa” kevyen liikenteen väylän vieressä. Opastekyltti on vaurioitunut.
Perkkaan keskipisteessä sijaitseva ”Susipatsas” eli ”Muuttajan monumentti” tilattiin 1989 taiteilija Pekka Nevalaiselta, joka asui tuohon aikaan Perkkaalla.
Kaksiosainen teos konkretisoi ihmisen luontoyhteyttä ja ajan suhteellisuutta. Patsaan on myös tulkittu kuvaavan muuttajan kaipuuta vanhalle kotiseudulleen.
Pitäjänmäen suojeluskunta perusti Talvisodassa kaatuneille pitäjänmäkeläisille hautausmaan, joka tuli 50 metriä Leppävaaran puolelle.
Muistomerkki ja uudet hautakivet ovat vuodelta 1968. Varat muistomerkin saamiseksi hautausmaalle kerättiin kansalaiskeräyksellä.
Muistomerkin teki kuvanveistäjä, professori Viljo Savikurki (1905 – 1975). Reliefissä on kaksi polviasentoon laskeutunutta sotilasta. Vaakatasossa lepäävän kiven päälle on hakattu kohokuva, joka esittää kahta hartauteen polvistunutta sotilasta. He ovat talvi- ja jatkosodan henkilöitymiä. Kypärään ja talviasuun sekä lumiviittaan sonnustautunut soturi viittaa 1939 – 1940 käydyissä taisteluissa kaatuneisiin ja asepuku 36:een pukeutunut soturi muistuttaa jatkosodan menetyksistä.
Muistomerkki ja hautojen nimilaatat ovat Vehmaan punaista graniittia. Taiteilija on lahjoittanut reliefin kipsimallin Pitäjänmäen seurakunnalle. Reliefi on
sijoitettu Pitäjänmäen kirkon aulaan.
Leppävaara
Saksalaisen sotilaan hauta
Ville Vallgren, 1923
Kansalaissodan loppuvaiheessa käytiin Leppävaarassa taistelu, jossa kaatui kolme harakkalaista punakaartilaista.
Saksalaisia kaatui myös kolme, joista yhdelle Ville Vallgren suunnitteli muistokiven. Sen veisti punagraniitista leppävaaralainen Guido Eriksson ja pystytti
Leppävaaran suojeluskunta Muistokujan varrlle vuonna 1923.
Kivessä lukee : ”Hier Ruht Vizewachtmeister Xavier Brummer Bay. Geb.batterie 12 Geb. am 30.3.1891. gest. am 12.4.1918. in treuem gedenken Alberga Schutzkorps”.
Nykyinen Laurean kampus Leppävaarassa valmistui 1969–72 Espoon kauppakoulun, työväenopiston ja pääkirjaston käyttöön. Suunnittelijat olivat mm. Temppeliaukion kirkon arkkitehteina tunnetut Timo ja Tuomo Suomalainen. Kirjaston pääoven edessä on Erkki Kannoston Lampaankantaja vuodelta 1973. Kirjasto on siirtynyt Selloon ja rakennuksessa toimii nykyisin kelloseppäkoulu.
Kauppakeskus Sellon edustalla Ratsutorilla on kuvanveistäjä Antti Maasalon teos Elämän kudos.
Taideteos on hankittu yksityiskokoelmasta ja se paljastettiin 13.10.2005. Teos on tarkoitettu täydentämään ja elävöittämään Ratsutorin kaupunkitilaa ja symboloimaan Sellon sijoittajaomistajien ja Espoon kaupungin yhteistoiminnan onnistumista Sellon kaupunkikeskuksen aikaansaamisessa.
Vuonna 1967 valmistuneen Veräjäpellon koulun betoniin valettu Luna-koira katsoo kuuta. Patsas kunnostettiin kesäkuussa 2005. Taitaa olla hukka perinyt Luna-koiran, kun sen jalusta on nykyisin tyhjillään.
Laajahdessa kirjaston edessä seisova raivaajapatsas on pystytetty niiden uudisraivaajien, miesten ja naisten kunniaksi, jotka raivasivat ja rakensivat uuden asuinalueen synkkään korpeen.
Vuonna 1976 paljastettu patsas on laajalahtelaisen taiteilijan Sakari Vapaavuoren käsialaa. Patsas luovutettiin sittemmin Espoon kunnan vastuulle ja hoitoon ja se oli Espoon ensimmäinen julkinen patsas.
Keisarin kivi löytyy Soukanniemeltä. Muistokirjoitus kaiverrettiin kallioon, kun Aleksanteri III vieraili kesällä 1889 Villa Fridhemissä ja viehättyi Espoon saariston turvallisuudesta. Alkuun
Alkuperäiseltä nimeltään Runon lähde. Espoon kaupungin ja rakennusyhtiö Hakan 20-vuotislahja Matinkylälle vuonna 1988. Professori Laila Pullisen ympäristötaide teos Runon lähde syntyy kallion reunaan kiinnitetyn pronssiveistoksen, suihkulähteen ja aukion muodostamasta kokonaisuudesta.
Pullisen mukaan veistos yhdessä ympäristönsä kanssa muodostaa kuva-arvoituksen, johon ratkaisua voi hakea myös viereisestä Matinkylän kirjastosta.
Matinkylän uimarannassa on vedessä teräsrakenteinen huvimaja. Se on osa Espoon Rantaraitin kokonaisuutta.
Kristallimajan muoto muistuttaa hiotun kristallin briljanttimuotoa. Vesi sen ympärillä luo muotoon sopivan säihkeen. Rannalla oleva penkki on oleellinen osa teosta: se mahdollistaa kiireettömän katsomisen.
Ulla-Kirsti Junttila (s. 1950) on suunnittelija, joka on erikoistunut erityisesti kaupunkikuvan toimivuuteen ja elävyyteen. Hän on liikkunut työssään kaupunkisuunnittelun, teollisen suunnittelun ja taiteen välimaastoissa. Teoshankkeen käynnistäjä oli Espoon tekninen virasto ja silloinen kaupungininsinööri Martti Tieaho. Sen vuoksi Kristallimajaa voi kuulla sanottavan myös ”Martin timantiksi”.
