Marjut Hartikainen muistelee kouluvuosiaan

Olen syntynyt kesän alkupäivinä 1953 Hankasalmella, joka oli myös vanhempieni kotikunta. Muutimme Espoon Tapiolaan Oravannahkatorille kevättalvella 1959. Täytin sinä keväänä kuusi vuotta.

Kouluni olivat Jousenkaaren uusi kansakoulu ja Pohjois-Tapiolan yhteiskoulu

Aloitin kansakoulun syksyllä 1960 Metsolan kansakoulussa. Vuonna 1962 koulun nimeksi tuli Jousenkaaren kansakoulu. Koulurakennus oli silloin vielä keskeneräinen. Jouduimme mm. aluksi syömään luokkahuoneissa, koska ruokasali ei ollut valmis. Koulun viereen rakennettiin opettajien työsuhdeasunnoiksi kaksi rivitaloa.

Koulumatkani oli lyhyt, vajaat puoli kilometriä. Länsi-Tapiola oli vielä tuohon aikaan vasta rakenteilla. Koulumatkani varrella olikin useita keskeneräisiä taloja.

Oppilaita oli niin paljon, että noin kolmenkymmen oppilaan luokkia oli ainakin kaksi. Tuohon aikaan oppilaat nousivat seisomaan kun opettaja tuli luokkaan. Seisomaan noustiin myös kun vastattiin opettajan kysymyksiin. Kun kello soi välitunnilla, asetuttiin parijonoon lyhyimmästä pisimpään oppilaaseen ja odotettiin, että joku opettajista antaa luvan mennä sisään. Järjestys oli hyvä enkä muista mitään häiriöitä tai kiusaamisia kansakouluajalta.

Niin kuin monelle muullekin laulukoe oli minulle kauhistus. Urkuharmonin säestyksellä “esitetystä” laulusta sain aina armosta kutosen. Olin myös aluksi hidas kirjoittaja. Luokkakaverini Leenan kanssa olimme viimeiset, jotka saivat kopioitua tekstit taululta. Leenalta myös kuulin siihenastisen elämäni järkyttävimmän uutisen: presidentti John F Kennedy on murhattu. Tuon tapahtuman seurauksena rupesin lukemaan Helsingin Sanomia säännöllisesti. Telkkari meille oli tullut jo kesällä 1960.

Kaksi ensimmäistä vuotta opettajana oli Anja Ilola. Kolmannella ja neljännellä luokalla opettajana oli Lauri Kukko. Opettajat olivat nuoria, ja taisi useampikin pikku tyttö olla ihastunut opettaja Kukkoon.

Monien muiden tavoin muutimme Etelä-Suomeen isän työn perässä. Äitini meni töihin vuonna 1960. Kouluun mentyäni meillä oli aluksi kotiapulainen, mutta tulin pian siihen tulokseen, että pärjään kyllä ilman apulaista, joten häntä ei sitten muutamaa kuukautta pitempään tarvittu.

Lauantai oli tuohon aikaan koulupäivä. Koulupäivät olivat neljä- tai viisituntisia ja alkoivat klo 8 tai 9. Ensimmäisen ja toisen luokan oppiaineet olivat uskonto, ympäristöoppi, äidinkielen lukeminen ja kirjoitus, laskento ja mittausoppi, piirustus, käsityö, voimistelu ja urheilu sekä laulu. Kolmannella ja neljännellä luokalla lisäksi tulivat vielä maantieto ja luonnontieto. Saimme ensimmäisestä luokasta alkaen opetusta englannin kielessä, mistä oli maininta todistuksessa. Myös kouluradiota kuuntelimme usein oppitunneilla.

Luin läksyt ja tein kotitehtävät heti koulun jälkeen, jolloin kotona oli rauhallista, ennen vanhempieni töistä tuloa. Lukemaan opin vasta koulussa. Minulle lukemaan oppiminen oli ahaa-elämys. Tajusin, että kun tavataan, puu se todellakin on puu, eikä vaikkapa halko, niin kuin aapisen kuvasta olisi voinut päätellä. Äiti ja isä olivatkin hetken sitä mieltä, että maailmaan on syntynyt ensimmäinen ihminen, joka ei opi lukemaan ollenkaan.

Muissa aineissa pärjäsin kohtuullisesti ilman erityisiä ponnisteluja, mutta käsitöihin minulla ei ollut minkäänlaisia taipumuksia ja vielä vähemmän kiinnostusta.

Äiti oli hyvä käsityöihminen, joten selvisin käsityöhommista pienellä avustuksella. Kerran kyllä äiti käski kysyä opettajalta, että saako työn viedä ompelijalle. Kyseessä taisi olla liivihame. Jotenkin siitäkin selvisin. Pojilla alkoi jossain vaiheessa veistotunnit, joihin minäkin olisin halunnut osallistua, mutta se ei ollut mahdollista. Kansakoulun voimistelutunneista en muista mitään. Oppikoulussa oli jumppaa, pelattiin pesäpalloa ja suunnistettiin ja talvella hiihdettiin ja luisteltiin. Uimassakin käytiin Tapiolan uudessa uimahallissa.

Kansakoulussa välitunneilla, jotka kestivät 15 minuuttia, hyppäsimme narua ja ruutua ja vaihdoimme kiiltokuvia. Oppikoulussa kiinnostuksen kohteena olivat sitten jo Beatles, Rolling Stones ja monet muut tuon ajan yhtyeet.

Kansakouluajan retkistä mieleen ovat jääneet alaluokilla saaristoristeily ja eväät: näkkileipää ja paistettu kananmuna. Taisi olla neljännellä luokalla kun kävimme Porvoossa. Siellä kävimme Runebergin kotona ja kirkossa.

Lukukauden lopuksi pidettiin päättäjäisjuhlat, joissa laulettiin ja oppilaat esittivät erilaista ohjelmaa. Erään kevätlukukauden lopuksi esitettiin satu “Hiiri kissan räätälinä”. Minä esitin hiirtä, jonka piti ommella kissalle takki. Koska ompelutaidot olivat mitä olivat, ei syntynyt takkia, ei liiviä, eikä edes tuluskukkaroa. Siitäkös kissa hermostui ja hiiren oli käydä kalpaten, mutta nopeat kintut pelastivat pinteestä.

Kesälomat olivat aina kolmen kuukauden pituisia, ja ne vietin aina melkein kokonaan Keski-Suomessa mummon ja papan luona. Seurana siellä oli serkkuja sekä isän että äidin puolelta ja myös naapurissa oli saman ikäisiä kavereita, joten aika ei tullut koskaan pitkäksi.

Kansakoulussa oli hammaslääkärin tarkastukset ja hoidot. Oppikoulussa muistan olleen pari lääkärintarkastusta alkuvuosina. Terveyssisar oli viikoittain paikalla. Hän hoiti rokotukset ja hemoglobiinimittaukset.

Vahtimestarilla oli asunto koulurakennuksessa. Kansakoulun keittiössä oli töissä kolme henkilöä, joista yksi vahtimestarin vaimo. Minulle koulun ruuat maistuivat hyvin paitsi maksalaatikko ja pinaattikeitto, joihin en ollut ollenkaan tottunut. Rouva Karukorpi, joka asui samassa talossa kuin minä, jakoi minulle ja monelle muullekin mahdollisimman pienen annoksen näitä ruokia. Näinä päivinä saatoimme saada tavallista enemmän leipää.

Vuonna 1964 aloitin oppikoulun Pohjois-Tapiolan yhteiskoulussa aivan uudessa koulurakennuksessa. Koulu perustettiin 1962 ja toimi aluksi puuparakissa lähellä nykyistä Tapiolan keskustaa. Ylioppilaaksi kirjoitin 1972.

Vuonna 1974 valmistuin ylioppilasmerkonomiksi Espoon kauppaoppilaitoksesta. Samana vuonna aloitin työurani Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiön pääkonttorissa Helsingissä. Olen koko urani työskennellyt rahoitusalan töissä.