Kulkuyhteydet Soukkaan Helsingistä olivat huonot 1940-luvulla ja siksi käytimme usein Suvisaariston busseja. Suvisaariston tieltä kulki Soukkaan kapea tie – oikeastaan vaan kinttupolku. Olin ollut ystävieni kanssa Helsingissä elokuvissa katsomassa romanttista filmiä ”Lumpeenkukka”.

Matkan puolessavälissä oli mäki (on edelleen), mutta siihen aikaan jyrkempi kuin tänään. Oli  elokuinen kuutamoilta ja sen inspiroimana ryhdyin kertomaan mäkeen liittyvää kummitustarinaa. Pysähdyimme ja kehotin ystäviäni olemaan aivan hiljaa ja kuuntelemaan. Tunnelma oli melkoinen! 

Juuri tällä paikalla kauan sitten kahdelle mustalaiselle (tattarille) oli tullut riita ja syntyi tappelu, jolloin toinen heistä sai surmansa. Toinen juoksi karkuun jättäen kaverina siihen kuolemaan. Täysikuun aikaan mäessä kummittelee. Kuuluu kova kärryjen kolina. Kuuntelimme ja kuulimme kärryjen kolinan! Samalla astuin askeleen taaksepäin ja kaaduin selin pajupuskiin. Kun sieltä ryömin, näin kauhukseni, että ensimmäiset kalliilla rahalla ostetut silkkisukkani olivat repeytyneet. Se oli varmaan tattarien kosto, kun ryhdyin paljastamaan ystävilleni heidän surullisen tarinansa.

Näin voitiin todistaa kummitusjuttu todeksi.

Kertoja: Benita Åkerlund