Mummi lähetti minut kauppaan. Mukanani on vanha nahkainen kauppakassi ja alumiininen maitokannu. Kuljen mäkeä alas ja pölyinen hiekkatie kuumottaa paljaita varpaitani. Päivä on lämmin ja aurinkoinen, tien pientareella kukkivat rehevät voikukat. Joudun hetken odottaman Jupperin bussin ajaessa ohitseni. Bussi on kaksivärinen, kauniin vihreä ja kyljessä lukee keltaisella Hämeenkylän Liikenne. Ylitän suolatun Tammipääntien.

Kauppa on iso, vaalea rakennus. Kaivostien puolelle jatkuu pitkä varasto-osa ja Tammipääntielle päin on varsinainen myymälä, jonka kirkkaat ikkunat kiiltelevät auringossa. Talon päädyssä on teksti ELANTO ja lipputangon paikka. Seinustalla on Helsingin Sanomien oranssinen jakelulaatikko ja tontin kulmalla uusi, vihreä puhelinkoppi. Tonttia ympäröi matala lauta-aita, jonka sisäpuolella kasvaa rehevä nokkospöheikkö.

Nousen betoniset portaat ylös. Kaupan ovi on keskellä rakennusta ja painava avata. Ulko- ja sisäoven välissä on ahdas tuulikaappi. Sisälle astuttuani edessäni on tiski, joka kiertää liiketilan takaosaa. Tiskillä ovea vastapäätä on kassakone ja sen vieressä nippu käärepaperia. Tyhjän pöydänpinnan toisella puolella on pino munakennoja ja niiden vierelllä läpivalaisulaite. Seinässä tiskin takana ovat maitokaapit, joiden ovien lasien läpi näkyvät käsikäyttöiset maitopumput. Niiden alla sijaitsevat tonkat, joissa maito tulee kauppaan. Kaapissa säilytetään myös kermapulloja ja juustoja.

Ovesta sisään tullessa seisoo vasemmalla tiskin päässä pakastearkku, jossa on jäätelöä. Kaupan päätypuolella on lihatiski, jonka takana olevassa kaakeloidussa nurkkauksessa näkyy lihapölkky isoine kirveineen. Seinällä roikkuu sahoja ja lihakoukkuja. Ovesta oikealle mentäessä on ensin hyllykkö leiville ja sen vierestä löytyvät jauhot ja suurimot, toisessa päässä sijaitsevat siirtomaatavarat ja kodin sekalaiset tarvikkeet, kuten Nokian kreppi-vessapaperi. Koko etuseinän pituisten ikkunoiden edessä on kukkuraisia hedelmälaatikoita ja neljä jakkaraa, kaksi sinistä ja kaksi punaista.

Tiskien takaa pääsee kolmesta aukosta takahuoneeseen ja varastoon. Liikkeen seinät ja katto on maalattu valkoiseksi ja lattia on likaisen ruskeaa linoleum-laattaa. Kaikki kalusteet ovat valkoisia. Lasivitriinit hohtavat puhtautta ja metalliset ovenkahvat kiiltelevät.

Odotan vuoroani. Ennen minua on pari vanhempaa asiakasta, jotka ostoksia tehdessään juttelevat kaikessa rauhassa myyjien kanssa.

Vuoroni tultua asetun myyntipöydän eteen. Valkeaan takkiin ja hilkkaan pukeutunut myyjä repäisee käärepaperista suikaleen, johon hän tulee merkitsemään ostosteni hinnat. Kaivan ostoslistan kassistani ja samalla asetan tiskille maitokannun, johon pyydän kaksi litraa kulutusmaitoa. Maitoa on kahdenlaista, kulutus- ja kevytmaitoa. Sitä on myytävänä myös ruskeissa litran pulloissa, jolloin laadun erottaa tinapaperisesta korkista, jossa toisessa on kolme punaista ja toisessa kaksi sinistä juovaa.

Seuraava ostokseni on kuusi kananmunaa, jotka myyjä ottaa kennosta yksitellen asettaen ne reiälliseen laatikkoon, jossa on lamppu sisällä. Tämä läpivalaisulaite tutkii munien tuoreuden, jonka jälkeen ne pistetään valkoiseen paperipussiin. Pussin kanssa on oltava varovainen, etteivät hauraat munat rikkoutuisi.

Siirrymme lihatiskin puolelle ja pyydän 150 grammaa lauantaimakkaraa siivuina. Myyjä ottaa paksun, punakuorisen makkaratangon lihatiskistä siirtyen takaseinälle teräspintaisen tason eteen siivutuskoneelle makkaraa siivuttamaan. Välillä hän tarkistaa painoa vaa’asta, jonka kolmiomaisesta yläosasta näkyvä viisari osoittaa myös tavaran hinnan. Silmäilen toimenpiteen aikana siistiä lihatiskiä, jossa lauantaimakkaran lisäksi on gouter- ja berliininmakkaraa, kotimaista ja venäläistä metwurstia, nakkeja sekä Suomi-makkaraa. Lihatarjontana on raidallista porsaankylkeä ja -kyljyksiä, joissa on rehevä rasvakerros reunoissa. Nautaa löytyy keittolihana, jota myös aion ostaa. Lisäksi nautaa on isona paistina.

Tiskin päällä olevalla lautasella on muutama tomaatti ja pari kurkkua.

Valikoin seuraavaksi ruskeaan paperipussiin kilon perunoita ja toiseen pussiin muutaman porkkanan ja sellerin. Ojennan pussit myyjälle, joka punnitsee ne ja laittaa hinnat ylös lapulleen. Saan tavarat laitettavaksi kassiini, josta löytyy jo ennestään voipaperiin ensin kääritty ja makulatuuripaperilla lisäksi päällystetty makkarasiivupaketti, ja pian saan samoin paketoidun puolen kilon soppalihapaketin.

Tämän jälkeen siirrymmekin myyjän kanssa jännittävimmälle tavaraosastolle, siirtomaatavarapuolelle. Tiskillä olevassa telineessä on pyöreäpäisiä lasiastioita, joista löytyy erilaisia makeisia: piparminttupastilleja, Fazerin parhaita, Pihlajanmarjamarmeladeja, Alku-kermakaramelleja ja Nallekarkkeja. Muut karkit ovat aika kalliita, mutta Nallekarkit vain pennin kappaleelta.

Tiskin viereisessä lasivitriinissä on Fazerin salmiakkirasioita ja Suffeli-suklaapatukoita, viiden pennin hedelmä- ja salmiakkitikkareita ja samoin viisi penniä maksavia lakritsipatukoita, joiden kääreessä on neekerinkuvia. Isommat tikkarit ja täytelakut maksavat kymmenen penniä.

Tiskin takaisilla hyllyillä on rusinoita, kuivattuja luumuja, kahvia, teetä, mausteita ja muuta erikoisempaa tavaraa.

Täältä päästä kauppaa löytyy myös kodin puhdistukseen, siivoukseen ja pyykinpesuun tarvittavia pesuaineita sekä saippuaa.

Pyydän myyjältä puoli kiloa Presidentti-kahvia. Hän ottaa kahvinpapupaketin täydestä hyllystä ja kaataa pavut kahvimyllyyn. Se on alle metrin korkuinen laite, jossa on kartionmuotoinen yläosa, johon pavut kaadetaan. Mylly rouskuu mukavasti jauhaessaan pavut kahvijauheeksi, joka valuu alkuperäiseen pussiin myllyn alla olevasta putkesta. Ympärille leviää vasta jauhetun kahvin makea aromi.

Siirrymme takaisin maitotiskin ääreen, ja ostan vielä rapean ranskanleivän sekä reikäleivän. Myyjä kääräisee molemmat omaan pakettiinsa laittaen ne tiskille siinä edelleen odottavien maitokannun ja kananmunien viereen. Pyydän vielä eskimopuikon, jonka mummi lupasi palkakseni.

Myyjä laskee nopeasti ostosteni loppusumman paperiliuskastaan, tarkistaa sen vielä kassakoneella, josta saan kuitin. Kuitti on säilytettävä tarkasti, koska mummi kerää niitä vanhaan kenkälaatikkoon. Vuoden lopussa kenkälaatikon sisältämät kuitit lasketaan yhteen ja toimitetaan takaisin Elantoon, josta saadaan ostohyvitystä.

Kerään loput ostokseni tiskiltä kassiin ja sanon myyjälle näkemiin. Kotimatkalla pysähdyn VPK:n palokaivon kannelle istumaan ja syömään jäätelöni. Palokaivo sijaitsee melkein kauppaa vastapäätä, Tammipääntien ja Koivumäentien risteyksessä kuusiaidan varjossa. Oikeastaan en saisi istua kannella, koska äiti on sen kieltänyt. Pelkää näet, että putoan vahingossa kylmään kaivoon ja hukun. Ennen se olikin mahdollista, mutta ei enää nykyään, sillä kansi on tehty leveistä lankuista ja siinä olevat kaksi luukkua on lukittu kiinni.

Aurinko lämmittää mukavasti puista kantta, ja eskimon paksu, rapea suklaakuori makean kermajäätelön päällä maistuu taivaallisen hyvältä.

Nousen kannelta, kerään roskat kassiin, otan maitokannun ja lähden kotiani kohti. Matkalla on vaihdettava moneen kertaan maitokannun kantokättä, koska kannun kapea kahva painaa pahasti. Mummi jo odottaa ostoksia – varsinkin kahvia, hän on tänään leiponut hillomunkkeja, ja on iltapäiväkahvin aika.

Muistelijana Tarja Gustafsson

Julkaistu JOY-lehdessä 1/1999