Haluan kertoa nukestani, joka on ollut minulla 69 vuotta.

Olin neljän vanha kun äitini alkoi odottamaan minulle pikkusiskoa, vuosi oli 1952.
Vanhempani kävivät Ruotsissa ostamassa vauvalle vaatetta, samalla ostivat minulle tämän vauvanuken, joka sai nimekseen Kimmo. Nukke oli siihen aikaan harvinainen, koska sillä on kuminen pää, jalat ja kämmenet. Nukelle kuului tutti, mutta sen ennätti serkkupoikani piilottamaan, eikä sitä koskaan enää nähty. Myöhemmin kun siskoni oppi ryömimään ja sen ikäiset laittavat kaiken suuhunsa, hän ensimmäisillä hampaillansa söi nukkeni sormet. Nukke on ollut kaikista vastoinkäymisistä erittäin rakas lelu. Sukulaisetkin oppivat tuntemaan nukkeni Kylään tullessa he kysyivät, mitä Kimmolle kuuluu. Tämä ihana nukke on edelleen minulla.

Pirjo Sarjakivi