Olen noin kuusikymmentävuotias Nalle ja syntynyt Ruotsissa.

Tarinani alkoi, kun minut haki ruotsista Suomeen nykyinen isoisäni. Hän oli EteläPohjanmaalta ja halusi minut lapsellensa Liisalle, joka oli kolmevuotias. Mutta Liisa pelkäsi minua Olin murheellinen. Sitten Liisan iso veli Juha viisivuotias halusi minut, olin onnellinen saatuani turvallisen sylin.

Juha lähti opiskelemaan Etelä-Suomeen ja minä jäin yksin.

Isovanhempani muuttivat ja pakkasivat minut jätesäkkiin. Minulla oli isoäitini kutomat villahousut ja villatakki päälläni. Olin yksin jätesäkissä kellarissa noin kymmenen vuotta.

Tapahtui suuri muutos, kun nykyinen äitini tuli Pohjanmaalle ja halusi nähdä minut. Hän otti minut syliinsä, halasimme, olin onnellinen. Hän ei nauranut villahousuilleni vaan halusi minut mukaansa etelä suomeen. Hauskaa siinä oli, kun hän sanoi, että ei Espoossa Nallet käytä villahousuja.
Niin matkustimme kohti Espoota. Sain nukkua ensimmäiset yöni isäni ja äitini keskellä. Olin onnellinen ja minulla oli turvallinen olo.

Kasvoin ja minulle annettiin nimeksi Väinö. Olen ylpeä nimestäni.

Kotona Espoossa en enää käyttänyt villahousujani, olin mies.

Isäni lähti Espanjaa pelaamaan golfia ja minusta tuli talon isäntä. Vahdin, että kaikki oli kunnossa ja sain suuren vastuun pikku sisarusnalleista.

Kaikki meni hienosti ja kun isäni tuli kotiin sain hienon mitalin hyvin hoidetusta työstäni.
Nykyisin olen aina talon vahtina, kun vanhempani ovat lomalla pikku siskoni Vauvelin 38 vuotta ja veljeni Pyryn 2 vuotta kanssa.

Minulla on onnellinen elämä Espoossa.

Erja Suutala