Aika Espoossa ennen ensimmäistä koulua
Tarja Rae
Koko 1700-luvun ja pitkälti 1800-luvulla ei Espoossa ollut minkäänlaista kouluopetusta, niin kuin sen nykyään käsitämme. Kuten niin monella muullakin alalla, kirkko oli aloitteellinen tässäkin asiassa. Kirkko halusi kovasti opettaa kansalle kristinuskon perusopetuksia. Tähän tarvittiin kuitenkin lukutaito. Piispa Johannes Gezelius vanhempi (1615-1690) koitti ensimmäisenä Suomessa järjestää kansan opetusta velvoittamalla seurakuntien lukkarit opettamaan lapsia lukemaan. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Vasta isovihan jälkeen velvoitettiin kaikki lasten vanhemmat kuninkaallisella kirjeellä vuonna 1723 vastaamaan lastensa opetuksesta. Tämä velvoitus ei kuitenkaan johtanut mihinkään vanhempien lukutaidottomuuden vuoksi.
Vuonna 1762 valtiopäivillä papisto toivoi, että jokaiseen pitäjään pitäisi saada koulumestari. Anomus sai aikaan kuninkaallisen päätöksen, mitä ei kuitenkaan noudatettu. Koulukysymys otettiin seuraavan kerran käsittelyyn senaatissa vuonna 1856. Kaksi vuotta myöhemmin keisari antoi asetuksen, että jokaiseen pitäjään oli perustettava koulu. Ne toimisivat kaksi kuukautta syksyllä ja neljä keväällä. Sisäluku ja yksinkertainen kristinoppi olivat kaikille pakollisia aineita. Lisäksi halukkaille opetettiin kirjoitusta ja laskentoa.
Vuonna 1740 päivätyllä kiertokirjeellä Turun konsistori määräsi toimeenpantavaksi todellisen rippikoulutuksen kaikissa seurakunnissa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikkien ensimmäistä kertaa ehtoolliselle tulevien nuorten piti osata lukea. Espoossakin ruvettiin pitämään lukukinkereitä. Kunta jaettiin 28 kinkerikunnaksi. Kinkerit pidettiin suurimpien talollisten kodeissa. Niissä kokoonnuttiin säännöllisesti kuulustelemaan kristinoppia ja väestön lukutaitoa. Kinkereihin osallistuivat kaikki perheet ja heidän yli 7-vuotiaat lapsensa.
Tällainen lasten kotiopetus saattaa tuntua melko tehottomalta, mutta kuitenkin Espoossa vuonna 1758 pidetyssä piispantarkastuksessa lapset ja nuoriso saivat tarkastajilta kiitosta ”selkeästä sisälukutaidostaan”. Tuolloin tyytyväinen kirkkoherra otti kiitokset vastaan ja kertoi, että vanhempien lisäksi lapsia olivat opettaneet sekä lukkari että värvätyt sotamiehet eli ”lukumiehet”.
1830-luvulla tehtiin ensimmäinen todellinen ehdotus Espoon seurakunnan pitäjänopettajan ohjeeksi. Siinä määriteltiin opettajan tehtävät ja palkkaus. Espoossa tiedettiin kuitenkin joidenkin henkilöiden ja pappien kiertäneen kylillä opettamassa lapsille lukutaitoa. Erityisen ahkerana opettajana mainitaan Sofia Lind, joka toimi Kvarnbyn kylällä opettaen lapsia useita vuosikymmeniä 1830-luvulta lähtien.
Vuonna 1856 palkattiin ensimmäinen virallinen koulumestari Espooseen. Hänen tehtävänsä oli kiertää kylillä opettamassa lapsia. Tähän koko pitäjän kiertämiseen meni noin puolitoista vuotta. Sinä aikana hän sai opetettua vain kaikkein välttämättömimmän luku- ja tavaustaidon lapsille.