Yleissivistyksen käsite pähkinänkuoressa
Martti Hellström
Yleissivistyksellä tarkoitetaan niitä perustietoja ja -taitoja ja suhtautumistapoja, joita tarvitaan jatko-opinnoissa ja menestykseen kansalaisena. Tänään niitä halutaan opettaa kaikille ja kaikissa koulumuodoissa. Näin ei ole aina ollut.
Yleissivistävä tarkoitus ohjaa koulukasvatuksen päämäärää sekä sisällöjen ja menetelmien valintaa.
Yleissivistyksen ihanteena on pitkään ollut ehjä persoona, joka on sekä kypsä yksilö että vastuunsa kantava yhteisön jäsen.
Suomalaisessa koulussa on muihin maihin verrattina paljon eri oppiaineita, ja yleensä niiden taustalla on jokin akateeminen tieteenala. Tavallisesti oppiaineet jaetaan kolmeen ryhmään:
- Ns. lukuaineet (äidinkieli, matematiikka, humanistiset aineet, kuten uskonto ja historia, sekä klassiset ja uudet kielet)
- Reaaliaineet (eri luonnontieteet)
- Taito- ja taideaineet (musiikki, kuvataide, liikunta, käsityö ja kotitalous)
Oppiaineiden sisällöt ovat muuttuneet vastaamaan kunkin ajan tarpeita. Myös oppiaineiden keskinäinen arvojärjestys on vaihtunut. Kaikkina aikoina on arvostettu luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. Ensimmäisissä kouluissamme hyvin tärkeitä aineita olivat mm. uskonto ja klassiset kielet. Jo 1600-luvulla niiden rinnalle alkoi nousta reaaliaineita. 1800-luvun kouluista löytyi jo laaja oppiainevalikoima. 2000-luvulle tultaessa klassiset kielet ovat käytännössä kadonneet.
Yleissivistyksen klassisia opetusmenetelmiä ovat olleet ulkoaopettelu lukemalla tai korvakuulolta, kirjalliset ja suulliset kuulustelut, luennot sekä kyselevä opetus.
Ajatus siitä, että kaikille erilaisille ja eri lähtökohdista tuleville tulisi opettaa yhteinen sivistys, ei ole kovin vanha. Vielä 1960-luvulle saakka pidettiin jopa itsestään selvänä, että lapset ovat lahjakkuudeltaan ja taustaltaan niin erilaisia, että on tarpeen erottaa toisistaan kansalle annattava kansansivistys ja paremmalle kansanosalle tarjottava akateemisempi sivistys.
Pitkään ajateltiin myös, että tytöt tarvitsevat erilaista sivistystä kuin pojat. Tämä näkyi mm. erillisissä oppialaitoksissa pojille ja tytöille sekä samankin koulun sisällä poika- ja tyttöluokkina.
Peruskoulu oli merkittävä käännekohta tässä ajattelussa. 1970-luvulla luovuttiin kahden sivistyksen ajattelutavasta, ja luotiin kaikille oppilaille keskeisimmät asiat sisältävä yleisivistävä koulutus. Alusta alkaen on kuitenkin tunnistettu, että tämän yleissivistävän ytimen lisäksi on aihetta antaa kouluissa tilaa myös valinnaisille ja vaihtoehtoisille yleisivistäville opinnoille.
Yleissivistävää opetusta annetaan paitsi yleissivistävissä oppilaitoksissa, kuten peruskoulussa, lukiossa, vapaan sivistyksen oppilaitoksissa ja yliopistoissa, myös osana ammattillisten oppilaitosten opintoja. Niissä keskeisin sisältö on kuitenkin ammattisivistys.