Laajalahden kirjasto – Historiallinen pääkirjasto

Raili Lindberg, Laajalahti ry

Laajalahden kirjasto aloitti toimintansa koulun tiloissa huhtikuussa 1953. Yhdessä luokkahuoneessa oli 7-8 korkeata kaappia täynnä kirjoja. Kaapit olivat lukossa ja avain oli opettaja Tuulikki Vapaavuorella, joka sivutöinään hoiti lainausta parina iltana viikossa.

Vuonna 1963 kirjasto muutti uuteen Veljeskulman rakennukseen. Aluksi se oli auki yleisölle vain 6 tuntia viikossa. Lainaajia oli 370. Siitä tuli kuitenkin koko Espoon kirjastolaitoksen sydän, sillä Laajalahden kirjaston tilat olivat 1960-luvun ajan edellytys kirjastolaitoksen kehittämiselle Espoossa. Ennen Leppävaaran kirjaston valmistumista 1972 koko toiminta suunniteltiin ja johdettiin Laajalahdesta käsin. Laajalahdessa toimi kirjastojen hallinnon, luetteloinnin ja toimiston lisäksi myös auto-osasto. Myös silloisella Espoon kirjastojohtajalla Urpo Lahtisella oli siellä oma työhuone. Laajalahden kirjakauppa oli Espoon kirjastojen hovihankkija.

1970-luvulla kaikki asiakkaat eivät välttämättä olleet aina lainaajia, vaan sinne tultiin jopa nukkumaan. Silloinen kirjastonhoitaja Irmeli Perälä on muistellut, että kirjaston pihalle kokoontui iltaisin miehiä kallistelemaan pulloja. Sisälle tultiin lämmittelemään ja itkemään elämän kurjuutta. Osan humaltumisaste johti sammumiseen ja joskus kirjastoa sulkiessa oli pakko raahata joku sisälle kirjaston tuulikaappiin selviämään hetkeksi, ettei jäänyt pakkaseen.

Ensimmäisen kerran Laajalahden kirjasto oli lopettamisuhan alla vuonna 1974, kun Sotainvalidien Veljesliiton Leppävaaran osasto halusi myydä omistamansa kiinteistön. Silloin Laajalahden aktiivit asukkaat kävivät ensimmäisen taistelunsa kirjaston säilymisen puolesta. Kerättiin nimilistoja ja käytiin henkilökohtaisesti tapaamassa useita valtuutettuja. Se tuotti tuloksia. Espoon kaupunki lunasti kiinteistön ja laajalahtelaiset saivat pitää kirjastonsa.

1980-luvulla kirjastoa saneerattiin toimivammaksi ja se oli auki jo 24 tuntia viikossa. Myös 80-luku toi ongelmia kirjastoon. Nuorisolla ei ollut mitään kokoontumistiloja ja kirjastossa vietti aikaansa paljon 10-18 -vuotiaita nuoria, mikä aiheutti ristiriitoja lainaajien ja oleskelijoiden välillä.

1990-alussa kirjaston lopettamisuhasta tuli lähes jokavuotinen mittelö. Asukkaat järjestivät mielenosoituksia, keräsivät nimilistoja, vedottiin valtuutettuihin, järjestettiin kokouksia. Kirjaston säilyttäminen oli Laajalahti ry:n toimintasuunnitelmissa jatkuvana tavoitteena. Lopullista kuoliniskua pelättiin, kun Sellon kirjasto valmistui 2000-luvun alussa. Siitäkin selvittiin sitkeällä vaikuttamisella, jonka keskiössä oli Laajalahti ry:n johtokunnan ja kaupunginhallituksen jäsen Anja Pankasalo. Kirjastosta ja sen alakerrasta tehtiin laajalahtelaisten olohuone. Alakertaan rakennettujen kokous- ja harrastustilojen avajaiset pidettiin vuonna 2007. Nuoriso sai oman kerhotilansa lisäksi myös pikkuruisen bändien harjoitustilan syvältä kellarin uumenista.

Laajalahtelaiset uskoivat, että enää ei tarvitsisi taistella kirjaston säilymisen puolesta. Länsiväylän aluekirjastonjohtaja Elina Smedskin totesi Länsiväylän artikkelissa 9.12.2007: “Remontin myötä on selvää, että kirjasto jää Laajalahteen.” Edelleen: Smedsin mielestä oli tärkeää, että kirjasto jäi Laajalahteen: Se on esimerkiksi monille nuorille paikka, jonne voi tulla koulun jälkeen viettämään aikaa.”

Kirjaston toimintaa uudistettiin taas vuonna 2016, jolloin käyttöön otettiin omatoimiaika. Asukkaille tuli mahdolliseksi käyttää kirjastoa myös sen varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella aina klo 22:een asti. Kirjasto sisustettiin kodinomaiseksi pehmeine sohvineen ja olonurkkauksineen. Aamuvirkuilla oli mahdollisuus pistäytyä kirjastossa lukemassa päivän lehdet jo klo 7:ltä aamulla. Valitettavasti kaikki eivät ole osanneet kunnioittaa tätä etuoikeutta. Ajoittain muutamat paikalliset lapset ja nuoret aiheuttivat siellä rauhattomuutta. .

Uusi vakava uhka Laajalahden kirjaston lopettamiseksi tuli taas vuonna 2020, kun Espoon kaupunki budjetissaan kaavaili yhtenä säästötoimenpiteenä lähikirjastojen lopettamista. Kaupunginvaltuutettujen joukosta löytyi onneksi sen verran lähikirjastojen arvon ymmärtäjiä, että uhkaa saatiin siirrettyä ainakin vuodella.

Hengähdystauko oli kuitenkin lyhyt. Vuonna 2021 Laajalahden ja Soukan kirjastot olivat uudestaan vakavan lakkautusuhan alla. Sitkeät laajalahtelaiset lähtivät kuitenkin tosissaan taistelemaan kirjastonsa puolesta. Laajalahti ry lähetti vetoomuksia ja kirjelmöi tiuhaan päättäjille. Myös media otettiin laajasti avuksi. Taistelun huipennus oli, kun yli 200 päättäväistä laajalahtelaista osoitti banderolleineen mieltään kirjaston edessä. Tapahtuma sai suurta näkyvyyttä sekä Helsingin Sanomissa että Länsiväylässä. Laajalahden kirjastoa ei lakkautettu.

Yli 200 laajalahtelaista osallistui banderolleineen mielenosoitukseen 13.11.2021 kirjastomme puolesta. Tilaisuuden puhujina olivat Espoon kaupunginhallituksen varapuheenjohtajat ja kansanedustajat Maria Guzenina ja Tiina Elo. Kuva: Laajalahti ry.

Lähteet: Laajalahden kirjaston 40-vuotisjulkaisu ja Raili Lindbergin omat muistelot.