Suvivirsi
Tarja Rae
Maija oli matkalla kouluun. Hän kävi Lagstadin uutta kansakoulua vuonna 1874. Nyt oli kevään viimeinen koulupäivä ja Maija toisteli mielessään ulkoa opettelemansa suvivirren sanoja.
Tultuaan Espoonjoen rantaan Maija päätti viedä opettajalle kimpun kauniita rentukoita. Niitä kasvoi aivan joen vesirajassa. Hän poimi niitä ison kimpun. Yhtäkkiä hän kuuli koulun avoimesta ikkunasta suvivirren veisuuta: ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…”
Maija pinkaisi juoksuun rentukat kädessä kohti koulua. Koulun ovi oli auki, samoin tyttöjen ja poikien luokkien ovet. Maija harppoi koulun rappuset ylös veisaten muiden mukana virttä. Hän pysähtyi tyttöjen luokan ovelle. Kirkkoherra veisasi virttä luokan kynnyksellä tukkien koko oviaukon, eikä Maija päässyt luokkaan. Sitten virsi loppui.
Maija katsoi hieman peloissaan kirkkoherraan ja päättikin antaa kukat hänelle. Kirkkoherra kiitti opettajaa ja Maijaa kauniista kukista. Opettaja oli hieman yllättynyt, mutta tyytyväinen. Hän ei myöskään ollut Maijalle yhtään vihainen, vaikka tämä oli myöhästynyt koulusta.