Espoon kartanon suuren salin ikkunoissa voi illan hämärtyessä nähdä kynttilän liekkien alakuloisen
lepatuksen. Näky on outo, sillä vanhassa rakennuksessa ei saa kukaan puuhastella avotulen ääressä. Ellei levoton sielu rajan takaa, sillä haamuja elävien kiellot eivät koske.

Jos Espoon kartanossa näkee yksinäisenä vaeltavan hahmon kynttelikköineen tai tuntee hetkellistä
haikeutta, on saattanut nähdä kierroksellaan vanhuuden päiviä kartanossa viettäneen vapaaherratar ja
everstinna Sofia Lovisa Ramsayn (1754-1816).

Suomen sodassa (1808-1809) saivat surmansa Sofia Lovisa Ramsayn kaksi poikaa. Majuri Anders Wilhelm Ramsay kaatui 30-vuotiaana Lemun taistelussa juhannuksen aikaan vuonna 1808. Luutnantti Carl Gustaf Ramsay, kenraali Georg Carl von Döbelnin adjutantti, sai surmansa 25-vuotiaana Lapualla pian veljensä jälkeen. Murheellinen äiti hautasi molemmat poikansa Ramsayn sukuhautaan Porvooseen.

Kenenkä linna lie, jonk’ äsken näin,
kun hämyss’ illan kuljin tännepäin?
Kuin hauta kammolla se mielen täytti:
niin komeaa ei toista tienoillaan,
mutt’ autiolta, kuolleelta se näytti,
valaistu oli yksi huone vaan.
– J. L. Runebergin runosta ”MATKAMIEHEN NÄKY” Suomentanut Otto Manninen

Lähde:

Aaltonen, Sami 2002: Aavetaloja. Kustannus Oy Nemo