Ensin Pia:
Pia tuli Englannista rahtilaivalla 50-luvun puolivälissä ylikonemestari-isoisäni eli papan kanssa
Suomeen. Pialla oli hehkuvat vaaleat kiharat, jotka ”hoidon” johdosta kärsivät. Saatiin uudet tummat kutrit, jotka nekään eivät hoidosta pitäneet. Pia avasi ja sulki silmänsä, nyt elelee vain silmät ummessa. Hän myös käveli.

Toiseksi Verneri ja nalle:
Saapasjalkakissan sain lahjaksi Ilse-ystävältäni puolivälissä 60-lukua. Siihen isäni tokaisi Ilse Werner (saksalainen näyttelijä), joten kissa sai nimekseen Verneri. Tämän kanssa matkasin ensikertaa yksin maailmalle kesätöihin Saksaan 16-vuotiaana. Jännitti, mutta Verneri oli
kaverina.

Nalle on Stockmanin turkkurin 50-luvulla tekemä sisarensa lapselle.

Sitten kirjoja:
Meillä on aina luettu paljon iltasatuina ja itsekin; omia kirjoja ja kirjaston kirjoja.

Kuvan helmi on kirja ”Tulivesi”. 1920-luvulta 1970-luvulle järjestettiin raittius-
kilpakirjoituksia Suomen opettajain raittiusliiton toimesta. Kuvan kirja on palkinto
kirjoituksista, palkinto saatu 1960-luvun alussa. Koululaiset saivat alustustekstin,
jonka pohjalta kannustava teksti tuli laatia.

Jaska Jokunen ja tenavat sekä Asteriksit asettuvat 1960-1970-luvun taitteeseen.

Nämä äidiltä:

Kuten kerroin, meillä on aina luettu. Nämä lasten kirjat kuvaavat 1990-luvun puoliväliä.
Iltasatu oli tärkeä, kunnes tuli Harry Potterin aika. Äiti luki iltasatuna luvun 1. Seuraavana iltana olisi ollut vuorossa luku 2, mutta lapsi olikin jo lukenut sen ennakkoon ja vaati luettavaksi lukua 3. Äiti kieltäytyi ja näin siirryttiin itsenäisten iltalukujen maailmaan.

Prätkähiiret:

Prätkähiiret olivat kova sana 1990-luvun puolivälissä. Sarjaa seurattiin tv:stä
ja kaikki hahmot piti saada. Sarja on ilmeisesti yhä nähtävissä maksullisilla kanavilla.

Tämän kirjasi Kata Aaltonen kera poikansa Jounin.

Kata Aaltonen