Espoolaisbussien värikkäitä vaiheita

Espoon Auto Oy:n vuonna 1963 uutena hankkima auto #27, Volvo B615 ”Viking” Wiima M59-korilla ja yhtiön ominaisella värityksellä. Bussi on Espoon Auton toimesta vuonna 1984 entistetty ja nykyisin Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry:n omistuksessa. Kuva: SLHS/Tom Rönnberg

Espoossa on liikennöity teitä pitkin jo vuosisatoja

Pitäjän läpi kulki Turkua ja Viipuria yhdistävä suuri rantatie, jota nykyisin matkailumielessä kutsutaan Kuninkaantieksi. Tietä kuljettiin jalan, ratsastaen tai hevosvetoisissa kärryissä. Espoossa oli myös kuninkaankartano ja kestikievari.

1900-luvun alussa Espoon läpi rakennettiin Helsinki-Turku -rautatie. Oli yleistä, että juna-asemilta kuljettiin Espoon etelärannikolle hevoskyydillä. Radan varrelle syntyi uusia asutuskeskuksia, kuten Leppävaara ja Kauniainen. Junien aikataulut eivät olleet riittävän tiheitä syntyneeseen matkustustarpeeseen nähden, joten 1920-luvulla alkoi kehittyä myös bussiliikennettä.

Alkuun linja-autoliikennettä pystyi harjoittamaan lähes kaikki halukkaat. Vuonna 1928 perustetun Linja-autoliiton aloitteesta syntyi järjestelmä, jossa liikennöintiin tarvittiin liikennelupa. Vahvistetut aikataulut ja matkustustaksat poistivat aikaisemman epäreilun kilpailun.

Bussin värityksestä pystyi päättelemään, oliko pyrkimässä oikean linja-auton kyytiin

Linja-autoyrittäjillä oli ajoneuvoissaan omat perinteiset värisävynsä. Tänä päivänä kilpailutetussa bussiliikenteessä tilaaja määrää alueen bussien värityksen.

Leppävaaraan perustettiin vuonna 1925 bussiyhtiö hoitamaan liikennettä Helsinkiin Pitäjänmäen kautta. Leppävaaran Liikenteen bussien väritys oli sini-harmaa. Ensimmäisten joukossa aloittamassa bussiliikennettä Turuntiellä oli myös Erik Wickström, Helsinki-Morby (nykyisin Muurala) linjalla. Muistitiedon mukaan Wickströmin bussien väritys oli harmaa ja vihreällä yläosalla.

1950-luvulla Erik Wickströmin veljenpoika Åke Wickström alkoi maalata busseja sinisiksi, keltaisella raidalla ikkunalinjan kohdalta. Wickströmin bussiyhtiö myytiin vuonna 1978 Espoon kaupungille ja yhdistettiin kaupungin aikaisemmin ostaman Paikallislinjat Oy:n kanssa. Bussien väritys oli keltainen, tummanpunaisella raidoituksella.

1930-luvulla Kaarlo Kallio alkoi liikennöidä Kauniaisista Turuntien kautta Helsinkiin. Kallion bussit lopettivat liikennöinnin vuonna 1972 tilanteessa, jossa ensimmäiset sähköjunat olivat ilmestyneet Helsinki-Kirkkonummi -rataosuudelle kilpailemaan matkustajista. Kallion bussien väritys oli harmaa-punainen, kellertävällä raidalla.

1930-luvun alussa alettiin rakentaa uusi maantie Helsingistä Kirkkonummelle Lauttasaaren kautta. Arne Sacklén sai v. 1933 linjan Helsinki-Köklaks-Stensvik (Kauklahti-Kivenlahti), jota hän liikennöi alkuun Turuntietä Espoon kirkonkylän kautta. Jorvaksentien avauduttua liikenteelle v. 1935, hän muutti linjoja kulkemaan uuden tien kautta. Hänen liikenneyhtiönsä muuttui Matkustajain Auto Oy:ksi, jonka bussien väritys oli sininen-keltainen-punainen. Nämä värisävyt näkyvät vielä espoolaisen Åbergin Linja Oy:n autoissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Espooseen syntyi uusia asutuslähiötä, joista kuuluisimmat olivat Tapiola ja Otaniemi. Tämä liikennöintialue oli kuulunut Erik Wickströmin yhtiölle Espoon Liikenne Oy – Esbo Trafik Ab:lle. Alueen vahvasti lisääntyneestä liikennetarpeesta johtuen yhtiö luopui linjoistaan 1950-luvun alkuvuosina porvoolaisille Norrgårdin veljeksille. He perustivat Espoon Auto Oy:n, joka alkoi hoitaa uusien asutuskeskusten liikenteen kaksisävyisen vihreillä busseillaan, joissa myös oli punaista värisävyä.

Sacklénilla oli jo varhaisessa vaiheessa päämääränä saada kaikki Helsingistä Jorvaksentien suuntaan kulkevat bussit omiin väreihinsä. Tämä ei toteutunut Espoon Auton päästyä vihreillä busseillaan liikennöimään Lauttasaaren kautta Espooseen. Matkustajain Auto alkoi 1950-luvulla pirstoutua monelle pienyrittäjälle ja myytiin lopullisesti 1960-luvulla Someron Linja Oy:lle, jonka bussien värisävy oli keltainen.

Vielä 1950-luvulle asti liikennöitsijät itse huolehtivat sivuteiden kunnossapidosta. Bussiyhtiöillä oli kesäaikaan käytössään tielanoja ja talvella bussien eteen kiinnitettiin lumiaurat.

Joitakin linjoja ei liikennöity talviaikaan lainkaan. Espoon Liikenne sai sodan jälkeen käyttöönsä
hinausautoksi Ruotsin puolustusvoimien entisen Volvo-kuorma-auton, jolla suoritettiin myös
teiden kunnossapitoa.

Lähde: Espoon Automuseo 35-vuotisjulkaisu (2014)

Tom Rönnberg
ajoneuvohistorian harrastaja, SAHK:n museoajoneuvotarkastaja
Espoon Automuseon hallituksen varapj. 1980 – 1983
Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry:n hallituksen sihteeri