Kurkistus Espoon kaupunginmuseon ryijykokoelmaan

Koostaneet: Tarja Rae ja Kata Aaltonen
Valokuvat: Tarja Rae

Espoon kaupunginmuseon kokoelmavarastossa säilytetään toistakymmentä ryijyä, puoliryijyä ja keinutuoliryijyä. Vanhin Suomeen ajoitettu ryijy on tiettävästi vuodelta 1695. Suomen laajimmat ryijykokoelmat löytyvät Kansallismuseosta Helsingistä ja Tampereen kaupunginmuseosta.

Ryijy Stensin tilalta

Stensin tilan (Stensgård, Sepänkylä) ryijy on vuodelta 1789. Sitä on käytetty muun muassa myllylastien suojana ja hevosloimena 1900-luvun alussa. Lahjoittajan isoäiti oli pelastanut ryijyn talteen.

Ryijyn reunaan nurjalle puolelle on ommeltu tukikangas

Ryijyä koristavat tyylitellyt geometriset kasvi- ja sydänaiheet sekä vinoneliökuviointi. Alareunan keskellä on risti ja yläreunassa kruunuaihe. Keskellä yläosaa on vuosiluku 1787 ja nimikirjaimet CND. Museo lainasi ryijyn omistajilta vuonna 1972 näyttelyynsä. Tuolloin museon tekstiilikonservaattori tuki tekstiilin ja dokumentoi sen tiedot.

Ryijy oli esillä Glimsin museossa vuonna 1977 näyttelyssä, jonka kokosivat yhdessä Eeva Ahtisaari (tuolloin Espoon kotiseutusihteeri) ja Eeva Honkanummi. Näyttely oli avoinna vain kaksi viikkoa, ja aineisto tallennettiin huolellisesti museokorteille.

Ryijypohjakankaalle ommeltu ryijy

Ryijyä on käytetty Espoon Suvisaaristossa, Pentalan saaressa sekä mantereella Tuomarilassa.

Solmuissa on kolmea eri väristä lankaa lukuun ottamatta yksiväristä ruskeaa reunustaa. Solmutiheys on 6 solmua / 5 cm. Pohjakankaana toimii harvahkosti kudottu, palttinasidoksinen pellavakangas. Välikuteena on kolme lankaparia löyhästi kudottuna. Keskialueelle on kuvattu elämänpuita ja kaksi pariskuntaa. Oikeassa yläkulmassa on vuosiluku 1932, joka on tehty nukkaamalla. Yläreunaan on ommeltu ripustuskuja. Alareuna ja sivut on taitettu ompelemalla.

Ester Sneitz / Saarijärven malli

Funkisryijyt

Valmistaja: Ragnhild Froste, vuosina 1920–1939
Käyttöpaikka: Nuuksio, Espoo

Kokoryijy (hetekan tausta) on toteutettu ompelemalla. Siinä on tasapituiset nukat ja keskellä tyylitelty kasviaihe. Pohjakankaan yläreunaan on taitettu 4 cm ripustuskuja.

Puoliryijy, valmistettu vuonna 1939.
Lahjoittaja: Margit Siirto, Espoon keskus
Ryijyn alareunan hapsut on solmittu pellavalangasta.

Vesilahden ryijy

Vuodelta 1932, osa rekvisiittakokoelmaa. Ryijy on peräisin Smedsin talosta. Siinä olevat HG-kirjaimet viittaavat tekijään. Ryijyssä on kaksi vuosilukua, joista aiempi liittyy suunnitteluun ja toinen valmistukseen.

Pieni ommeltu ryijy

Ryijy esittää tulppaaneja, kukkia ja lintuja. Pohjaväri on valkoinen ja reunaa kiertää punainen polvekekuviointi. Keskelle sijoittuva kolmihaarainen tulppaani on punainen, kuten myös sen molemmin puolin olevat linnut. Nukka koostuu kolmen nukkalangan yhdistelmästä, ja sen pituus on 2 cm ja tiheys 15 nukkaa / 10 cm.

Ryijyn yläreunassa on pohjakankaasta ommeltu ripustuskuja, jossa on puukeppi. Kujan päihin on ommeltu pyöreä muovirengas ripustusta varten.
Käyttöpaikka: Mäkkylä, Espoo
Valmistaja: Astrid Ringbom, 1930–1950
Malli: Porin tienoilta

Kirsti Gallen-Kallela

Kirsti Gallen-Kallela suunnitteli muun muassa karvalankamattoja.

Tuftaus – uusi innostus ryijyjen rinnalle

Tuftaus on hauska ja koukuttava käsityötekniikka. Tuftatessa muodostuu kahdenlaista pintaa: sileää työskentelypuolelle ja lenkkimäistä nukkaa alapuolelle. Tuftattuun työhön saa elävyyttä vuorottelemalla sileää ja nukkaista pintaa eli tuftaamalla kangasta vuorotellen nurjalta ja oikealta.

Tuftauksessa kangasta pistellään neulalla ja kuvio syntyy kuin itsestään. Tuftattu kangas muistuttaa ryijyä. Tekniikka on suosittu erityisesti seinävaatteissa, tyynyissä ja muissa sisustustuotteissa. Nykyään jopa 20–30-vuotiaat miehet ovat innostuneet ryijyistä – ehkä tuftauksen ansiosta?

Vuodelta 1907 löytyy mainos ”ryijykoneesta”.

Ryijymalleja ovat 1930-luvulta alkaen myyneet Kotilieden Aitan ryijypalvelu ja Neovius.