Mäkkylän räyhähenki

Fonseenintie, Espoo

Lokakuussa 1946 voimakas poltergeist-ilmiö riehui epätavallisessa ympäristössä. Yleensä kartanoihin ja linnoihin yhdistettävät yliluonnolliset tapahtumat käynnistyivät tällä kertaa piskuisessa mökkipahasessa Mäkkylän junaseisakkeen naapurissa Espoon Fonseenintiellä. Mökissä asuivat eläkkeellä oleva konstaapeli August Heinonen, Maria-vaimo, Elisa-tytär ja tämän Martti-poika.

Iltaisin Maria-äiti sai väistellä itsekseen liikennöivää kahvipannua ja silitysrautaa. Taulut putoilivat seiniltä, ja uunin luukku aukesi ja sylki halot lattialle. Kaatoipa heiluva kermanekka kerran sisältönä talon murrosikäisen Martti-pojan niskaan. Eräänä iltana lattialle lennähti pöydältä kukkaruukku, jonka Maria nosti takaisin. Kun hän kääntyi pois, kaatui koko pöytä ruukkuineen. Elisan kerran tiskatessa astiakaappi yllättäen katkesi ja ylähyllyjen astiat romahtivat alas lattialle.

Talon pihamaalla räyhähenki nostatti hurjia kivisateita. Paikalle kutsuttu virkavalta etsi kivisateen alkulähdettä ja piti paikalle kertynyttä yleisöä loitommalla. Espoon poliisi viipyi viikon mökkiä valvomassa. Vartiota johtanut ylikonstaapeli oli vähällä saada sähkömittarista voimalla lennähtäneet sulakkkeet päähänsä kesken kahvittelun. Tunnistamattomalle räyhähengelle ei löytynyt selitystä, ja yliluonnollisten tapahtumien olemassaoloon skeptisesti suhtautuva ylikonstaapeli joutui vain toteamaan Helsingin Sanmien toimittajalle:” Kyllä minä nyt uskon.”

Poltergeistin ilmaantumiseen liittyy yleensä nuori tyttö tai poika. 14-vuotiasta Marttia kuulusteltiin poliisiasemalla, mutta räyhähengen mielenilmaisut jatkuivat myös hänen ollessaan poissa. Myös uniongelmista kärsineen Martin Elisa-äidin arveltiin saaneen tietämättään aikaan talon tapahtumat. Poltergeist-mökki kärsi kurimuksesta kuukauden verran. Sen jälkeen talo purettiin, eikä kummittelulle ehditty löytää luonnollista tai yliluonnollista selitystä.

Poltergeist tulee saksankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat koputtavaa aavetta. Poltgeisteiksi kutsutaan ilmiötä, jossa esineet liikkuvat itsestään, tai omituisia ääniä, joille ei löydy tieteellistä selitystä. Spiritismin harrastajat pitävät erityisesti istuntojensa aikana tapahtuvia poltergeist-ilmiöitä todisteena yliluonnollisten voimien olemassaolosta. Suomenkielessä ilmiö tunnetaan nimellä räyhähenki.

Poliisi tutki tapausta alusta alkaen. Kivien heittelyä oli poliisinkin mukaan tapahtunut, mutta poltergeistia poliisi piti sensaationhakuisena liioitteluna. Uskomus oli, että kyseessä oli ainoastaan huijaus. Skeptikot sanovatkin, että kaikki räyhähenki-ilmiöt ovat joko huijausta, vääriä tulkintoja, hallusinaatioita tai mielikuvitusta.

Ilta-Sanomien nettijutussa 31.10.2015 vantaalainen Pentti Lindfors kertoo antaneensa Ilta-Sanomille jo vuonna 2010 selityksen vuoden 1946 tapahtumille. Lindforsin mukaan kuukauden päivät kestäneiden outojen ilmiöiden takana oli ”kummitustalossa” asunut hiukan toisella kymmenellä ollut poika.

Lindforsin vuonna 2005 kuollut isä Reino työskenteli tuolloin poliisina Leppävaaran nimismiespiirissä. Lindfors kuuli arvoituksen ratkaisun vuonna 1996. Hänen isänsä kertoi paljastaneensa pojat kolttoset, jonka jälkeen kummittelu loppui.

Lähteet:

www.hs.fi/ihmiset/art-2000002678057.html 
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-2000001027844.html
Aaltonen, Sami 2002: Aavetaloja. Kustannus Oy Nemo
www.kuudesaisti.net