Träskändan kartano kenraali af Klerckerin aikana

Kaksisataa vuotta sitten, maaliskuun 29. päivänä 1809 paikalla olleet Suomen säätyjen edustajat vannoivat Porvoon tuomiokirkossa Venäjän keisari Aleksanteri I:lle poliittisesti merkittävän uskollisuuden ja kuuliaisuuden valan. Samana päivänä Tukholmassa Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf luopui kruunustaan, mitä Porvoossa ei vielä tiedetty, kuten ei tiedetty myöskään monista tulossa olevista päätöksistä ja luopumisista.

Espoon Träskändan kartanon uskollinen palveluskuntakin sai myöhemmin kuulla isäntänsä, kenraali Carl Nathanael af Klerckerin raskaasta päätöksestä olla palaamatta rakkaaseen kartanoonsa. Tappiollinen Suomen sota oli liian raskas vanhan kenraalin sydämelle.

Nyt noista tapahtumista on kulunut 200 vuotta. Näen ikkunastani lähimetsikön, jota kutsutaan vuoroin Träskändan vuoroin Auroran puistoksi. Millainen mahtoi metsä olla 200 vuotta sitten? Asiakirjojen mukaan alue oli keskiajalta peräisin olevaa Träskändan kylää, johon kuului neljä maalaistaloa. Maaperä oli hedelmällistä viljelymaata. Kylästä oli hyvät yhteydet Kuninkaantietä pitkin lännen ja idän suuntiin sekä Bembölestä haarautuvaa maantietä eli Turuntietä Helsinkiin ja Viaporiin. Viaporin jatkuvat linnoitustyöt ja asukasmäärän kasvu vilkastuttivat elintarvikkeiden ja rakennusmateriaalin kysyntää maaseudulta.

1700-luvun puolivälissä Viaporin upseeristo alkoi kiinnostua myös Uudenmaan kartanoista ja maatiloista. Valistusajan vuosisadalla haluttiin ajan tavan mukaan asua maalaiskartanoissa ja näin nauttia arvonmukaisesta säätyläiselämästä.

Viaporin upseeri ja kartanon isäntä

Carl Nathanael af Klercker, vuonna 1734 syntynyt pappilan poika Skånesta, oli tyypillinen valistuksen ja hyödyn aikakauden kasvatti, monialainen ja monitaitoinen linnoitusupseeri, joka hallitsi puutarhanhoidon, maanviljelyn ja rakentamisen. Hänet sijoitettiin Viaporiin Pommerin sodan jälkeen 1750-luvulla. Naimisiin mentyään hänen perheeseensä syntyi seitsemän lasta, joista neljä varttui täysi-ikäiseksi.

Af Klercker kiinnostui Träskändan kylästä ja osti vuonna 1787 Pitkäjärven eteläpäässä, Glimsinjoen varrella sijainneen Storträskin tilan. Af Klerckerin ajatuksena oli kehittää tilaa ryhtymättä kuitenkaan mittaviin muutoksiin. Ruotsin sisäpoliittiset epävakaudet heijastuivat myös Viaporiin sekä af Klerckerin asemaan ja tehtäviin. Aikaa maatilan hoitoon jäi vaihtelevasti. Vuonna 1795 hän päätti kuitenkin laajentaa kartanon viljelysmaita ja osti Fransin tilan ja vielä kuuden vuoden kuluttua Jofsin tilan.

Muotopuutarha renessanssin tyyliin

Vuonna 1796 hän laati Träskändan kartanokokonaisuudesta suunnitelman, jonka hän myös toteutti. Päärakennuksen hän sijoitti Glimsinjoen etelärannalle, noin 83 metrin päähän rannasta. Kartanon edestä joelle avautuva kahteen tasoon rakennettu piha leveni rantaa kohti. Alemman pihatasanteen itäpuolella sijaitsivat kaikki talousrakennukset. Renessanssin tyyliin korttelijakoinen, keskiakseliin nähden symmetrinen muotopuutarha oli jaettu kukka-, yrtti- ja hedelmätarhaan. Ympäristön viljelyalueet olivat näkyvissä. Karut alueet peitettiin puuistutuksin tai erilaisin rakennelmin. Puutarha oli yksityisen vetäytymisen ja rauhoittumisen paikka, ei julkinen tila.

Karoliinista tyyliä Glimsinjoen partaalla palladiolaisin maustein

Noin 700-neliöinen päärakennus edusti vanhahtavaa karoliinista tyyliä korkeine lanterniinikattoineen. Kaksikerroksisen rakennuksen etusivulla oli hallitsevan näköinen palladiolainen sisäänvedetty portiikki ja karoliininen säterikatto. Neliömäisen rakennuksen suuri runkosyvyys vaikeutti huonesijoittelua ja aiheutti valoisuusongelmia.

Näin alkoi Träskändan kartanohistoria, joka päättyi vuonna 1926. Nyt 200 vuoden kuluttua ensimmäisestä Glimsinjoen rannalle rakennetusta 700-neliöisestä karoliinisesta päärakennuksesta ja sitä ympäröivästä renessanssityylisestä muotopuutarhasta, talousrakennuksista ja laajoista viljapelloista tiedetään vain se, mitä kerrotaan säilyneissä asiakirjoissa.

Ja mikä olikaan kartanon perustajan, Carl Nathanael af Klerckerin kohtalo? Suomen maaperällä hävityt taistelut ja Viaporin antautuminen Venäjän keisarin armeijalle olivat liikaa eläkkeellä olevalle vanhalle kenraalille. Hän pakeni Ruotsiin, eikä palannut sieltä rakastamaansa Träskändaan, missä uskollinen palveluskunta häntä odotti.

Kartano ei siirtynyt myöskään hänen pojilleen, vaan hän myi kartanon vuonna 1810 entiselle alaiselleen, majuri Pehr Rydman Bergenstråhlelle. Tämä osti kylän viimeisen kantatilan Kärränssin ja liitti sen Träskändan kartanon maihin. Majuri Bergenstråhle myi kartanon vuonna 1820 Aurora Karamzinin isäpuolelle, Suomen suuriruhtinaskunnan prokuraattori Carl Johan Walleenille. Tästä alkoi kartanon vuosisadan lopulle kestänyt kukoistuskausi.

Kenraali af Klercker jäi Ruotsiin. Hänet korotettiin siellä vapaaherralliseen säätyyn ja hän toimi vielä muutamia vuosia Tukholman hovioikeuden puheenjohtajana. Af Klercker kuoli Ruotsissa vuonna 1817.

Teksti: Pirkko Kivimäki, Espoon perinneseuran hallituksen jäsen

Lähde:
Sten Björkmannin artikkeli, Espoon kaupunginmuseon julkaisu 2006, Aurora Karamzin – Aristokratian elämää