Perinneseura on keräämässä espoolaista keittiöperinnettä. Espoon väestönkasvu on ollut huimaa 1950-luvulta lähtien. Tänne muuttaneet ovat tuoneet tullessaan omaa kotiseutujensa ruokaperinnettä. Tämän vuoksi espoolainen keittiö on sekoitus rannikkokunnan ja monen maaseutukunnan ruokaperinnettä.
Tässä muutama välähdys keräämästämme materiaalista:
Kirsti Kettusen muisto lapsuudenmuisto Lintuvaarasta kertoo perunapuurokekkereistä. Hänen äitinsä ja moster ja Ekebomin täti asuivat kilometrin päässä toisistaan. He pitivät säännöllisesti keskenään perunapuurokekkereitä toinen toistensa kodeissa.
Perunapuuro
kilo mieluiten jauhoisia perunoita
vettä
½ l maitoa tai perunoitten keitinvettä
i dl ohra tai ruisjauhoja
suolaa
Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi. Soseuta perunat. Lisää maito tai keitinvettä.
Kuumenna seos kiehuvaksi ja lisää sekoittaen jauhot.
Keitä kunnes jauhot tuntuvat kypsiltä. Lisää suola.
Nauti voisilmän kanssa.
Espoolaiset marttayhdistykset ovat keränneet paikallista ruokaperinnettä ja heidän julkaisuistaan löytyy Espoonkartanon päivällisen menu ja reseptejä.
Espoonkartanon päivällinen (ruokaohjeet julkaistaan kirjassa)
Lihaliemi, juustotangot
Vasikanpaisti, kermakastike
Umpioidut herneet, suolakurkut
Kuoritut, keitetyt perunat
Kermainen kotijäätelö, umpioidut mansikat
Juomana vesi, kalja
Resepteistä esimerkkinä Turskaperunat
Perunoita
turskafileitä
merivettä
Pestyt perunat laitetaan kattilaan ja lisätään vettä niin, että ne peittyvät. Päälle ladotaan turskafileitä limittäin. keitetään kypsiksi. keittoaika noin 25 minuuttia.
Esimerkkinä muualta tänne 1960-luvulla muuttaneiden reseptiaarteista isotätini Edit Appelin keittokirjan välistä putkahti käsin kirjoitettu resepti. Keittokirja on Prinsessojen keittokirja vuodelta 1939. Se on ollut äitini visusti vartioimassa keittiökaapissa 1950-luvulta lähtien. Tuosta keittokirjasta monet suvussamme kulkevat, melkein salaiset ruokaohjeet ovat peräisin. Edit-täti oli hyvin tarkka ruokaohjeistaan. Ei ihme, sillä hän toimi sodan aikana presidentinlinnan emäntänä.
