Rautatie Espoossa 110 vuotta vuonna 2012

Rantaradan rakentaminen

Rantarata

Suomen ensimmäinen rautatie avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862. Espooseen rautatie tuli 40 vuotta myöhemmin, kun Pasilan ja Karjaan välinen rataosuus avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1. marraskuuta 1902 ja luovutettiin 1. syyskuuta 1903 yleiselle liikenteelle.

Helsingin ja Turun välisen rantaradan Pasila–Karjaa -rataosan rakentamisesta päätettiin valtiopäivillä vuonna 1897 ja rakennustöihin päästiin toden teolla vuonna 1900. Turun ja Karjaan välisen rataosuuden rakentaminen alkoi jo aikaisemmin ja yhteys Karjaalta Helsinkiin kulki Hyvinkään kautta yksityisellä rahoituksella rakennettua Hyvinkää-Hanko -rataa pitkin.

Rata haluttiin rakentaa Espoossa suurimman kylän Bembölen kautta, mutta vaikean maaston vuoksi rata päätettiin linjata Kilosta Espoon kirkolle ja sieltä edelleen Kauklahden kautta Kirkkonummelle. Rautatien rakennustyömaan suomenkielisten työläisten perheiden lapsia varten perustettiin tilapäinen kansakoulu ja se toimi Kauklahdessa vuodet 1900 – 1903. Koulu sijaitsi Kauklahdessa.

Rantaradan valmistuessa Espoossa oli asemat Espoo kirkolla ja Kauklahdessa. Syksyllä 1903 päätettiin Kilon ja Albergan seisakkeista.

Rantarata sodissa

Ensimmäisen maailmansodan myötä pikajunien kulku rantaradalla päättyi, ja kaikki junat alkoivat pysähdellä Helsingin ja Kirkkonummen välillä kaikilla seisakkeilla. Henkilöliikenne rantaradalla keskeytettiin lopulta kokonaan 1917. Rantarata arvioitiin mahdollisen saksalaisten hyökkäyksen etenemissuunnaksi, ja linnoitusrakenteita rakennettiin runsaasti radan varrelle Helmikuun vallankumoukseen 1917 asti. Linnoitustyömaille kuljetettiin työläisiä erityisillä linnoitustyöläisjunilla. Linnioitustöissä tarvittavan puutavaran kuljetuksia varten rakennettiin metsäradat Pitäjänmäelle ja Espooseen.

Suomen sisällissota aiheutti rantaradalle suuria tuhoja. Punakaarti miehitti rantaradan asemat helmikuussa 1918. Saksan Itämeren-divisioona valtasi asemat punaisilta edetessään rantarataa pitkin kohti Helsinkiä. Läpikulkeva henkilöliikenne rantaradalle palautettiin kesällä 1918. Pikajunat alkoivat liikennöidä jälleen 1923.

Talvisodan aikana rantarataa pommitettiin tiheästi, mutta vauriot jäivät suhteellisen pieniksi. Kauklahden asemaseutua pommitettiin erityisen runsaasti siellä olleen sotilastarviketeollisuuden takia.

Jatkosodan aikana rantarata ei kärsinyt juurikaan vaurioita. Sota-ajaksi asemien nimikyltit peitettiin kokonaan, jotta neuvostoliittolaiset lentäjät eivät pystyisi tunnistamaan sijaintiaan niistä. Jatkosodan aikana rantaradalla pyrittiin ajamaan yksi pikajunapari päivässä.

Porkkalan vuokra-aika 1944–1956

Välirauhansopimuksessa Porkkala vuokrattiin Neuvostoliitolle ja vuonna 1944 rantaradan normaali liikenne keskeytyi. Viimeinen juna Kirkkonummelta lähti 28. syyskuuta 1944. Vuokra-alueen ulkopuolelle jääneillä rantaradan osuuksilla oli vain  paikallisliikennettä.

Helsingistä käsin liikennettä oli Luoman seisakkeelle ja Karjaalta Tyriksen seisakkeelle. Vaikka Porkkalan vuokra-alue leikkasi rantaradan kahdesta kohtaa, rataa ei kuitenkaan katkaistu, vaan Luomaan ja Tyrikseen pystytettiin rajapuomit. Neuvostoliitto ajoi Porkkalaan omilla vetureillaan huoltojunia Helsingistä. Rahtina oli pääasiassa sotatarvikkeita. Porkkalan tukikohdan hallinnollinen keskuspaikka oli Kirkkonummi, jonne neuvostoliittolaiset alkoivat ajaa omia henkilöjuniaan Leningradista.

Porkkalan valtauksen muistomerkki Kivenlahdessa

Vuonna 1947 sovittiin, että suomalaiset matkustajajunat saivat kulkea alueen poikki neuvostoliittolaisen veturin vetäminä, mutta tällöin vaunujen ikkunat oli peitettävä teräsluukuilla. Sopimus oikeutti viiteen suomalaiseen junapariin vuorokaudessa, mutta näistä korkeintaan kolme sai olla matkustajajunia. Junissa kuljetettaville tavaroille asetettiin tiukkoja rajoituksia. Raja-asemina toimivat Kauklahti ja Tähtelä, joissa vaunujen ikkunaluukut suljettiin ja junan eteen vaihdettiin neuvostoliittolainen veturi. Lisäksi vaunujen eteisiin tuli neuvostoliittolaiset vartiomiehet. Porkkalan läpi kulkenutta rataa sanottiin ikkunaluukkujen takia ”maailman pisimmäksi rautatietunneliksi”.

Neuvostoliitto ilmoitti yllättäen elokuussa 1955 palauttavansa Porkkalan vuokra-alueen takaisin. VR alkoi heti suunnitella rantaradan liikenteen kehittämistä. Neuvostoliitto aloitti tukikohdan tyhjennyskuljetukset syyskuussa 1955. Rantaradan virallinen vastaanotto oli tammikuussa 1956, jolloin myös rajamerkit poistettiin Luomasta ja Tyriksestä. Liikennepaikat siirtyivät Vailtionrautateiden hallintaan 26. tammikuuta 1956 kello 13.

Kaksoisraiteen rakentaminen

Kauklahden rautatieasema 1920-luvulla. Junan veturina I3-sarjan höyryveturi 490.

Vuonna 1911 Pasilasta Espooseen alettiin rakentaa kaksoisraidetta. Sota hidasti töitä merkittävästi, ja työt valmistuivatkin vasta 1920. Tämän jälkeen tehtiin pengerrystöitä kaksoisraiteen jatkamiseksi Espoosta Kirkkonummelle, mutta linja-autoliikenteen suosion kasvun takia työt keskeytettiin eikä paikallisliikenteen kehittämistä Espoon länsipuolella katsottu tarpeelliseksi.

Kaksoisraide Huopalahden ja Espoon väliltä purettiin sotakorvauksena vuonna 1945. Kaksoisraide rakennettiin uudelleen Espoon rataosuudelle 1960-luvulla.

Sähköistys ja perusparannus

Kesäkuussa 1965 valtioneuvosto teki päätöksen rataosien Helsinki–Kirkkonummi, Helsinki–Tampere ja Riihimäki–Kouvola sähköistämisestä. Suomen ensimmäinen rataosan sähköistystyö päätettiin aloittaa Rantaradasta, joka oli selvästi hiljaisempi eivätkä työt näin ollen häirinneet pahasti muuta liikennettä. Sähköistyksen rakensi Imatran Voiman ja Suomen Kaapelitehtaan perustama Sähköradat Ay. Ensimmäinen sähkönsyöttöasema rakennettiin Kiloon. Sähköistyksen yhteydessä rantarata sai omat raiteensa Helsingin rautatieasemalle asti.

Ensimmäisen kerran jännite kytkettiin Mäkkylän ja Kauniaisten välille mittauksia varten 13. maaliskuuta 1968. Koeajot alkoivat saman vuoden kesällä. Sähköistystyöt saatiin päätökseen vuoden 1969 alussa. Vihkiäisjuna ajettiin 24. tammikuuta, ja seuraavana päivänä ajettiin Helsingin ja Kauniaisten välillä yleisölle avoimia esittelyjunia. Aikataulunmukainen liikenne alkoi 26. tammikuuta 1969.

Helsingin ja Leppävaaran välinen rataosa levennettiin neliraiteiseksi kaupunkiradaksi vuonna 2001. Samassa yhteydessä asemat kyseisellä välillä kunnostettiin perusteellisesti. Suunnitelmissa on lisäraiteiden jatkaminen Espoon keskukseen saakka.

Asemarakennukset

Kaikille alkuperäisen suunnitelman asemille rakennettiin arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelemat puiset asemarakennukset. Monet niistä on kuitenkin purettu vuosien varrella. Esimerkiksi Leppävaaran asemarakennus purettiin 1990-luvun lopussa ja Kilon asemarakennus 1980-luvun alussa. Espoon asemalle valmistui uusi asemarakennus vuonna 1981. Vanha asemarakennus on vielä jäljellä Kauniaisten, Tuomarilan ja Kauklahden asemilla. Ne ovat siirtyneet muuhun käyttöön eivätkä enää palvele matkustajia.

Rantaradan tulevaisuus

Elsa-oikorataa suunniteltiin reitille Espoo–Kauklahti–Lohja–Salo 1970-luvulla. Hanketta vastustettiin varsinkin Länsi-Uudeltamaallaa, kun pienet kunnat, kuten Karjaa ja Inkoo, pelkäsivät menettävänsä kunnolliset junayhteydet. Hanke haudattiin vuonna 1975 ja sen sijaan päätettiin parantaa vanhaa rataa.

Helsingistä Turkuun johtavan uuden radan rakentamista ja reittivaihtoehtoja on selvitetty 2000-luvulla, mutta hankkeet ovat osoittautuneet taloudellisesti kannattamattomiksi.

Liikennevirasto on aloittanut kaupunkiradan ratasuunnitelman laatimisen Leppävaaran ja Kauklahden välillä. Hankkeesta on aiemmin valmistunut yleissuunnitelma vuonna 2003 välille Leppävaara–Espoon keskus ja yleissuunnitelma vuonna 2010 välille Espoon keskus–Kauklahti. Tavoitteena on saada hyväksytty ratasuunnitelma valmiiksi vuonna 2014, jonka jälkeen on mahdollista tehdä toteutuspäätös.

Espoon ja Kauniaisten rautatieasemat

Mäkkylä

Mäkkylän seisake avattiin vuonna 1940 Espoon ja Helsingin rajalle. Kevyen liikenteen alikulkuväylä valmistui vuonna 1983 ja tasoristeys poistettiin käytöstä 1984. Helsinki–Leppävaara-kaupunkiradan rakentamisen yhteydessä Mäkkylä sai uuden asemalaiturin, alikulkuväylän ja uuden raideparin.

Leppävaara

Leppävaaran rautatieasema avattiin nimellä Alberga liikenteelle vuonna 1904 ja vuonna 1907 valmistui ensimmäinen asemarakennus. Aseman suomenkielinen nimi otettiin käyttöön 1925. Asemarakennus purettiin vuoden 1999 syksyllä Leppävaaran kaupunkiradan ja uuden terminaalin alta.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitustöitä varten alueelle rakennettiin 1916 sivuraide.

Junayhteys Helsinkiin käynnisti ripeän palstoituksen ja rakentamisen Leppävaarassa. Alueesta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1921, mikä vauhditti edelleen alueen kasvua ja kehitystä.

Nykyisen Kehä I:n kohdalle rakennettiin vuonna 1965 paikallistien ylikulkusilta, joka korvasi vilkkaan tasoristeyksen. Aseman tuntumaan rakennettiin 1972 Maxi-market. Rautatien alikulkutunneli rakennettiin vuonna 1976.

Leppävaaran aluekeskuksessa on nykyisin yli 60 000 asukasta kaupunkiradan tuntumassa. Kauppakeskus Sellon ensimmäinen vaihe avattiin helmikuussa 2003 ja toinen vaihe syyskuussa 2005. Kauppakeskus on Suomen toiseksi suurin. Sen ympäristöön on lyhyessä ajassa rakennettu tiivis kaupunkikeskus.

Leppävaaran kaupunkirata ja uusi asema bussiterminaaleineen otettiin käyttöön vuonna 2001.

Kilo

Kilon seisake avattiin liikenteelle vuonna 1903. Asemarakennus valmistui seuraavana vuonna ja sitä laajennettiin vuonna 1911. Radan oikaisun vuoksi vuonna 1963 rakennus jäi sivuun ja se purettiin luvattomasti 1981. Kuusaasta siirretty laiturirakennus oli asemalla vuodesta 1967 vuoteen 1991.

Asemalta lähti 1920–luvulla rakennettu hevosvetoinen kapearaiteinen rautatie etelään Mankkaan turvesuolle. Liikenne radalla lakkasi Tarvontien katkaistessa sen 1956. Aseman pohjoispuolella aiemmin sijainneelle teollisuustontille johti pistoraide, joka on sittemmin purettu pois asutuksen tieltä.

Radan eteläpuolella aseman vieressä oli vielä 1980-luvulla tehdas, mutta se purettiin, ja paikalle on sen jälkeen rakennettu runsaasti matalia kerrostaloja. Aseman länsi- ja itäpuolella olleet Lansantien ja Siuntiontien tasoristeykset suljettiin 1995 ja korvattiin aseman itäpuolelle rakennetulla Kilonpuistonportin alikululla.

Kilon uusi asemarakennus valmistui 1992. Lipunmyynti päättyi kuitenkin jo vuonna 2000.

Kera

Keran seisake on lähijunien asema Espoossa  Karamalmin teollisuusalueella. Se avattiin 1946. Alueen lukuisat yritykset ovat käyttäneet raideliikennettä hyväkseen, joten Kerassa on ollut myös tavaraliikennettä. Tavaraliikenne kuitenkin hiljeni 1990-luvulla ja päättyi lopulta kesällä 2009.

Asema on saanut nimensä Kera Oy:n keramiikkatehtaasta, joka sijaitsi n. 200 m silloisen seisakkeen pohjoispuolella. Rataa on myöhemmin oikaistu ja asema on silloin siirtynyt etelämmäksi. 1940-luvun lopussa tehtaan henkilökunnan määrä oli toista sataa. Yhtiö sai sitkeiden anomusten perusteella rautatiet perustamaan seisakkeen, joka helpotti sekä henkilökunnan työmatkoja että ympäristön asukkaiden liikkumista. Seisakkeen ainoa varuste oli aluksi tolpan päässä oleva nimikilpi KERA. Myöhemmin saatiin ratapölkyistä rakennettu laiturintapainen.

Rata oikaistiin Keran kohdalta 1962 ja vanhan raiteen paikalle rakennettiin Agan teollisuusraide Kauniaisten asemalta alkaen. Myös Algolilla oli oma teollisuusraide, joka purettiin syksyllä 2010. SOK:n varastolla oli käytössä oma raiteensa vuosina 1966 – 2000.

Kuvassa Onniselle ollaan vuonna 2008 tuomassa teräslastia. Keran asema ja rantarata ovat oikealla. Tuolloin tehdasalueen raiteet menivät enää Onniselle/Algolille asti, kun aikaisemmin ne jatkuivat Algolin alueen läpi eteenpäin Kilon suuntaan Agalle.

Kuva: Isto Pallaste 2008.

Keran seisakkeen matkustajalaiturit uusittiin ja alikulkutunneli rakennettiin 1978.

Kauniainen

Kauniaisten rautatieasema on rautatieliikennepaikka rantaradalla Kauniaisten keskustassa.

Kauniaisten (tuolloin vielä Grankulla) asema avattiin seisakkeena elokuussa 1904. Sesakkeen rakennutti läheisen Glimsin tilan omistaja Johan Lönnberg.

Puinen laituri korvattiin vuonna 1908 uudella asemarakennuksella, jonka oli suunnitellut Bruno Granholm. Huvilayhdyskunnan ja Helsinkiin suuntautuneen työmatkaliikenteen kasvun myötä aseman käyttäjämäärät nousivat nopeasti.

Aseman suomenkielinen nimi tuli käyttöön toukokuussa 1928, kun vuonna 1920 Espoosta irtautuneen Grankullan kauppalan suomenkieliseksi nimeksi tuli Kauniainen.

Aseman länsipuolella ollut tasoristeys ja itäpuolella ollut puinen jalankulkusilta korvattiin asemapuiston kohdalle rakennetulla alikulkutunnelilla vuonna 1965.

1960-luvulla Kauniaisten tavaraliikenne lisääntyi voimakkaasti. Keraan, SOK:n varastoille ja muille teollisuuslaitoksille rakennettiin raiteet, jotka 2000-luvulle tullessa olivat enää satunnaisessa käytössä. Sen jälkeen kaikki teollisuusraiteet on purettu.

Rantaradan varressa Espoon ja Kauniaisten rajan lähellä on edelleen kilpi, jossa lukee ”Varoitus, SOK vaunujen luovutusraja”. Se ilmoittaa paikan, jota edemmäs VR:n veturit eivät menneet SOK:n varaston suuntaan ja SOK:n veturi tullut Kauniaisten suuntaan.

Kuva: Isto Pallaste 2013.

Lipunmyynti Kauniaisissa lopetettiin vuonna 2004, mutta asemarakennus on yhä VR-Yhtymän omistuksessa. Kauniaisten tavaraliikenne on nykyisin lähinnä satunnaista ja se suuntautuu Keran teollisuusalueelle.

Asemarakennus vaurioitui pahoin 30. elokuuta 2008 sattuneessa tulipalossa. Rakennuksen länsipääty tuhoutui palossa lähes kokonaan. Laajoista vaurioista huolimatta historiallisesti arvokas rakennus on kunnostettu. Asema-alue on Museoviraston luokituksen mukaan valtakunnallisesti merkittävä suojelukohde.

Koivuhovi

Koivuhovin seisake on lähijunien asema Kauniaisissa rantaradalla välittömästi Espoon rajan tuntumassa. Alunperin seisake rakennettiin palvelemaan läheisen Paul Olssonin puutarhaa, jonka tilan nimestä seisake sai nimensä.

Alkuvuonna 1997 Koivuhovin asemaa siirrettiin puolisen kilometriä Tuomarilan aseman suuntaan Koivuhovintieltä Bredanportin kohdalle palvelemaan suunniteltua Ymmerstan asuinaluetta. Koivuhovintien kevyen liikenteen ylikäytävä suljettiin ja uuden asemapaikan kohdalle kaivettiin radan alikulku. Seisakkeen itäpää on Kauniaisissa ja länsipää Espoossa.

Tuomarila

Tuomarilan seisake otettiin käyttöön 1. syyskuuta 1931. Rata Tuomarilan ja Espoon välille siirrettiin oikaistulle linjalle 1935. Matkustajalaiturit uusittiin vuonna 1998 ja lipunmyynti lopetettiin seuraavana vuonna.

Tuomarilan asemarakennuksen suunnitteli Thure Hellström vuonna 1936. Rakennus peruskorjattiin 2001 ja se on nykyisin yksityisessä omistuksessa.

Tasoristeyksen korvannut alikulkutunneli valmistui 1998.

Espoo

Espoon rautatieasema avattiin 1903 ja sen asemarakennus rakennettiin vuonna 1903 arkkitehti Bruno Granholmin piirustusten mukaisesti. Asemaa laajennettiin 1909.

Asemarakennuksessa on koristeellisia yksityiskohtia. Rakennuksessa toimi Espoon asema vuosina 1903–1981 ja myös posti siirtyi asemalle heti sen valmistuttua, kun asemapäällikön ja postiaseman hoitajan virat yhdistettiin.

Asemalta johdettiin 1912 tehdasrata etelään lasitehtaalle. Pohjoisen suuntaan rakennettiin ensimmäisen maailmasodan aikana metsäradat, joita pitkin kuljetettiin puutavaraa Helsingin linnoitustöiden ja Pietarin tarpeisiin. Metsäradat purettiin 1920-luvun alussa.

Nykyisin Espoon asema toimii raiteiden yllä olevassa ylikulkusillassa, joka valmistui 1981 Olavi Vannisen piirustusten pohjalta. Aseman pohjoispuolisesta virastokeskuksesta on kevyen liikenteen katettu yhteys radan ja kadun ylitse kauppakeskukseen. Espoon kaupunki osti aseman 2008 VR-Yhtymältä. Aseman parannustyötä tehtiin 2009–2010 ja 31. toukokuuta 2010 vietettiin uusitun Espoon sillan avajaisia. Parannustöissä varauduttiin myös tulevan matkakeskuksen tilavaatimuksiin korottamalla Espoontorin ja nelosraiteen välistä siltaa linja-autoterminaalia varten.

Espoonportin alikulkutunneli aseman itäpäässä avattiin liikenteelle 2005.

Espoon asema on ainoa asema Espoon alueella, jossa myös kaukoliikenteen junat pysähtyvät.

Pelto

Pellon seisake avattiin 2. tammikuuta 1931. Seisaketta suunniteltiin lakkautettavaksi jo 1978, mutta läheisen pitkäaikaissairaalan toiveesta se säilyi paikallaan. Seisake lakkautettiin lopulta 1995 vähäisten matkustajamäärien takia.

Pellon tasoristeys Bengulsintiellä suljettiin vasta 2006.

Kauklahti

Kauklahden rautatieasema avattiin vuonna 1903. Asemarakennus valmistui samana vuonna Bruno Granholmin suunnitelman mukaan. Museovirasto on luokitellut asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.

Kauklahdesta tuli Pasila-Karjaa -radan tärkein väliasema mm. runsaan teollisuuden ansiosta. Alueella toimi mm. tiilitehtaita, lasitehdas ja metalliteollisuutta.

Vuosina 1944–1956 Kauklahden asema oli raja-asema, sillä se sijaitsi lähellä Porkkalan vuokra-alueen rajaa. Vuonna 1947 saatiin aikaan sopimus, jonka mukaan Helsingin ja Turun välillä liikennöivät matkustajajunat saivat kulkea alueen läpi. Kauklahdessa junat joutuivat pysähtymään noin puoleksi tunniksi, sillä niihin vaihdettiin läpikulun ajaksi neuvostoliittolainen veturi ja vaunujen ikkunaluukut suljettiin, jotta matkustajat eivät näkisi vuokra-alueelle. Lisäksi vaunuhin nousivat neuvostoliittolaiset sotilaspoliisit valvomaan järjestystä kauttakulun ajaksi. Helsingistä lähteneet paikallisjunat kuitenkin kulkivat vielä lähempänä vuokra-alueen rajaa sijainneelle Luoman rautatieasemalle saakka.

Kauklahden aseman merkitys väheni Porkkalan palautuksen myötä. Teollisuustoiminta väheni eikä tavaraliikenne paikallisille tehtaille hiipui vähitellen sotien jälkeen.

Asemaa uusittiin 1993, jolloin rakennettiin mm. alikulkutunneli ja uudet laiturit. Aseman itäpäässä sijaitsi Espoon viimeinen tasoristeys. Se suljettiin yleiseltä 4. kesäkuuta 2009. Tasoristeyksen korvaava alikulku Vantinportti otettiin käyttöön tammikuussa 2011.

Mankki

Mankin seisake avattiin vuonna 1946 ja se sijaitsee lähellä Kauklahtea. Asema on matkustajamääriltään pääkaupunkiseudun hiljaisin. Mankista löytyy puomeilla, varoitusvaloilla sekä -äänellä varustettu kevyen liikenteen tasoristeys sekä  rautatieasemilla harvinainen puinen asemalaituri.

Ratahallintokeskuksen mukaan Mankin asema ei nykymuodossaan täytä henkilöliikennepaikan laatukriteereitä. On ehdotettu, että nykyisestä Mankin sekä Kirkkonummen puolella sijaitsevasta Luoman asemasta luovuttaisiin ja ne korvattaisiin Kirkkonummen rajalle rakennettavalla asemalla.

Erityisesti Mankin aseman lakkautusta ovat puoltaneet vaikean maaperän aiheuttamat radan kunnossapito-ongelmat sekä tasoristeyksen poistamisen vaikeus sekä se, että huomattavasti vilkkaampi Kauklahden rautatieasema sijaitsee vain reilun kilometrin päässä Mankin asemasta.

Esko Uotila 1.11.2012

Lähteitä: Wikipedia
Jussi Iltanen: Radan varrella – Suomen rautatieliikennepaikat, Karttakeskus, 2009
Markku Nummelin: Rantarata, Kustantaja Laaksonen, 2008
Pauli Saloranta: Albergasta Leppävaaraan – sata vuotta ihmisiä, elämää ja kehitystä, Leppävaara-seura, 2011 Espoon perinneyhdistys Aurora