Jupper on yksi Gammelgårdin kylän kantataloista. Sen nimi perustuu etunimen Jakob harvinaiseen asuun Jupp ~ Jupper. Jupperin tilan isäntien joukosta ei kuitenkaan löydy Jakob-nimistä isäntää. On mahdollista, että tilaa 1500‑luvulla isännöineen Sigfridin (Siffr Jusepsson 1558) isä Josef olisi ollut se Jupp, josta talo olisi saanut nimensä. Tässä tapauksessa Jupp olisi ollut Josef-nimen asu tai sitten kirjuri olisi normaalistanut kansanomaisen Jupper-nimen kirjoihin muotoon Josef.

Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.

• Sijainti: Jupperi. Siirry kartalle.↗

Jupperi on saanut nimensä yhdeltä Gammelgårdin kylän kantatalolta. Tilannimi Jupper perustuu etunimen Jakob harvinaiseen asuun Jupp ~ Jupper. Jupper-niminen talo sijaitsi ennen vuotta 1700 nykyisen Juvan eteläpuolella. Tilakeskus siirrettiin myöhemmin Pitkäjärven kaakkoispuolelle, missä nykyinen Jupperin osa-alue sijaitsee. Osa-alueelle nimi on annettu vuonna 1975.

Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.

• Sijainti: Jupperi. Siirry kartalle.↗

Jupperinkulku – Juppergången on jalankulkutie, joka johtaa Jupperinkujalta itään Espoon ja Vantaan rajalle. Vantaan puolella Linnaisissa reitin jatkeena on Kulkusojanpolku, jonka aiempi nimi oli Kulkuspolku. Lähellä on muutakin Kulkus‑nimistöä.

Linnaisissa on lähistöllä myös viheralueet nimeltä Kulkuspuisto – Bjällerparken ja Kulkusmäki – Bjällerbacken.

Nimi Jupperinkulku – Juppergången on suunniteltu 2002 ja vahvistettu asemakaavassa 2003. Jalankulkutien rakentaminen ei ole tapahtunut heti kaavan vahvistuttua, vaan maaliskuun 2021 tilanteessa rakennustyö on käynnissä.

Suomenkielisen nimen loppuosana on sana ”kulku”, joka merkitsee kulkemista ja toisinaan myös kulkutietä. Se valittiin nimeen Jupperinkulku Vantaan puolella olevien Kulkus‑alkuisten nimien vuoksi.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.

• Sijainti: Jupperinkulku. Siirry kartalle.↗

Pitkäjärven rannassa oleva puistokaistale nimettiin 1981 (käyttöön 1988) Jupperinrannaksi osa-alueen nimen mukaan. Samalla nimi viittaa myös tilannimeen, sillä Jupperin osa-alueen nimi (opaskartassa vuodesta 1980) tulee tilannimestä Jupper. Jupperinranta‑nimeä käytetään myös suurkorttelista.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.

• Sijainti: Jupperinranta. Siirry kartalle.↗

Nimi Jupperintulli – Juppertullen tarkoittaa lyhyttä kujaa, joka on merkitty asemakaavassa Riihiniityntien pohjoispäähän Jupperissa. Kuja sijaitsee Jupperin tärkeimmän tuloristeyksen tuntumassa.

Katu rakennettiin vuoden 2016 aikana, ja aiemmin paikka oli rakentamaton. Kadunnimi otettiin osoitekäyttöön huhtikuussa 2016.

Jupperin‑alkuinen nimi noudattaa lähimpien pikkukatujen (Jupperinkuja, Jupperinmetsä) ja viereisen puiston (Jupperinlaita) nimien mallia.

Paikka on liikkumisen kannalta tärkeä, sillä Jupperintullin edustalla on eräiden bussilinjojen päätepysäkki.

Jupperinlaidan puistoalue on aivan Vantaan rajalla. Tulli‑loppuisen nimen voi ajatella viittaavan myös kunnanrajan läheisyyteen.

Kadunnimi Jupperintulli – Juppertullen suunniteltiin 2012 asemakaavan muutoshankkeen yhteydessä.

Espoossa on joitakin muitakin tulli‑loppuisia kaavanimiä, kuten kadunnimet Gräsantulli – Gräsatullen Olarissa ja Tillintulli – Tillistullen Tillinmäessä ja pienen jalankulkuaukion nimi Linnatulli – Borgtullen Leppävaarassa.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016. Muokattu 2021.

• Sijainti: Jupperintulli. Siirry kartalle.↗

Katu on Laaksolahden vanhalla huvila-asutusalueella. Laaksolahdentiestä pohjoiseen pistävät lyhyet kujat on nimetty järjestysnumeroin alkaen Ensimmäisestä huvilatiestä. Kahdeksas huvilatie on itäisin. Nimet ovat olleet käytössä ainakin jo 1970.

Nimeä on kirjoitettu monin tavoin, esimerkiksi ”Huvilatie VIII”, mutta osoitenumeroihin sekaantumisen välttämiseksi suositetaan kirjaimin kirjoitettua muotoa (Kahdeksas huvilatie).

Järjestysluvullisia kadunnimiä on käytössä mm. Helsingin Kallion Linjoilla, eräillä alueilla Pietarissa ja monissa yhdysvaltalaisissa kaupungeissa. Varsinkin ruutukaava-alueilla nimeäminen on helppoa ja systemaattista, mutta liiankin mekaanista. Numerollisen nimen painaminen mieleen on usein vaikeaa.

Espoossa on huvilateiden lisäksi numeroituja järvikujia (Ensimmäisestä järvikujasta Kahdeksanteen järvikujaan). Nekin sijaitsevat Laaksolahdessa.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2004.

• Sijainti: Kahdeksas huvilatie. Siirry kartalle.↗

Vuosina 1769–1860 lähinnä Vantaan puolella Tavastbyssä toiminut rautakaivos sekä Jupperissa noin 1500‑luvulta 1900‑luvun alkuun toiminut kalkkilouhos ovat olleet innoittajina Laaksolahden Jupperista löytyville kaivosaiheisille kadunnimille, kuten Kaivosmiehentielle.

Tien nimenä on aiemmin ollut Koivumäentie, kunnes asemakaavassa vahvistettiin vuonna 1975 nimistötoimikunnan ehdotus Kaivosmiehentie – Gruvarbetarvägen tien pohjoisimmalle, Pitkäjärventien ylittävälle osuudelle. Eteläpuolella tien toisessa päässä käytössä ollut nimi Laaksolahdentie – Dalsvikvägen muutettiin ulottumaan Pitkäjärventiehen asti, jolloin Koivumäentie‑nimi jäi kokonaan pois käytöstä. Espoossa oli jo tuolloin toinen Koivumäentie Heinäsissä Siikajärvellä.

Myöhemmin tien pohjoisin osa on katkaistu irti Kaivosmiehentiestä, ja se on saanut nimen Kaivoskuja – Gruvgränden. Jo aiemmin on lähettyvillä ollut kohti vanhaa rautakaivosta johtava Kaivostie – Gruvvägen, jonka lähelle on ollut luontevaa antaa muita kaivostoimintaan liittyviä nimiä.

Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.

• Sijainti: Kaivosmiehentie. Siirry kartalle.↗

Laaksolahden kaupunginosassa on kymmenisen kadunnimeä, jotka on nimetty sienien mukaan. Näistä yksi on Karvarousku – Skäggriskan. Muita rouskuista aiheensa saaneita kadunnimiä ovat Mustarousku – Svartriskan, Keltarousku – Gulriskan, Haaparousku – Buktriskan ja Leppärousku – Blodriskan.

Nimi Karvarousku – Skäggriskan on ollut opaskartassa vuodesta 1970.

Teksti: Minna Salonen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.

• Sijainti: Karvarousku. Siirry kartalle.↗

Rastaalan riihi‑aiheinen nimistö näkyy Luuvanmäen suurkorttelissa riihen puintihuoneeseen eli luuvaan liittyvinä niminä. Tästä aiheesta tulee myös kadunnimi Kolapuuntie – Rakan. Nimessä esiintyvä kolapuu on kohennuskeppi eli puukeppi, jolla riihen parsia siirreltiin, kun parsilla kuivamassa olevat lyhteet pudotettiin alas puitaviksi.

Kolapuuntie oli aikaisemmin nimeltään Varstatie – Slagvägen. Alueen asukkaat toivoivat Varstatien nimen muuttamista, koska Vantaalla oli myös samanniminen katu, mikä aiheutti sekaannuksia. Niinpä Varstatien nimi muutettiin siten, että kadun eteläosasta tuli Kolapuuntie – Rakan ja pohjoisosasta Luuvanpuisto – Logparken. Nimeä Kolapuuntie – Rakan ehdotettiin vuonna 1995. Se lisättiin asemakaavaan 1999 ja otettiin käyttöön 2001.

Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.

• Sijainti: Kolapuuntie. Siirry kartalle.↗

Kolkekannas – Klappedet on osa-alue Laaksolahden kaupunginosan koillispäädyssä. Alueen nimen taustalla on Lippajärven ruotsinkielinen nimi Klappträsk. Tämä järvennimi on ollut tiettävästi pitkään käytössä sekä suomen- että ruotsinkielisillä asukkailla, sillä nimi löytyy vuoden 1747 kartasta muodossa Klapp Träsk. Suomenkielinen vastine Lippajärvi on peräisin vasta 1900‑luvun alkupuolelta.

Klappträskin Klapp‑alkuosan on päätelty tarkoittavan ääntä, joka syntyy, kun pyykkiä hakataan puisella nuijalla, pesukartulla (ruotsin verbi klappa, suom. ’koputtaa, taputtaa’). Klappträsk on saattanut olla esimerkiksi kylän yhteinen pyykkipaikka.

Klappträskin suomennokseksi ehdotettiinkin 1970‑luvulla Kolkejärveä, mutta nimi ei jäänyt elämään, sillä Lippajärvi oli jo vakiintunut sekä alueen että järven nimeksi 1930‑luvulta alkaen. Ehdotuksesta muistuttavat enää osa-alueen nimi Kolkekannas ja muut Kolke‑alkuiset nimet, kuten puistonnimi Kolkemäenranta. Osa-alueennimi esiintyi Espoon opaskartassa ensimmäisen kerran vuonna 1972.

Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.

• Sijainti: Kolkekannas. Siirry kartalle.↗

Laaksolahden Kolkekannaksentien ja Lähderannantien risteyskohta tunnettiin 1900‑luvun alkupuolella nimellä Kolme Koivua. Vaikka alkuperäisistä koivuista oli 1950‑luvun alussa enää kannot jäljellä, nimi oli niin tunnettu, että vielä 1960‑luvulla linja-auton kuljettajaa pyydettiin pysähtymään Kolmella Koivulla, ja postipaketit tulivat perille osoitteella ”Espoo, Kolme Koivua”.

Lähderannassa toimiva partiolippukuntakin Tre björkar otti nimensä Kolmesta Koivusta.

Risteyskohtana itsessään on vielä nimeä vanhempi: paikalla oli tienhaara Suureen Rantatiehen eli Kuninkaantiehen jo 1700‑luvulla.

Nykyään Kolme Koivua on osa nimimaisemaa suurkorttelinnimenä Kolme Koivua – Tre björkar sekä risteyksen kohdilla olevan kadun nimessä Kolmenkoivunkuja – Tre björkars gränd. Nimi Kolmenkoivunkuja lisättiin asemakaavaan 2009, opaskarttaan 2010 ja otettiin käyttöön 2011.

Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2020.

• Sijainti: Kolmenkoivunkuja. Siirry kartalle.↗

Koppelikuja – Koppeln on pieni, Riihiniityntiestä lounaaseen risteävä kuja Laaksolahden Rastaalassa. Nimi Koppelikuja – Koppeln otettiin käyttöön 2010, mutta ehdotus nimestä annettiin jo 1997.

Kadun nimi voi herättää kummastusta, sillä sanana ”koppeli” on varsin tuntematon, ja kadun nimi saattaakin yhdistyä äänteellisesti läheisiin ja tutumpiin sanoihin kuten esimerkiksi poppeliin tai koppeloon.

Suomen murteiden sanakirja antaa ”koppelolle” mm. seuraavanlaisia merkityksiä eri murteissa: pieni ulkorakennus, koppi, maja, karsina; pieni erillinen (aidattu) maa-alue, peltotilkku, haka, tarha. Harvinaisempina merkityksinä on ’tukkien puomituksessa käytettävä kiilapäinen rautakettinki’; ’kytky’.

Tässä tapauksessa kujan nimen taustalla onkin Koppeli‑niminen pieni peltotilkku, joka kuului Snällbackan 1880‑luvulla perustetulle torpalle. Tällaisia pieniä peltoja on usein nimetty Koppeleiksi (ruots. Koppeln). Sana tulee keskialasaksan sanasta ”koppel”, ’(yhteis)laidun’. Kujan nimi siis liittyy alueen historiaan ja vanhaan nimistöön.

Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.

• Sijainti: Koppelikuja. Siirry kartalle.↗

Laaksolahdessa on pieni, umpeenkasvanut lampi nimeltä Kuttulampi – Kututräsk. Nimen alkuosa voi tulla suomen sanasta ”kuttu” (naarasvuohi) tai siihen perustuvasta, samaa merkitsevästä ruotsin murresanasta ”kutta”. Vaihtoehtoisesti taustalla voi olla suomen sana ”kutu” (kalankutu, sammakonkutu).

Lammen pohjois- ja länsipuolella on ollut laaja niittyalue nimeltä Kuttuäng. Ei ole varmaa, kumpi on kantanimi, eli onko lampi saanut nimen niityn mukaan vai niitty lammen mukaan. Sitäkään ei tiedetä, onko kantanimi ollut alkujaan suomenkielinen vai ruotsinkielinen. Lammen ja niityn nimet tunnetaan 1700‑luvulta asti, ja ne voivat olla paljon vanhempiakin.

Lammennimen kirjoitusasu Kuttulampi – Kututräsk on nykyisin hyvin vakiintunut, sillä se on ollut Espoon opaskartassa vuodesta 1970 ja peruskartassa vuodesta 1978. Vuoden 1961 peruskartassa oli vain suomenkielinen nimi.

Lisätietoja lammesta ja nimestä on 1992 julkaistussa Järvi‑Espoo-kirjassa, nimistöntutkija Sirkka Paikkalan kirjoittamassa artikkelissa.

Lammen lähistön suurkortteli on saanut lammen mukaan nimen Kuttulampi – Kututräsk. Lammennimi sisältyy lampea ympäröivän puiston nimeen Kuttulammenpuisto – Kututräskparken ja lammen luoteispuolisen kadun nimeen Kuttulammentie – Kututräskvägen.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.

• Sijainti: Kuttulampi. Siirry kartalle.↗

Nykyinen Laaksolahden alue on ollut pitkään Gammelgårdin kylän maita, kunnes isonjaon aikaan sen merkittävimpiä taloja siirtyi pienen Dalsvikin torpan maille Pitkäjärven eteläpuolelle ja vanhan Sveinsin talon ratsutila sai sen mukaan nimen Dalsvik. Torpannimi pohjautui läheisen lahden vanhaan nimeen Dalswiken, josta on asiakirjaviitteitä 1700‑luvulta. Suomenkielinen käännösnimi Laaksolahti on otettu käyttöön 1940‑luvulla alueen palstoituksen jälkeen, ja vuonna 1975 nimiparista Laaksolahti – Dalsvik tuli kaupunginosan nimi.

Gammelgårdin suurkylään kuului 1500‑luvulla kaksi osakylää, Storby ja Källstrand, sekä 12–14 taloa. Nykyisen Laaksolahden osa-alueiden, jotka ovat Jupperi, Kolkekannas, Lähderanta, Rastaala ja Veini, nimistä kaikki Kolkekannasta lukuun ottamatta pohjautuvat vuosisatoja vanhoihin asutusnimiin. Pääosin ne ovat kuitenkin ajan kuluessa vaihtaneet paikkaa alkuperäisiltä sijoiltaan; esimerkiksi Källstrand eli Lähderanta oli alkujaan Pitkäjärven pohjoispuolella.

Muu nimistö alueella on monipuolista ja kirjavaakin kenties juuri sen pitkän historian ja ajallisten kerrostumien vuoksi. Sitä värittävät esimerkiksi alueella toimineet kaivokset, paloasema ja yhteistupa sekä 1800‑luvun huvilaelämä, mutta myös Snällbackan torpan pitkään säilynyt riihi sekä Veinin sieniaiheiset nimet. Monet tiennimet ovat varsin vanhoja, asukkaiden itse antamia ja siksi melko yleisiä.

Teksti: Laura Ukskoski, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.

• Sijainti: Laaksolahti. Siirry kartalle.↗

Luuvantie – Logvägen on katu, joka sijaitsee Laaksolahdessa. Sen lähellä on useita muita samanalkuisen nimen omaavia katuja ja luonnonpaikkoja. Espoon nimistötoimikunta teki ehdotuksen kadunnimistä vuonna 1974. Ne merkittiin opaskarttaan 1975 ja vahvistettiin asemakaavaan 1999.

Luuvantie – Logvägen on ryhmänimi tai aihepiirinimi, eli nimi, joka annetaan tietyn teeman mukaan. Tällaiset nimet ovat virallisen tahon suunnittelemia nimiä, joiden tulee jollakin tavalla liittyä alueen menneisyyteen tai ominaisuuteen. Luuvantien lähellä sijaitsee Snällbackan museoriihi. Luuva on ollut viljan kuivaus- ja puintisuoja, kuten riihi tai puimahuone. Muita samaan aihepiiriin kuuluvia ovat Laaksolahden Riihi‑alkuiset nimet.

Teksti: Marika Luhtala, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2017.

• Sijainti: Luuvantie. Siirry kartalle.↗

Lähderanta – Källstrand on osa-alue Laaksolahden kaupunginosassa. Nimen taustalla on rannannimi Källstrand. Tällä nimellä on kutsuttu Pitkäjärven rantaa nykyisen Laaksolahden jäähallin luona, missä on lahdellakin nimi Källstrandsviken. Asuinalueen nimenä Lähderanta – Källstrand otettiin käyttöön 1960‑luvun alussa vähän lounaampana.

Alueen suomenkielinen nimi Lähderanta muodostettiin kääntämällä. Nimi Källstrand on voinut kuvata rannan maastoa, sillä Pitkäjärven rannat ovat lähteisiä (källa, suom. ’lähde’ ja strand, suom. ’ranta’).

Källstrand-nimellä on 1500‑luvulla kutsuttu myös Gammelgårdin osakylää, joka on sijainnut Pitkäjärven luoteisrannalla, nykyisen Nedre Röösin eteläpuolella. Ei ole tiedossa, onko järven kaakkoisrannan Källstrand saanut nimensä vastarannan vanhan Källstrandin mukaan vai onko nimi syntynyt itsenäisesti, paikan omista lähteistä.

Lähderanta on myös kadunnimi Lähderannan alueella. Kadunnimi suunniteltiin 1970 ja vahvistettiin asemakaavassa vuonna 1972.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.

• Sijainti: Lähderanta. Siirry kartalle.↗

Lippajärven koillisrannan vanha niitynnimi Noängen on nykyisin puistonnimenä ja suurkorttelinnimenä (Nuuniitty – Noängen). Nimen kirjoitusasuja asiakirjoissa ovat olleet Noo äng 1773–74, Noängen 1764–70 ja Nor äng 1820. Espoon nimitoimikunta totesi 1975, että erikoisen paikannimen alkuperää ei ole voitu selvittää varmasti. Siksi alkuosa otettiin suomenkieliseen vastineeseen sellaisenaan, vain vokaalin kirjoitusasu muutettiin suomen mukaiseksi (No- > Nuu-).

Vieressä Viherlaakson pohjoiskolkassa on suurkortteli Nuumäki – Nobacken, jonka nimi on muodostettu niitynnimen pohjalta. Nuumäessä on käytössä muitakin aiheeseen liittyviä kaavanimiä (Nuuniitynkuja, Nuumäentie, Nuuniitynpolku, Nuupolku).

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005.

• Sijainti: Nuuniitty. Siirry kartalle.↗

Laaksolahdessa Rastasniityntien länsipäästä lähtee kaakkoon sivukuja nimeltä Parrukuja – Sparregränden. Lähistöllä on muutakin aiheeltaan puutavaraan viittaavaa nimistöä, kuten Paalukuja, Tukkipolku ja Hirsitie. Aihepiiri on saatu vanhasta maastonimestä Timmerberget, jonka alkuosana oleva ruotsin sana ”timmer” merkitsee muun muassa hirttä.

Parrukuja on noin 200 metriä pitkä kujamainen asuntokatu. Nimi tuli käyttöön 1985.

Samaa aihepiiriä edustavat lähistöllä myös nimet Paalukuja – Pålgränden, Tukkipolku – Stockgången ja Hirsitie – Timmervägen. Suoraan maastonimestä on saatu alueennimi Hirsikallio – Timmerberget.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2012.

• Sijainti: Parrukuja. Siirry kartalle.↗

Jupperin Tammipääntien pieni sivukuja sai nimen Peltokumpu nimisuunnitelmassa 1983. Nimi tuli käyttöön 1993. Jupperin Pelto‑alkuiset kaavanimet ovat saaneet aiheensa siitä, että niiden tienoilla olivat Jupperin tilan keskeiset viljelykset.

Peltokumpu‑niminen katu oli myös Latokaskessa, joten Laaksolahden Peltokumpu muutettiin ensin Peltoseksi, ja sitten osaksi Tammipääntietä. Entinen Peltokumpu on nykyään Tammipääntie 9:n tontille johtava tienpätkä Tammipääntie 7:n ja 11:n välissä.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2005. Muokattu 2021.

• Sijainti: Tammipääntie 9. Siirry kartalle.↗

Kadunnimi Rantatie – Strandvägen Jupperissa on paikkaa kuvaava nimi, sillä katu ulottuu lähelle Pitkäjärven rantaa. Nimi siirrettiin 1990‑luvulla osin uudelle linjalle, mutta vanhakin linja vei rantaan.

Kadun varressa on lohkottu omakotitontteja 1930‑luvulta lähtien. Nimen tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta Rantatie‑nimi on ollut käytössä ainakin jo 1970. Nimi saattaa olla alkujaan asukkaiden antama.

Ruotsinkielinen nimivastine Strandvägen otettiin käyttöön 1970‑luvun puolessavälissä.

Nimen tarkoite on osin muuttunut 1990‑luvulla, sillä aiemmin Rantatie kulki järvenrantaan nykyisten Peltokujan ja Peltotien kautta. Tien vanhin linjaus meni suoraan nykyistä Peltopolun kaakkoisosaa pitkin, mutta ei tiedetä, oliko nimi Rantatie jo silloin käytössä.

Rantatien nykyinen katulinja on 1990‑luvulla rakennetulta länsiosaltaan aiempia reittejä eteläisempi. Sen sijaan kadun itäpää on yhä aivan alkuperäisillä sijoillaan.

Espoossa on Rantatie‑nimi ollut käytössä muuallakin, mutta sekaantumisvaaran takia nimi on voitu säilyttää vain yhdessä paikassa. Myös Vantaalla on Rantatie – Strandvägen ‑niminen katu.

Järvenperässä oli aikoinaan oma Rantatiensä, ja myös Kurttilan Åminnenranta oli aiemmin nimeltään Rantatie.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2016.

• Sijainti: Rantatie. Siirry kartalle.↗

Rastaala on osa-alue Laaksolahden kaupunginosassa. Nimen taustalla on tila, aiempi torppa Trastmossa, joka taas on saanut nimensä läheiseltä Trastmossa-nimiseltä suolta (trast, suom. ’rastas’ ja mosse, ’suo’).

Trastmossa-torpan tunnettu historia alkaa 1770‑luvulta, kun torppaa asutti torppari Mikael. Torppa kuului Gammelgårdin kylään, mutta tuli 1800‑luvulla Kilon kartanon omistukseen.

Myöhemmin Trastmossa oli itsenäinen tila. Sen päärakennus ja tilakesku sijaitsivat nykyisen Trastmossa-nimisen kujan (Rastasniityntie 50–52) paikkeilla. Vanha torpparakennus purettiin 1920‑luvulla.

Albergan kartanolla oli samalla suunnalla torppa, jota kutsuttiin Trastböleksi tai myös Trastmossaksi. Se sijaitsi myöhemmän Leppävaaran kartanon paikalla.

Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.

• Sijainti: Rastaala. Siirry kartalle.↗

Laaksolahdessa on puisto, joka kaartuen sulkee syliinsä itäpuolellaan olevan asuinalueen. Puiston nimi on Sienimetsä – Svampskogen, ja asuinalueen kadut on nimetty sieniaiheen mukaisesti. Alueen läpi kulkevalta Veininkadulta risteävät kadut Haaparousku – Buktriskan, Karvarousku – Skäggriskan, Keltarousku – Gulriskan, Leppärousku – Blodriskan ja Mustarousku – Svartriskan. Niiden välissä on vielä tori Tattitori – Sopptorget ja puisto Nurmikuukunen – Ängsvampen.

Sienimetsä – Svampskogen on ollut asemakaavassa 1970‑luvun alusta lähtien, mutta opaskartassa nimi on esiintynyt vasta vuodesta 2006. Ruotsinkielisen nimen loppuosassa on ollut vaihtelua, sillä puiston eteläosan nimi on kartoissa merkitty välillä virheellisesti parken‑loppuiseksi, ilmeisesti jo 1970‑luvulta periytyneen painovirheen vuoksi, mutta nimi on sittemmin korjattu oikeaan muotoonsa Svampskogeniksi.

Sieniaiheisia nimiä löytyy pääkaupunkiseudulla muuallakin. Helsingissä, Heikinlaaksossa, on kadut Sienikuja – Svampgränden ja Sienitie – Svampvägen. Sienikuja – Svampgränden on myös Vantaalla, Tolkinmetsässä.

Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2018.

• Sijainti: Sienimetsä. Siirry kartalle.↗

Veininkadun varressa Veinissä on pieni aukio nimeltä Tattitori – Sopptorget. Veinissä on useita muitakin sieniaihepiirin nimiä. Alueella on ollut ja on edelleenkin sienestykseen sopivaa metsää. Laajin metsäinen viheralue Veinissä on Sienimetsä – Svampskogen.

Tattitorin nimi merkittiin asemakaavaan ja otettiin käyttöön 1970‑luvun alussa.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2021.

• Sijainti: Tattitori. Siirry kartalle.↗

Laaksolahdessa Orapihlajantiestä pohjoiseen ja itään kulkee katu nimeltä Ukinpolku – Morfarsstigen. Kuja on saanut nimensä tien rakentajan, kujan varrella asuneen meijeristin, mukaan. Nimi otettiin käyttöön 1987, opaskartassa se on ollut vuodesta 2006.

Teksti: Kallas Lukka, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2019.

• Sijainti: Ukinpolku. Siirry kartalle.↗

Veini on osa-alue Laaksolahden kaupunginosassa. Nimen taustalla on Källstrandin taloryhmän emätalo Sveins. Källstrand oli Gammelgårdin osakylä, joka sijaitsi nykyisen Nedre Röösin talon kohdalla. Tilannimi Sveins on keskiaikainen ja sisältää skandinaavisen etunimen Sven ~ Svein. Henkilönnimi on ollut suosittu koko Suomessa, ja Svens– tai Sveins-nimisiä taloja löytyy kaikkialta suomenruotsalaiselta alueelta.

Alueen asemakaavoituksen yhteydessä vuonna 1968 alueen suomenkieliseksi nimivastineeksi suunniteltiin nimeä Veinssi. Suomennosta arvosteltiin useissa yhteyksissä, joten nimistötoimikunta otti asian uudelleen käsittelyyn myöhemmin samana vuonna: ”Todettiin, että Sveins on nimen Sven vanha muoto ja tätä nimeä vastaa suomen kielessä nimi Veini. Päätettiin ehdottaa, että asemakaavakarttaan merkityt Veinssi-alkuiset nimet muutettaisiin Veini-alkuisiksi.”

Veini – Sveins on ollut alueennimenä Espoon opaskartassa vuodesta 1970 lähtien.

Teksti: Aurora Salmi, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2022.

• Sijainti: Veini. Siirry kartalle.↗

Ylänkötie sijaitsee Laaksolahden kaupunginosan itäosassa Jupperin lounaisrajalla. Nimi on asukkaitten itse antama 1960‑luvulla tai jo aikaisemmin. Nimen syntyaika ei ole tiedossa, mutta kadulla on nimi Ylänkötie jo Espoon opaskartan varhaisimmassa koko Espoon tiennimistön sisältävässä painoksessa 1970. Tuolloisessa kartassa on pelkkä suomenkielinen nimi. Seuraavassa painoksessa 1972 on mukana myös ruotsinkielinen nimi Höglandsvägen.

Nimen aihe on saatu alueen maastosta, sillä katu nousee Laaksolahdentieltä lähdettyään korkean mäen päälle. Alun perin katu jatkui harjanteen toista rinnettä alas, mutta liikenteen rauhoittamiseksi läpiajo on katkaistu, ja itäisemmistä osuuksista on muodostunut kaksi erillistä katua, joilla on omat nimet.

Lähin jatke sai Ylänkötien pariksi sopivan nimen Alankotie – Låglandsvägen. Pääkadun Riihiniityntien itäpuolinen osuus, joka vie Palomäkeen, on nimeltään Palomäenportti – Brännbergsporten. Uudet nimet tulivat käyttöön 2000.

Teksti: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.

• Sijainti: Ylänkötie. Siirry kartalle.↗

Rastaalan ja Luuvanmäen välillä sijaitsee lyhyehkö Äraportti‑niminen katu. Suomenkielisen korvaan erikoiselta kuulostavalla, vokaalisoinnun rikkovalla ära‑sanalla ei ole yhteyttä viron kieleen (viron ”ära”, suom. ’älä’ tai ’pois’), vaan se on monien muiden Espoon nimien ja nimenosien tapaan peräisin ruotsin kielestä (ruotsin ”ära”, suom. ’kunnia’).

Nimi liittyy 1900‑luvun alkuun ja alueen torppahistoriaan. Läheisen Kilon kartanon kartanonherrat tulivat torppiinsa vierailulle, jolloin herrojen kunniaksi nostettiin nykyisen Kuusinevantien yli juhannusperinteiden tapaan kukilla koristeltu ”kunniakaari”. Tästä kaariportista ja sen luota lähtevästä tiestä käyttivät sekä suomen- että ruotsinkieliset nimeä Äraport. Suomenkielisten puheessa nimi lienee kuitenkin mukautunut myös muotoon ”Ääräportti” tai ”Ääraportti”. Nimi oli vain lähiasukkaiden tuntema.

Nimipari Äraportti – Äraporten on ollut opaskartassa vuodesta 2002. Ei ole ollut perusteltua kääntää suomenkielistä asua esim. ”Kunniaportiksi”, koska suomenkieliset torpparit ovat käyttäneet joko alkuperäistä ruotsinkielistä nimeä tai siitä muodostettua mukaelmaa. Kaksikielisillä alueilla onkin yleistä, että paikannimiä lainataan kielestä toiseen niitä hiukan mukaillen. Katukuvan ruotsinkieliset, tai ruotsinkielisiä elementtejä sisältävät nimet kantavat tietoa Espoon pitkästä ruotsalaisasutuksesta.

Äraportin ruotsinkielinen nimi oli vuoteen 2001 Äreporten, kunnes se korjattiin nimen alkuperää vastaavaan oikeaan asuunsa. Perusosa ”portti” sopii hyvin kyseisen kadun nimenosaksi, koska katu sijaitsee Rastaalan sisääntuloväylän läheisyydessä ja yhdistää toisiinsa kaksi pääkatua, Kuusinevantien ja Riihiniityntien. Lisäksi seutu on tunnettu siitä, että siellä säilyivät veräjät pitkään käytössä. Aiemmin Äraportintienä tunnettiin vuonna 1972 Kuusinevantie‑nimen (Grankärrsvägen) saanut Äraportin ristikatu.

Teksti: Ulla Koistinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, 2006.

• Sijainti: Äraportti. Siirry kartalle.↗