Paikallinen lintu- ja eläinvalikoima voi vuodesta toiseen muuttua suuresti. Lintulaudoilla on ollut viime vuoteen verrattuna uskollisia enään vain tiaiset, paitsi töythtötiaisia, joita ei ole kertaakaan käynyt,
vaikka ne olivat edellisenä talvena runsaslukuisia. Käpylintu, rautiainen, puukiipijä ja viherpeippo eivät ole vierailleet kertaakaan vaikka edellisenä talvena niitä oli runsaasti. Viherpeippoja oli ainakin
viisikymmentä. Runsaasta käpysadosta johtuen ei oravakaan ole poikennut kertaakaan lintulaudalla. Edellisenqtalvena se oli jokapäiväinen vieras.

Käpytikka poikkeaa hyvin harvoin. Edellisenä talvena se oli melkein maanvaiva. Pikku käpytikka on siitä erikoinen, että vaikka niitä on runsaasti, niitä näkee harvoin. Kuitenkin se tuo joka kevät poikasparvensa lintulaudalle näytteilleja vaikka ruokinta-aika on ohi, pitää niille viedä jokin makupala. Harmaatikka sensijaan on tämän talven aikana kokopäivän vieras ja se on varmasti lisääntynyt poikkeuksellisen hyvin. Viime vuonna ne kävivät vain kerran pari viikossa.

Edellisiin vuosiin verrattuna keltasirkkuja ja tavallisia varpuisia on mahdottomia määriä. Mustarastaalle on varmaan riittänyt pihlajanmarjat tähän asti, koska se on vasta nyt ilmestynyt mokapaikoille. Tilhi ja urpiaiset ajavat sankoin joukoin ohi, koivunurvut näyttävät riittävän
niille, koska eivät ole poikenneet.

Punatulkkuja on salmonella harventanut niin, että vain yksi pariskunta on havaittu ruokailemassa. Melkein joka syksy jää meille peippopariskunta, joka selviytyy tammi-helmikuuhun, mutta tänä vuonna ne sairastuivat ja kuolivat joulukuun puolivälissä.

Sanornalehdissä ja kirjoissa kirjoitetaan paljon lintujen ruokinnasta ja niille kelpaavasta ruoasta. Minulle on pistänyt silmään, että kaikki boikotoivat ruista, ohraa, vehnää, riisiä, kuorittua kauraa ja hamppua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tarjoilutavassa on vika. Syöhän ihminenkin melkein mitä ruokaa tahansa maustamalla ja pilkkomalla ruokansa.

Pikkulinnuilla on melkein hiuskarvan kokoinen ruokatorvi ja ilman hampaita lintu ei millään ilveellä Saa niistä mitään irti, koska vielä joutuu pitämään jalallaan jyvästä kiinni. Koviksi kuivuneet siemenet
ovat kuin kiviä linnun nokassa. Jyvät pitäisi ehdottomasti rouhia linnuille. Jouluna jäi riisipuuroa tähteiksi ja vein sen lintulaudalle.

Oikein kahina kävi, kun puuro syötiin viimeiseen muruun asti. Pari vuotta sitten sain lahjaksi säkillisen ohraa ja sen kun myllyllä rouhasin rikki, niin tekipä kauppansa. Eräänä kertana sulatin ihraa paistinpannussa ja sekoitin tätä ohrarouhetta sekaan. Sepä olikin ensiluokkaista juhlaruokaa ja ennen kevättä oli koko ohrasäkki viimeistä jyvää myöten tyhjä. Tällä menetelmällä olen kokeillut kaikkia muitakin jyviä ja hyvin ovat tehneet kauppansa. Keitetty peruna on mustarastaan ja viherpeipon herkkua. En ole kokeillut läskisoosin kanssa, se olisi voinut mennä lintuun kun lintuun (liian suolaista). Pakkasella ei peruna pysy sulana.

Lintujen seuraaminen ja ruokkiminen on mielenkiintoista hommaa. Ovathan linnut pitäneet minulle elinaikanani monta hienoa konserttia, niin että sujut ollaan.

Helge Fagerholm
Nuuksio-lehti 1/90