Postilla ja raamattu riittivät melkein yksinomaan tyydyttämään nuuksiolaisten lukutarpeita vuosisadan alussa. Vielä 1920 oli perheitä, joilla ei siihen saakka omaa lehteä koskaan ollut ollutkaan.

Posti kulki Espoon asemalta Brobackaan, Maulaan ja ruotsalaiselle koululle. Kolme kesäkuukautta posteljooni toi eri maksua vastaan postin Punjoon asti. Nämä neljä postilaatikkoa oliva meillc tuttuja jo koulupoikana, koska olin se lenkki, joka toimitin näistä laatikoista eteenpäin Nuuksion itäisille kulmille. Ehkä tällainen postinkulkutapa herättäisi vähän kritiikkiä nykypäivänä. mutta siihen aikaan se oli täysin tyydyttävä ja kaikinpuolin hyväksytty.

Histan, Maulan ja Brobackan maitokuskit, jotka joka päivä ajoivat maitoa Espoon aem alle jonkinverran edesauttoivat tätä toimitusta. Minusta nämä entisajan postinkantajat, jotka nyt jo kaikki lepäävät maan povessa, olivat ensiluokkaisia virkailijoita. Jos potkukelkka talvella juuttui lumihankeen tai pyörä kesällä meni rikki, niin ilman muuta he jatkoivat jalan toimituksensa. Olisi kai helkkarinmoinen aave ja kummitus tänä päivänä, jos vielä näkisi postiljoonin, jolla on jalat ja osaa kävellä.

Polkupyörä oli siihen aikaan monin vermin kalliimpi saada irti kuin auto nykyään, joten monet tekivät vallan jalan tätä hommaa. Kesälomat olivat aivan tuntematon asia. Päivästä päivään vuodesta vuoteen he tekivät työtään ainoana lohtuna, että oli maanantait vapaata.

Näistä Nuuksion neljästä postilaatikosta jakelu oli melkein koululaisten varassa. Koulun laatikosta kulki lasten myötä posti Siikajärven kulmille. Maulan laatikosta Hanglahteen ja Nuuksion järven itäiselle puolelle. Nuuksion päähän ja Kattilan maisemiin posti saapui vain kerran viikossa, koska sen kulman lallset Olivat useimmiten kortteerissa jossain koulun lähistöllä.

Lehtiä tilattiin hyvin niukasti. Syy oli kai köyhyys, mutta vaikutti siihen uskokin. Muistan kun lehtiasiamies tyrkytti uskovaiselle lehtitilausta, niin kommentti oli: ”En huoli, koska lehdet Ovat syntisiä ja valheellisia”. Tästä asiamies vähän suutahti ja sanoi: ”Valhetta ei präntätä piru vieköön”. Uskovainen piti päänsä ja väitti, että raamatussa on ihan kaikki mitä hän tarvitse.

Rippikoulun ansiosta suurin osa nuuksiolaisista osasi lukea, mutta kummastelen vielä nytkin, että rahvaasta kansasta melkein puolet eivät osanneet kirjoittaa nimeään. Puumerkki oli kai melkein tärkeämpi, koska isänikin vaikka osasi kirjoittaa, käytti myös puumerkkiä. Isäni merkki oli risti ja oikeaan ylähaaraan vinoviiva. Äitini merkki oli peIkkä kruksi X. Mieleeni on jäänyt joitakin merkkejä, vaikka ne olisivat niin kuin salaisia koodeja. Kummisedälläni oli puolikuun muotoinen merkki (. Ristejä ja rasteja oli kai monen näköisiä. Erään merkin muistan, jossa oli rengas ja sisällä ruksi. On minulla jäljellä vielä pari virallista paperia, jotka on kuitattu puumerkillä.

Senaikainen sanomalehti valikoima ei ollut hääppönen. Nylandia lukivat ruotsalaiset. Tiedonantajaa lukivat työläiset. Nyyrikki oli suosittu, koska siinä puhuttiin kauniisti sielun asioista. Mainosvälineinä lehtiä ei käytetty juuri ollenkaan. Sen muistan, että kauppias Wekströmillä Espoon aseman luona oli joka keväinen ilmoitus Nylandissa: ”Glada grisar till salu”.

Nykyaikainen mainos ja lehtitulva rupeaa pian vahingoittamaan aivoja.
Olisikohan viisasta siirtyä psalmikirjaan ja postillaan takaisin epäilee

Helge Fagerholm
Nuuksio-lehti 2/91