Nallevaari oli palaamassa kotipesäänsä iltapalakävelyltään läheisestä mustikkametsästä. Naapuripesän karhunpennut istuivat sen terassilla odottamassa. Ne olivat hieman apean näköisiä. Nallevaari kysyi, mikä heitä oikein vaivasi. Pikkukarhut kertoivat, että heidän pitäisi mennä huomenna kouluun, mutta se ei huvittanut. He eivät millään tahtoneet oppia tyhjentämään mehiläispesää hunajasta. Kaikki muut olivat heitä parempia. Nallevaari istahti terassille poikasten viereen ja alkoi kertoa heille Tikasta, joka ei oikein oppinut lentämään.

Tikka Kovanokka oli tikkojen lentokoulun neljännellä luokalla. Koulu sijaitsi Espoossa aivan Tuomarilan kartanon kupeessa eräässä vanhassa pystyyn kuivuneessa tammessa.

Aina aamuisin Kovanokan, jonka lempinimi koulussa oli KOVIS, äiti laittoi hänelle evääksi koulureppuun mehukkaita matoja ja koppiaisia. Neljäsluokkalaisten tikkojen kuului jo osata lentää puusta toiseen. Joka päivä koulussa oli useita lentoharjoituksia. Kovista ne pelottivat, sillä hän ei ollut hyvä lentäjä. Hänestä tuntui, että kaikki muut olivat häntä parempia lentäjiä. Niin usein kävikin.


Kun oppilaiden piti lentää puusta puuhun, nousi Kovis siivilleen, mutta hetken räpiköityään mätkähti maahan. Kovis oli kovin murheissaan. Hänen siipensä eivät vaan toimineet kuten muiden luokan tikkojen. Ja se kyllä huomattiin. Luokan parhaat lentäjätikat ryhtyivät kiusaamaan Kovista. He eivät enää leikkineet hänen kanssaan välitunneilla ja sen lisäksi he rupesivat puhumaan hänestä pahaa kavereilleen. Kovis jäi aivan yksin. Iltaisin se itki kotipesässään, eikä se enää halunnut lähteä kouluun. Äiti laittoi Kovikselle kaikkia herkkuja koulureppuun saadakseen hänet lähtemään hyvillä mielin koulumatkalle: toukkia, perhosia, itikoita ja paarmoja, mutta Kovista ei huvittanut.

Sitten tuli koulun urheilupäivä. Lajeina olivat lento puusta puuhun, puun hakkaaminen, lyhtypylvään päristely ja madon pyydystys. Kovis tiesi olevansa tosi hyvä puun hakkaamisessa ja matojen pyydystämisessä. Hän päätti osallistua urheilupäivän kilpailuun. Kaverit nauroivat, kun kuulivat, että hän osallistuisi. Heistä Koviksella ei ollut mitään mahdollisuuksia menestyä.

Mutta Kovis osallistui, ja hän menestyi tosi hyvin lyhtypylvään päristelyssä ja puun hakkaamisessa, mutta todella hyvin hän selvisi madon pyydystämisessä.

Kun kisapäivä koitti, jännitti Kovista tosi paljon. Kaverit sanoivat, että ei hän mitenkään pärjäisi missään lajissa, mutta niin vaan kävi, että Kovis voitti kovan nokkansa ansiosta puunhakkaamiskisan. Hän nappasi kiusaajiensa nokkien edestä herkullisimmat madot ja toukat. Koviksesta tuli yllättäen koulun sankari … paras hakkaaja ja matojen pyydystäjä.

”Vau” huudahtivat karhunpojat. ”Niinpä niin poikaseni, kaikki eivät voi oppia kaikkea ihan yhtä hyvin, mutta jokainen on kuitenkin hyvä jossain!”