Pohjoisen Espoon järviylängöllä sijaitsee Haukkalampi. Lammen lähistöllä on aina asustellut haukkoja. Kaikki tienoon pikkulinnut ovat karttaneet Haukkalammen ympäristöä pesäpaikkana, sillä haukat pyydystävät taitavasti kaikki linnut, jyrsijät ja jopa oravat.
Kerran, kauan sitten, eräs nuori varpushaukka Ville opetteli sisarustensa kanssa pyydystämään pikkulintuja. Vanhemmat olivat opastaneet nuoriaan lentämään suoraan saalista kohden takaapäin tai ylhäältä ja nappaamaan sen kynsiinsä. Se vaihe oli jännittävä. Nuoret haukat nauttivat lentämisestä ja hurjien syöksyjen tekemisestä.
Kurjin saalistuksen vaihe on saaliin höyhentäminen. Hyi, miten Ville ja muut nuoret haukat inhosivat sitä! Saalislinnulta piti näet nyppiä kaikki höyhenet pois, ennen kuin sen saattoi syödä, sillä muuten höyhenet tarttuivat kurkkuun ja niihin olisi voinut vaikka tukehtua. Villestä hiirien ja myyrien pyydystäminen oli paljon miellyttävämpää, sillä niitä ei tarvinnut höyhentää.
Loppukesästä Villen ja sen sisarusten taidot saalistajina olivat jo karttuneet niin paljon, että he saivat luvan yrittää pyydystää nuoria variksia ja pääskysiä. Pääskyset olivat helppo saalis, kun ne istuivat puunoksalla rivissä odottamassa ruokaa vanhemmiltaan. Myös variksenpoikaset olivat melkoisen helppo saalis, sillä ne usein raakkuivat nokka ammollaan ruokaa vanhemmiltaan joko maassa tai puun oksalla. Haukkojen vanhemmat varoittivat nuorukaisiaan olemaan hyvin varuillaan, sillä sekä pääskyset että varikset saattoivat kiukkuisina hyökätä vaikka aikuisen haukan kimppuun.
Ville lähti innolla varisjahtiin. Varikset olivat sikäli hyvä saalis, että niitten höyhenet ja sulat olivat isoja ja siksi ne oli helppo höyhentää. Hetken lennettyään Ville huomasi maassa variksenpoikasen ja ryhtyi syöksymään sitä kohti. Samaan aikaan varisäiti oli saapumassa paikalle ja huomasi, että sen poikanen on vaarassa. Se pudotti poikaselle pyytämänsä ruokapalan nokastaan, ryhtyi raakkumaan ja lentämään hurjasti räpytellen kohti Villeä. Ville huomasi ison variksen ja yritti kääntää syöksyään. Liian myöhään. Se kopsahti päin puun runkoa ja putosi pyörtyneenä maahan. Äitivaris jatkoi raakkumistaan ja kävi nokkasemassa isolla nokallaan pari kertaa Villeä päähän. Todettuaan haukan vaarattomaksi lähti se nopeasti poikasensa kanssa lentämään metsän suojiin.
Hetken päästä Ville virkosi. Se nousi jaloilleen ja piteli siivillään kuhmuista päätään. Harmillinen juttu, pää on kipeä ja saalis on kadonnut. Hoippuvin siivin se lähti lentämään kohti kotipesää. Vanhemmat arvasivat heti, mitä oli tapahtunut.
”Ei tainnut olla ihan helppoa se variksen saalistus?” kyselee isä. ”No ei” vastaa Ville vaisusti ja jatkaa ”varpuset ovat helpompia, taidan vaan pyydystellä niitä jatkossa”.
Ja niin se tekikin. Villestä tuli aikuisena koko Haukkalammen ympäristön paras varpusten pyydystäjä.