Auroran lapsuus: Porista Viipuriin, Pietarin kautta Helsinkiin ja Träskändaan

Eva Aurora Charlotta Stjernvall syntyi Ulvilassa 1.8.1808. Isä oli Porin rykmentin komentaja, everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äiti Turun ja Porin läänin maaherran ja Jokioisten suurkartanon omistajan Ernst Gustaf von Willebrandin tytär Eva Gustafva.

Auroran syntyessä meneillään oli Suomen sota, jossa perheenpää oli mukana jääden venäläisten vangiksi. Hänet vapautettiin kuitenkin pian. Carl suostui antamaan uskollisuudenvalan keisarille vasta, kun ero Ruotsista oli virallinen ja upseereiden palkkaedut uudessa valtiojärjestelmässä turvattu.

Kun Suomi oli irrotettu Ruotsin yhteydestä ja liitetty autonomisena tasavaltana Venäjän keisarin alaisuuteen, maahan tarvittiin oma hallintokoneisto ja keskusvirastot. Lisäksi Pietarissa toimi Suomen asiain komitea vuosina 1811 – 1826. Vuodesta 1834 alkaen Suomen asiat esitteli keisarille ministerivaltiosihteerin johtama virasto. Uusia virkoja oli perustettava. Virkoja täytettäessä  aateliston hallinnolliset  kokemukset Ruotsin vallan ajalta asettivat heidät etusijalle.

Sukupiiriverkostoilla oli myös suuri merkitys virkapaikoille sopivia henkilöitä valittaessa.

Auroran isästä maaherra Viipuriin

Carl Stjernvall oli vuonna 1810 suuren lähetyskunnan mukana Pietarissa ja tapasi siellä keisarin. Käynnin seurauksena Carl Stjernvallin poliittinen kanta muuttui. Hän, kuten osa aatelistoa, näki nyt parhaimmaksi tukea Aleksanteri I:n Suomen politiikkaa, joka vaikutti isänmaan edun mukaiselta. Aleksanteri I antoi vuonna 1811 määräyksen Vanhan Suomen liittämisestä Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Vanha Suomi

Suuri Pohjan sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Käkisalmen läänin etelä- ja keskiosat sekä pääosa Viipurin lääniä siirtyivät tällöin Venäjän haltuun ja syntyi Viipurin kuvernementti, myöhemmin Vanhaksi Suomeksi kutsuttu alue. Alkuperäiseen Vanhan Suomen alueeseen kuuluivat myös Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit.

Suuriruhtinaskunnan johtava hahmo G.M. Armfelt kanavoi Viipurin läänin maaherran viran keisarin lojaalille kannattajalle, Carl Stjernvallille.  Perhe muutti Viipuriin asumaan entiseen käskynhaltijan suureen palatsiin vuonna 1812. Aurora kävi neljättä ikävuottaan. Hänellä oli tuolloin pari vuotta vanhempi veli Emil sekä kolme vuotta nuorempi sisar Emilie. Syksyllä hän sai uuden pikkusiskon, Alinen.

Isän ja sedän kuolema

Maaherran työ osoittautui Carl Stjernvallille liian raskaaksi. Sotilasajoilta peräisin olevat sairaudet ja malariakuumeilu johtivat kuolemaan helmikuussa 1815, vähän yli 50-vuotiaana. Perheen vuosi oli alkanut todella surullisesti. Isän kolme vuotta nuorempi veli, hänkin sotilasuralla aloittanut ja sittemmin Hämeen – Uudenmaan läänin maaherran virkaan siirtynyt Gustaf Fredrik oli kuollut tammikuun alussa.

Stjernvallin perheelle isän kuolema merkitsi taloudellisia vaikeuksia, sillä toimeentulo oli ollut maaherran palkkatulojen varassa. Perhe joutui muuttamaan pienempään asuntoon. Eva Stjernvall yritti huolehtia lasten koulutuksesta myymällä perheen irtaimistoa. Evan äiti avusti perhettä.

Carl Walleenista Auroran isäpuoli

Helmikuussa vuonna 1816 Viipurin läänin uudeksi maaherraksi nimitettiin Pietarista Suomen komitean jäsen, valtioneuvos Carl Johan Walleen. Hän oli Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841 toimineen Robert Henrik Rehbinderin ystävä ja virkatoveri jo Turun ajoilta.

Eva Stjernvall ja Carl Walleen olivat lapsuudenystäviä Turun ajoilta. Stjernvallin perheen taloudellinen tilanne helpottui, kun Eva ja Carl avioituivat vuoden 1816 lopulla. Avioliitosta tuli onnellinen. Pariskunnalle syntyi neljä lasta. Carl Walleen antoi nimensä myös Stjernvallin lapsille.

Pienen Auroran vuodet Pietarissa

Auroran ollessa kahdeksanvuotias hänet lähetettiin tätinsä Wilhelmina von Willebrandin luokse Pietariin. Tädillä ei ollut omia lapsia. Aurora asui keisarikunnan pääkaupungissa runsaat viisi vuotta. Tädin puolison, vapaaherra Adolf Fredrik von Willebrandin virkapaikka oli Suomen asiain komiteassa, ja hän kuului Rehbinderin – Walleenin verkostoon. Virka-asema edellytti osallistumista pietarilaiseen seurapiirielämään. Auroran koulutustavoitteeksi oli todennäköisesti asetettu hovikelpoiseksi aatelisneidoksi kehittyminen. Aurora opiskeli Pietarissa ranskaa ja venäjää. Samalla hän tutustui tätinsä opastuksella kaupungin kulttuuritarjontaan ja seurapiirielämän sääntöihin.

Muutto Suomen uuteen pääkaupunkiin

Auroran isäpuoli Carl Walleen sai kutsun senaattoriksi vuonna 1820. Perheellä oli edessään muutto Helsinkiin heti, kun isäpuoli oli löytänyt riittävän kokoisen asunnon sopivalta paikalta uudesta kotikaupungista.

Vanhojen lähdetietojen perusteella ehdotuksen Helsingin korottamisesta maan pääkaupungiksi teki Auroran setä, maaherra Gustaf Fredrik Stjernvall. Aikoinaan hyväksytty ehdotus toteutui vuonna 1819, neljä vuotta G.F. Stjernvallin kuoleman jälkeen. Senaattori Walleenin perheen asetuttua asumaan Helsinkiin Aurora pääsi palaamaan kaipaamiensa omaisten luo.

Ympäristön muutos oli melkoinen. Helsingin keskustan suuret rakennustyöt Carl Ludvig Engelin johdolla olivat alullaan, kadut, valaistukset, vedenotto ja viemäröinti samoin. Uusia virastoja syntyi, samoin uusia virkapaikkoja ja uusia virkailijoita, uusia jännittäviä tuttavuuksia. Sosiaalinen elämä vilkastui. Syntyi yhdistyksiä ja seuroja. Niiden ansiosta seurasi juhlia ja monia muita tapahtumia, joissa solmittiin uusia tuttavuus- ja ystävyyssuhteita, siis verkostoiduttiin.

Träskändan kartanosta Auroran kesäkoti

Valistuksen ja hyödyn vuosisadalla, 1700-luvulla alkanut varakkaiden kaupunkilaisten kiinnostus maaseutua kohtaan jatkui 1800-luvulla. Helsingissä ilmiö oli sama kuin Venäjällä. Carl Walleen oli Pietarin-vuosinaan tutustunut Venäjällä jo vuosia vanhaan datša-kulttuuriin. Tapana oli, että varakkaat kaupunkilaiset hankkivat kaupunkitalonsa tai palatsinsa lisäksi maapaikan tai kartanon lähimaaseudulta, jossa he viettivät kesäajat.

Saatuaan perheensä kaupunkiasumisen kuntoon myös Carl Walleen ryhtyi etsimään sopivaa kesäasuntoa. Espoossa sijaitseva Pehr Bergenstråhlen Träskända oli ollut jo pitkään myynnissä. Tämä paikka oli Walleenin mielestä sopiva. Ostopäätöstä helpotti myös se, että Eva Walleenin äiti oli kuollut hiljattain ja saatu perintö voitiin sijoittaa kartanoon.

Träskändan kartanossa 14-vuotias Aurora sai ensikosketuksen espoolaiseen maaperään. Hänen kerrotaan viihtyneen, suorastaan rakastuneen peltoaukeamiin ja metsään, jossa hän teki pitkiä retkiä joko ratsastaen tai kävellen. Mukana oli varmaan monenlaisia tunteita. Hän oli jo ehtinyt nähdä hienoja, suuria kartanoita Pietarissa. Hän oli viettänyt aikoja isovanhempiensa Jokioisten kartanossa. Träskändan kartano oli kuitenkin perheen oma; siellä vietettiin kesät omien vanhempien ja sisarusten kanssa.

Teksti: Pirkko Kivimäki, Espoon perinneyhdistys Auroran hallituksen jäsen

Lähteet:  H. Hirn Gustaf  Fredrik Stjernvall (1931)
Jyrki Paaskosken ja Sten Björkmannin artikkelit Espoon
kaupunginmuseon julkaisusta
Aurora Karamzin – Aristokratian elämää  (2006)