Reino Nurmi muistelee

Olen syntynyt Pohjois-Espoossa vuonna 1937. Kansakoulun kuusi luokkaa ja yksivuotisen jatkokoulun (iltaisin) kävin kotipaikkakunnallani vuosina 1944 – 1952.

Alakansakoulun, eli koulun kaksi ensimmäistä vuotta kävin Punjon kartanosta viiden kilometrin päässä olevassa Nuuksion vanhassa koulussa. Yläkansakoulu oli sijoitettu vuosina 1946 – 1951 Nuuksion Honkamajalle, jossa kävin kansakoulun yläluokat. Honkamajalle koulumatka oli neljä kilometriä. Nuuksion uusi kansakoulurakennus valmistui vuonna 1951. Jatkokoulun sain aloittaa Nuuksion uudessa koulussa. Jatkokoulu suoritettiin silloin iltakouluna.

nuuksio-honkamaja-1951.jpg

Nuuksion koululaiset Honkamajalla vuonna 1951

Pitkät koulumatkat Nuuksion vanhalle koululle ja Honkamajalle kuljin kesäkelillä kävellen tai polkupyörällä. Sulien vesien aikana soudettiin veneellä Nuuksion Pitkäjärven poikki. Alakoulun kaksi ensimmäistä vuotta käytiin kesällä supistettuna. Talvikelillä koulumatkat taittuivat tavallisesti hiihtäen.

Nuuksion kansakoulu oli pieni koulu, jonka koko oppilasmäärä vaihteli kouluvuosinani 30 – 40 oppilaan välillä. Minulla oli keskimäärin 8 – 10 luokkakaveria. Kouluaikani oli niitä sota-ajan jälkeisiä vuosia, jolloin yleinen elintaso oli vielä vaatimatonta. Se näkyi koulussa oppilaiden vaatetuksessa ja muissa varusteissa. Koulun yhteishenki oli periaatteessa hyvä. Itse koin olleeni koulukiusattuna jonkin aikaa ja se on jättänyt jälkensä.

Alakoulun aikainen koulupäivän pituus vanhalla koululla on unohtunut, mutta Honkamajalla koulupäivä alkoi kello 9.00 ja päättyi klo 14.00. Jonkin aikaa yläkouluaikana toimi kerran viikossa koulun jälkeen kemiankerho. Alakansakoulussa opetettiin lukemaan ja lakemaan sekä kirjoittamaan. Kansakoulun yläluokilla oli laskentoa, historiaa, maantietoa, uskontoa, luonnontietoa, ja kirjoitettiin aineita (juttuja) sekä tehtiin puutöitä. Minä tein puutyötunneilla kuivauskaapin ja paljon erilaisia pieniä puutöitä. Liikuntatunneilla urheiltiin ja talvella hiihdettiin paljon. Nuuksion koulu oli Espoon koulujen välisissä hiihtokilpailuissa parhaimpia. Koulussa oli myös sisäisiä kilpailuja vuodenaikojen mukaan, talvikelillä hiihtokilpailuja ja kesällä pienimuotoisia yleisurheilukilpailuja.

Välitunnit olivat 15 minuutin mittaisia. Ne vietettiin ulkona, sillä luokkahuoneet tuuletettiin sinä aikana. Talvella välitunneilla hiihdettiin, usein pitkiäkin lenkkejä. Syksyllä ja keväällä pelattiin pesäpalloa.

Ensimmäinen oppikirjani oli aapinen, joka saatiin alakoulussa. Yläkansakoulun kirjat olivat ainekohtaisia. Koululäksyt otin asiallisen vakavasti. Opetukseen kuului myös luontoretkiä.

Syksyllä käytiin puolukkametsässä poimimassa puolukoita. Talvella saimme keräämistämme puolukoista keitettyä puolukkapuuroa.

Nuuksion koululaisilla oli kouluruokailu järjestyksessä ja kouluilla oli omat koulukeittäjät. Nuuksion vanhassa koulussa keittäjänä oli Anni Malmström ja Honkamajalla yläkansakoulussa Impi Kallioinen. Koulukeittäjät suhtautuivat oppilaisiin hyvin.

Muistaakseni minun aikana koulussa oli lääkärintarkastus kerran kahdessa vuodessa.

Ollessani alakansakoulussa opettajana oli Ida Niiranen. Kansakoulun kolmannella luokalla opettajina olivat Kaarina Niinistö syyskauden ja Eenokki Tamminen kevätkauden. Neljännen, viidennen ja kuudennen luokan opettajana oli Seppo Korhonen. Seitsemännen luokan opettaja oli Eero Korkeamäki, joka opetti myös supistettua kahdeksannen luokan iltakoulua.

Yksi opettaja opetti neljää luokkaa samanaikaisesti. Kahta luokkaa opetettiin ääneen, toiset kirjoittivat tai laskivat samaan aikaan.

Minun kouluaikanani koulussa oli kova kuri. Opettajia kunnioitettiin ja heitä tervehdittiin aina kohteliaasti. Opettajaa kyllä sinuteltiin. Olin kai luotettava oppilas. Muistan käyneeni Honkamajalta polkupyörällä opettaja Seppo Korhosen kauppa-asioillakin.

Mieleeni ovat jääneet kouluaikana tehdyt retket Eduskuntataloon, Kansallismuseoon ja Eläintieteelliseen museoon.

Samoin muistissa ovat koulun yhteiset joululoman alkaessa vietetyt joulujuhlat ja kesäloman alkaessa kevätjuhlat. Niissä me oppilaat esitimme ohjelmaa. Joululoma oli noin viikon mittainen. Kesälomaa pidettiin kahdesta ja puolesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen.

Minä en ainakaan muista, että vanhempani olisivat olleet erityisesti yhteydessä opettajiin. Lukukauden todistukset vanhempien piti kyllä allekirjoittaa nähtyään ne.

Kouluvuosien merkityksestä minulle sanoisin: ”Koulunkäynti kehitti tietotaitoa, mm. sosiaalisia taitoja, joita tarvittiin myöhemmin työelämässä ja muuallakin”.

Aloitin työnteon 14-vuotiaana Helsingissä ns. juoksupoikana. Työelämässä olin kaikkiaan vähän yli 50 vuotta. Nyt vietän ansaittuja eläkevuosia.