Muistojeni Tapiola

Oravannahkatori. Kuva: Teuvo Kanerva 1966-1983. Espoon kaupunginmuseo.

Perheeni muutti maalta Helsinkiin 1950-luvun loppupuolella. Maalla asuvat sukulaiset kävivät usein vierailulla perheeni kodissa. Käytiin ihastelemassa pääkaupunkia ja sitten Tapiolaa, tuota kuuluisaa puutarhakaupunkia.

1960-luvulta muistan usean keväisen, usein vapun tienooseen ajoittuvan ajelun Tapiolaan. Tuolloin ihasteltiin valtavia narsissi- ja tulppaaniniittyjä Tapiolan keskustassa. Myöhemmin kesällä ne muuttuivat ruusu- ja perennaniityiksi., ja niitä kukkaniittyjä tuntui olevan joka puolella Tapiolaa. Sukulaisia asui tuolloin Nallenpolulla, Oravannahkatorin tienoolla ja Tornitasolla. Näitä ihasteluretkiä Tapiolaan tehtiin vuosia.

Yksi sukulaisperhe oli muuttanut Tornitason ylimpään kerrokseen. Itse asuimme kolmikerroksisen kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja vierailut Tornitason ylimmässä kerroksessa herättivät vähintäänkin kunnioitusta. Usein kiikaroimme sieltä Tallinnan horisonttia. Mikä oli ihmeellisintä, talossa oli roskakuilu!

Ajatella, roskapussia ei tarvinnut viedä taloyhtiön rottia tulvivaan roskikseen.

Heikintori 1969 – 1972. Espoon kaupunginmuseo.

Ja sitten tuli Heikintori. Tornitasolla asuva sukulaisrouvamme tutustutti äitini ja minut uuteen Heikintoriin. Ihmeellisintä oli kävelytie heidän kotipihaltaan suoraan uuteen kauppaan. Sellaista kaupassakäynnin helppoutta oli vaikea ymmärtää olematta edes hieman kateellinen.Seuraava selkeä Tapiolaan liittyvä keskustelu muistuu mieleeni 1970-luvun alusta. Espoon keskuksesta oltiin tekemässä Espoon hallinnollista keskusta. Vanhempani rakensivat tuolloin omakotitaloa Suomenojalle ja jouduin usein asioimaan Lindholmin sahalla hakemassa rakennustarvikkeita. Espoon keskus tuntui aivan maalaispaikalta. Julkisuudessa käytiin tuolloin keskustelua siitä, että miksi Tapiolasta ei voisi tulla Espoon hallinnollinen keskus. Espoon keskus historiallisena ja maantieteellisenä keskuksena voitti kuitenkin tuon kilvan.

Sen kaltaisesta lapsuuteni ja nuoruuteni Tapiolan puutarhakaupungista on jäljellä vain kovin vähän. Nallenpolku ja Tornitaso, Oravannahkatori ja vanhojen rakennusten harvaan rakennetut tontit. Toivon kovasti, että Espoon kaupunkisuunnittelu ymmärtää säilyttää Tapiolan alkuperäisten arkkitehtien hengen, Puutarhakaupungin.

Tarja Rae

Espoolaisia linja-automuistoja

Erik Wickströmin liikennöimä Espoo-Helsinki -linjan linja-auto v. 1930 päätepysäkillä nk. Ekroosin mäellä, nykyisin Pitäjänristi. Kuva: Espoon kaupunginmuseo, kuvaaja: tuntematon

Espoolaisia linja-automuistoja -sarjassamme on tällä kertaa vuorossa muistelo, jossa seurataan joukkoliikenneyhteyttä Espoon Viherlaaksonrannasta Helsingin keskustaan kautta aikojen.

Yksinkertaisuuden vuoksi käsitellään siis vain linjoja keskustaan, ei yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle. Samalla tarina päättää yhteisen matkamme lähes satavuotiaan espoolaisen linja-autoliikenteen historiaan.

Kiitos vielä kaikille muisteloita ja kuvia lähettäneille!

Tästä itse muisteloon https://www.kooen202.com/38894

Kaikki linja-automuistot löytyvät osoitteesta
Linja-automuistoja.

Kuulokuva: Mäkitupalaiset

Espoon perinneseura julkaisee pienten koululaisten iloksi kuulokuvavideon numero 14.

Tämänkertaisen 1.21 minuuttia kestävän kuulokuvan nimi on ”Mäkitupalaiset”. Se kertoo Gustavista, joka oli seppä.

Pikku tarina perustuu perinneseuran syksyllä 2019 julkaisemaan Tarja Rakeen teokseen Elämää entisajan Espoossa, joka kuvailee erityisesti 1700- ja 1800-lukujen elämää pienten lasten silmin.

Kiitokset yhteistyöstä Päivänkehrän ja Postipuun koulun opettajille ja oppilaille.
Kuulokuvan kuvat on taiteillut Tarja itse ja musiikkivinjetin leikkeen alussa ja lopussa soittaa espoolainen pelimanniyhtye Leikarit.

Kaikki aikaisemmat kuulokuvat löytyvät sivulta Elämää entisajan Espoossa kuulokuvina.

Leppävaaran kansalaismuistipiirin esittely 7.4.2021

Oletko jo ilmoittautunut webinaariin, jonka järjestämme yhteistyössä Leppävaara-seuran kanssa? Ehdit vielä ilmoittautua alla olevan painikkeen kautta. Saat sähköpostiisi linkin, josta pääset osallistumaan etäyhteydellä Teams-tapahtumaan.

Ilmoittaudu

Leppävaaran kansalaismuistipiirin esittely

Aika: keskiviikko 7.4.2021 klo 18.00
Puhujat: Arja ja Markku Salmi, Leppävaara-seura

Leppävaara-seura käynnisti suositun kansalaismuistitoimintansa jo vuonna 2002. Ryhmän kokouksiin on osallistunut noin parisataa eri ihmistä ja sen Facebook-ryhmässä on nyt yli tuhat jäsentä. Alueen rikasta historiaa on kerätty talteen valokuvina, lehtileikkeinä, tarinoina ja henkilöhistorioina. Historiaa on tehty näkyväksi laatimalla artikkeleita Lepuski-lehteen ja seuran verkkosivulle www.lepuski.fi/historia ja sitä on käytetty lähdeaineistona seuran julkaisemissa neljässä historiikissa ja dvd-filmissä.

Tule kuulemaan kokemuksia Leppävaaran kansalaismuistipiiristä. Toiminta tarjoaa esimerkin, miten paikallishistoria saadaan talteen ja asukkaat saadaan kiinnostumaan siitä. Leppävaara-seuran historiikkien yhteenlaskettu levikki on noin 7 000 kpl. Kansalaismuistipiirin merkitys paikallisen identiteetin luojana on ollut vahva, siitä on muodostunut vanhojen lepuskilaisten oma olohuone, jossa jokaisella on oikeus tuntea itsensä merkittäväksi. Fb on tarjonnut sillan muualle muuttaneiden lapsuuden kavereiden yhteydenpitoon.

Espoolaisia linja-automuistoja

Åke Wickströmin bussi Pitäjänmäen alikulkutunnelissa. Piirros Hannu Kivilä.

Nyt on vuorossa Åke Wickström, joka liikennöi Espoossa vuosina 1954-1979. Wickströmin suku oli tosin aloittanut liikennöinnin Helsinki-Espoo välillä jo 1925. Wickström liikennöi Helsingistä mm. Bemböleen, Muuralaan, Järvenperään, Högnäsiin, Gammelgårdiin, Röylään, Gumböleen ja Pakankylään. Yritys myytiin v.1979 Espoon kaupungille.

https://www.kooen202.com/74

Lelujen tarinat

Espoolaisessa kodeissa on paljon leluja menneiltä vuosilta. Perinneseura haluaa tallentaa ja julkaista näiden lelujen tarinoita.

Jos sinulla on lelu jonka tarinan haluaisit jakaa, olisimme siitä kiitollisia. Lelu voi olla minkä ikäinen hyvänsä.

Lelutarinoita kerää Tarja Rae, tarja.rae@gmail.com. Jos sinulla ei ole sähköpostia, voit olla yhteydessä puhelimitse 0405311050.

Robert Rambergin Tapiola-kertomukset vievät 60-, 70- ja 80-lukujen puutarhakaupunkiin

Nykyisin Vääksyssä asuva, entinen espoolainen Robert Ramberg (s. 1955) asui Tapiolassa vuosina 1961-1982. Koti sijaitsi Menninkäisentiellä Kino Tapiolan ja Vallareiden kupeessa. Mäntyviita oli silloisen Tapiolan sydän ja Silkkiniitty Tapiolan keuhkot.

Robert Ramberg kävi Aarnivalkean kansakoulua ja Tapiolan yhteiskoulua, josta kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1974. Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta ja kaksi lastenlasta.

Robert teki pitkän uran Helsingin yliopistossa toimien mm. opinto-ohjaajana. Koronakeväänä 2020 hän ilahdutti tapiolalaisia ja siellä lapsuutensa viettäneitä julkaisemalla kerran viikossa novellin tapiolagardencity -blogissa. Novelleja päätettiin julkaista kirjana.

Tapiolan valoissa

Robert Ramberg julkaisi viime vuoden marraskuussa ensimmäisen novellikokoelmansa Tapiolan valoissa, joka sisältää 26 kertomusta noiden vuosien elämästä puutarhakaupungissa. Kirjasta on julkaistu jo 2. painos. “Henkilöt, paikat ja tapahtumat ovat todellisia. Nämä jutut eivät kuitenkaan ole dokumentteja tai lähteisiin perustuvaa historian kirjoitusta. Tapiola elää näissä tarinoissa sellaisena kuin minä sen muistan – konkreettisena kotipaikkana ja unenomaisena mielentilana.”

Tapiolan varjoissa

Ensimmäisen kirjan saama suosio innoitti Robertia julkaisemaan jo tänä vuonna sisarteoksen Tapiolan varjoissa. “Mukana olevat 22 kertomusta täydentävät kuvaa elämästä puutarhakaupungissa 60-, 70- ja 80-luvuilla. Huoleton lapsuus jää taakse, eikä teini-iän pilvissä aina ole hopeareunaa. Keskiössä ovat kesätyöt, koulunkäynti ja opinnot sekä Tapiolasta poislähtö ja paluu.”

Molempia kirjoja on hankittavissa sekä Antikvariaatti Tessi Oy:stä, Mäntyviita 4, Tapiola, Espoo, että myös suoraan kirjailijalta sähköpostiosoitteesta rambergrobert@gmail.com tai puhelimitse 0415041955.

Pääset lukemaan Tapiolan valoissa -kirjan novellin Mäntyviita – Tapiolan sydän klikkaamalla linkkiä.

Pirkko Kivimäki (1926 – 2021) muistoissamme

Espoon perinneseuran vahva vaikuttaja ja tavattoman tuottelias tietokirjailija Pirkko Kivimäki kuoli vuoden alussa 94 vuoden iässä. Pirkon veljentyttären Marjut Hartikaisen ja pitkäaikaisen kirjoittajatoverin Esko Uotilan laatima muistokirjoitus löytyy sivulta Pirkko Kivimäki muistoissamme.

”Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa uneen nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.”

Kuulokuva: Rekikeli

Espoon perinneseura julkaisee hiihtolomalta palanneiden pienten koululaisten iloksi kuulokuvavideon numero 13.

Tämänkertaisen 1.41 minuuttia kestävän kuulokuvan nimi on ”Rekikeli”. Se kertoo talvisesta tukinkuljetusretkestä.

Pikku tarina perustuu perinneseuran syksyllä 2019 julkaisemaan Tarja Rakeen teokseen Elämää entisajan Espoossa, joka kuvailee erityisesti 1700- ja 1800-lukujen elämää pienten lasten silmin.

Kiitokset yhteistyöstä Päivän kehrän ja Postipuun koulun opettajille ja oppilaille.
Kuulokuvan kuvat on taiteillut Tarja itse ja musiikkivinjetin leikkeen alussa ja lopussa soittaa espoolainen pelimanniyhtye Leikarit.

Kaikki kuulokuvat löytyvät sivulta Elämää entisajan Espoossa kuulokuvina.

Yhteistyötä Tapiolan Akateemisen Kirjakaupan kanssa

Tapiolan Akateemisessa Kirjakaupassa on tilaisuus tutustua perinneseuran kirjoihin ja ostaa niitä itselle tai lahjaksi. Yhteistyö Akateemisen Kirjakaupan ja Espoon perinneseuran välillä käynnistyi maaliskuussa 2017 kauppakeskus Ainoan laajennuksen avajaisten yhteydessä. Sen jälkeen olemme olleet Tapiolan myymälässä jo viisi kertaa esittelemässä kirjojamme ja toimintaamme.

Tapiolan Akateemisen Kirjakaupan myymäläpäällikkö Kirsi-Marja Wikman kertoo:
“Vuosien ajan kestänyt hyvä yhteistyömme Espoon perinneseuran kanssa jatkuu edelleen. Koronasta johtuen suositut kirjojen esittelytilaisuudet on jouduttu väliaikaisesti pitämään tauolla viime kuukausina, mutta myymälästämme löytyy laaja valikoima Espoon perinneseuran julkaisemia kirjoja.
 
Näinä aikoina on havaittavissa, että ihmisiä kiinnostaa oman alueensa asiat ja historia ja näistä Espoon perinneseuran kirjat tarjoavat runsaasti tietoa.”