Muisteluja urheilusta ja liikunnasta 1940−50-luvuilla Espoossa

Aapo Kirvesniemi muistelee poika- ja nuoruusvuosiensa liikuntaharrastuksia Espoossa. Sen ajan tapaan liikkuminen oli monipuolista ja koulumatkatkin taitettiin kävellen, potkukelkalla, hiihtäen, polkupyörällä tai jopa kanootilla.

Liikunta oli monipuolista. Koulussa pelattiin pallopelejä, hiihdettiin ja harjoiteltiin telinevoimistelua. Vapaa-aikana nuori mies ehti hypätä mäkeä, pelata jääkiekkoa, uida ja harrastaa monenlaista muutakin liikuntaa yksin ja kavereiden kanssa.

Aapo Kirvesniemen mainio tarina tarjoaa aikamatkan 1940- ja 1950-lukujen liikuntaharrastuksiin.
Lue: Muisteluja urheilusta ja liikunnasta 1940−50-luvuilla Espoossa

Perinnetietoa korona-aikana

Koronan kokoontumisrajoitukset rajoittavat käyntejä museoissa ja muissa historiaa ja kulttuuriperintöä esittelevissä kohteissa. Onneksi verkossa on valtava määrä aineistoa tutkittavaksi ilman tartuntavaaraa.

Espoon kirkko, Lagstadin kansakoulu ja Kannusilta noin vuonna 1920. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.

Espoon perinneseuran verkkosivut espoonperinneseura.net tarjoavat monipuolista sisältöä Espoon paikallishistoriasta ja perinteestä kiinnostuneille. Perinnetietoa osiossa on laajoja kokonaisuuksia muun muassa Träskändan kartanosta ja Aurora Karamzinista sekä Espoon kansakouluista. Lapsille on tarjolla Nallevaarin tarinoita sekä Elämää entisajan Espoossa kuulokuvina.

Espoon kaupunginmuseo on kiitettävästi julkaissut aineistoaan verkkosivuillaan Espoon kaupunginmuseo ja Facebookissa KAMU – Espoon kaupunginmuseo | Facebook. Verkossa voi tutustua muun muassa Kaikki ja ei mitään – Arkkitehdit Kaija + Heikki Siren -näyttelyyn.

Kaupunginmuseon mobiilireiteillä pääsee tutustumaan Espoon monipuoliseen menneisyyteen. Oppaan kartan avulla kohteissa voi vierailla paikan päällä. Mobiilireittejä on julkaistu jo 13 kohteesta.

Asemasillan ja Virastotalo 2:n purkutyömaa tammikuussa 2021. Kuva: Virpi Talja Nerman, Espoon kaupunginmuseo.

Kaupunginmuseon Youtube-kanavalla on runsaasti videoita Espoon historiasta. Myös Senioreitten historialliset iltapäivät järjestetään keväällä 2021 Youtube-kanavalla, jossa tallenteet ovat nähtävissä kuukauden ajan.

Kaupunginmuseo on tuottanut Kansalliskirjaston ylläpitämälle finna.fi-sivustolle oman osionsa ekm.finna.fi, jossa on tarjolla mittava määrä valokuvia ja muuta aineistoa. Mukana on myös kuvasarja Maatilojen Espoo, joka liittyy perinneseuran yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa tekemään samannimiseen kirjaan. Aineistosta löytyy myös runsaasti samassa yhteydessä otettuja ilmakuvia eri puolilta Espoota.

Facebookissa muun muassa ryhmässä Espoo Kuvissa ja muistoissa ja LEPPÄVAARAN KANSALAISMUISTI julkaistaan jatkuvasti espoolaisten valokuvia ja muistoja espoolaisesta elämänmenosta vuosien varrella. Ryhmät ovat yksityisiä, joten niihin pitää liittyä nähdäkseen niissä julkaistun aineiston.

Esko Uotila

Kulkutauteja Espoossa 1700-1865

Sairaanhoito Espoossa vielä 1700 luvulla oli paljolti oman avun, koettujen parannuskeinojen ja taikauskon varassa. Ainoana kunnon lääkärinä on mainittu rykmentinvälskäri Lorenz Floor, joka auttoi monia haavoja ja luunmurtumia saaneita.

Pappien ja lukkarien oli määrä auttaa seurakuntalaisia erityisesti kulkutautien puhjetessa. Vuonna 1774 ilmestyi lääketieteen professori Haartmanin julkaisema kirja ”Tietoja yleisempien tautien tuntemisesta ja torjumisesta helppojen ja yksinkertaisten kotikeinojen kautta.” Kirjaa jaettiin papistolle ja lukkareille, jotta siitä koituisi hyötyä ”köyhälle rahvaalle”. Myöhemmin lukkarien velvollisuuksiin lisättiin myös rokottaminen.

1700 luvulla silloinen lääkintöhallitus jakoi papistolle lääkkeitä, joita näiden tuli jakaa sairaille kulkutautien puhjetessa. v. 1786 papistoa velvoitettiin myös hankkimaan opiskeluaikanaan lääketieteellistä tietoa. Kirkon kuolleisuustaulukoista on saatu tietoa pahiten riehuneista sairauksista. Taulukoita on Espoossa pidetty vuodesta 1749 lähtien. Tyypillisimmät sairaudet olivat: rintatauti, mahatauti, tulehdus ja kuume.

Kulkutaudeista eniten pelättiin isorokkoa, koleraa ja horkkaa. Lasten yleisimpiä kuolinsyitä olivat tuhkarokko ja hinkuyskä. Ensimmäisenä taulukkoa pidettynä vuonna yleisimmät taudit olivat isorokko ja ”joka toisen päivän horkka”. Horkka saattoi olla nopeasti nouseva kuumetauti tai malaria, jota vielä tuolloin esiintyi Suomen rannikkoseuduilla. Pahoja epidemiavuosia Espoossa olivat vuosina 1761-1762, 1794 sekä 1799 riehunut isorokko sekä vuosina 1847-1848 horkka.

Tehokkain ase taistelussa isorokkoa vastaan oli rokotus. Isorokkorokotus (rokon istutus) rantautui Espooseen jo varhain, vuonna 1797. Espoon kirkon taulukoihin merkittiin rokotetut ensimmäisen kerran vuonna 1804. Tuolloin rokotettuja oli 141 lasta. Rokotuksia suorittivat lukkarit, papit sekä myöhemmin rokottaja, ”vaccinateur”. Rokotteita ei saatu Espooseen kuitenkaan joka vuosi.

1700- ja 1800-luvuilla Espoossa riehui myös muita kulkutautiepidemioita. Vuoden 1775 kesällä kuoli punatautiin 83 espoolaista. Pelätyin kulkutauti 1800-luvulla oli kolera, joka useimmiten levisi maahamme idästä. 1852 koleraan mainitaan kuolleen 87 espoolaista.

Kulkutauteihin myös varauduttiin Espoossa. Esimerkkinä tästä vuodelta 1831. Kolera oli leviämässä idästä useana aaltona kohti Espoota. Kruununvouti kutsui pitäjäläiset koolle keskustelemaan, miten erityisesti merivalvonta suoritettaisiin, jotta estettäisiin taudin leviäminen mereltä käsin. Kauppalaivuri Myrberg valittiin päällysmieheksi ja hänen apureikseen saariston kalastajia ja asukkaita. Hautausmaata laajennettiin ja ”terveyskomitea” jakoi kunnan piireihin. Kunkin piirin esimies oli velvollinen ilmoittamaan jokaisesta sairastapauksesta pastorinkansliaan tai kruununnimismiehelle. Pahimmalta kuitenkin vältyttiin, kenties juuri tuon varautumisen ansiosta.

Lähteenä Espoo 1700-1865 Hagar Nikander, Espoon Kaupungin kustanne v. 1984
Referoi Tarja Rae

Uusi kuulokuva: Nuottaniemen lapset

Koulut ovat taas alkaneet. Espoon perinneseura julkaisee nyt pienen koululaisen iloksi kuulokuvavideon numero 11. Nämä videot on tehty yhteistyössä Postipuun ja Päivänkehrän opettajien ja oppilaiden kanssa keväällä 2019.

Tämänkertaisen 1.18 minuuttia kestävän kuulokuvan nimi on ”Nuottaniemen lapset”. Se kertoo, kuinka ennen vanhaan lapset joutuivat pelkäämään kalastajaisien joutuessa myrskyyn. Pikku tarina perustuu perinneseuran syksyllä 2019 julkaisemaan Tarja Rakeen teokseen Elämää entisajan Espoossa, joka kuvailee erityisesti 1700- ja 1800-lukujen elämää pienten lasten silmin.

Kuulokuvan kuvat on taiteillut Tarja itse ja musiikkivinjetin leikkeen alussa ja lopussa soittaa espoolainen pelimanniyhtye Leikarit.

Kaikki aikaisemmat kuulokuvat löytyvät sivulta Elämää entisajan Espoossa kuulokuvina.

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Vuosi 2020 oli kaikille poikkeuksellinen koronapandemian vuoksi. Perinneseuran suunnitelmissa olleista tapahtumista mm. Auroran syntymäpäiväjuhlan järjestäminen elokuussa ja osallistuminen SyysMatin Markkinoille syyskuussa jouduttiin perumaan tältä vuodelta.

Kirjauutuuksia

Vuonna 2020 valmistui kaksi uutta kirjaa. Helmikuussa julkistettiin Maatilojen Espoo -kirja, joka tuotettiin yhteistyössä Espoon kaupunginmuseon kanssa. Kirjaan liittyvä valokuvanäyttely oli avoinna Talomuseo Glimsissä kesän ja syksyn ajan.

Marraskuussa valmistui Kummitustarinoita Espoosta -kirja. Kirja julkistettiin perinneseuran ensimmäisessä webinaarissa, jonka aineisto on edelleen nähtävissä perinneseuran verkkosivuilla.

Espoon perinneseura 20 vuotta

Vuoden kohokohta oli perinneseuran 20-vuotisjuhla 29.9.2020 Lagstadin kotiseututalossa koronatilanteen vaatimaa varovaisuutta noudattaen. Tilaisuudessa kuultiin yhteistyökumppaneiden tervehdyksiä, katsaus Espoon kulttuuriympäristöihin ja perinneseuran toimintaan 20 vuoden aikana. Pelimanniyhtye Leikarit esitti perinnemusiikkia.

Vuoden päätteeksi perinneseuran puheenjohtajalle Martti Hellströmille myönnettiin Espoo-mitali ansiokkaasta toiminnasta Espoon hyväksi.

Toivottavasti ensi vuonna pääsemme vähitellen normaaliin tilanteeseen, jossa myös lähitapaamiset ovat mahdollisia. Niiden ohella tulemme jatkamaan hyvin toimiviksi todettuja etätapahtumia verkossa.

Antoisaa vuotta 2021!
Tervetuloa mukaan tilaisuuksiin ja toimintaan.

Espoolainen joulu 1700- ja 1800-luvuilla

Joulu oli tuolloin juhlista suurin ja odotetuin. Takana olivat raskaat syystyöt. Lepo Tuomaanpäivästä Nuutinpäivään antoi voimia jaksaa pitkä ja usein kylmä kevätkausi. Jouluaikana ei tehty, kuin välttämättömät karjanhoitotyöt.

Joulu tiesi keittiöväelle paljon puuhaa. Leivottiin limppua, tehtiin makkaroita ja jouluolutta sekä kynttilöitä. Kynttilät kuuluivat espoolaiseen jouluun. Jokaisella joulukirkkoon menijällä oli mukanaan kynttilä ja sen lisäksi oli tapana asettaa kynttilä tuvan ikkunalle palamaan jouluaamuna. Näin tuli valaistua tie kirkolle.

Tupien lattioille leviteltiin olkia, jotka myöhemmin korvattiin katajanoksilla tulipalovaaran vuoksi.

Vanhan tavan mukaan joulupäivä oli vietettävä kotona, mutta tapaninpäivästä lähtien välipäivät olivat jouluvierailujen aikaa. Tuolloin oli usein hyvä rekikeli ja vierailuja tehtiin ystävien ja sukulaisten luo runsaasti.

Jos vieras saapui taloon, tarjottiin hänelle oitis jouluolutta ja jotain hyvää jouluruokaa. Jos näin ei tehty ajateltiin, että vieras vei joulun mennessään!

Espoolaiseen jouluun on siis kuulunut lepo, hyvä ruoka ja suvun ja ystävien tapaaminen.



Sivuiltamme löydät
myös espoolaisten jouluherkkujen reseptejä. Merja Hikman on halunnut jakaa Nimismiehenmäessä asuneen äitinsä Marja Hikmanin vanhan reseptivihkon sisältöä.

Joulu tulee! Elämää entisajan Espoossa -kuulokuvasarja jatkuu.

Espoon perinneseura julkaisee nyt kuulokuvavideon numero 10. Videot on tehty yhteistyössä Postipuun ja Päivänkehrän opettajien ja oppilaiden kanssa.

Tämänkertaisen 1.27 minuuttia kestävän kuulokuvan nimi on ”Punatulkun joulu”. Se kertoo, kuinka ennen vanhaan joulun alla pidettiin huolta eläimistä. Pikku tarina perustuu perinneseuran syksyllä 2019 julkaisemaan Tarja Rakeen teokseen Elämää entisajan Espoossa, joka kuvailee erityisesti 1700- ja 1800-lukujen elämää pienten lasten silmin. Kuulokuvan kuvat on taiteillut Tarja itse ja musiikkivinjetin leikkeen alussa ja lopussa soittaa espoolainen pelimanniyhtye Leikarit.

Kaikki aikaisemmat kuulokuvat löytyvät sivulta Elämää entisajan Espoossa kuulokuvina.