Eino Helminen tuli Helsingin Paikallislinjat Oy:n osakkaaksi vuodenvaihteessa 1954–1955. Hän seurasi Gunnar Vakkilaa Helsinki–Hämeenkylä–Laaksolahti-reitin liikennöitsijänä. Vuonna 1958 Helminen sai oman liikenneluvan ja jatkoi ajoa omissa nimissään.
Alkuaikoina Eino Helminen meni talvisin jo neljältä tallille lämmittämään autoja ja hiekoitti rantatien mäen ennen vuorojen alkua. Kerran lumipyry pysäytti bussin niin, että matkustajat joutuivat kävelemään Tuomelan koululle Helsingin suunnasta tulevaa vuoroa vastaan. Työmatkoihin käytettiin Matkahuollosta ostettua 50 matkan vihkoa, josta kuljettajalle irrotettiin lipuke joka matkalla. Kesälauantaisin Helmisen bussi toi tanssijoita Helsingistä Koivumäkeen ja vei heidät takaisin puolenyön tienoilla.


Helmisen linjan uusi linja-auto Kolmen koivun päätepysäkillä. Ovella seisoo Eino Helminen.
Vuonna 1961 myönnetyn liikenneluvan mukaan Helmisellä oli oikeus harjoittaa liikennettä kolmella linja-autolla. Vuonna 1963 oikeus kasvoi viiteen linja-autoon. Helmisen Linja Oy perustettiin vuonna 1966, jolloin jo vuosia jatkunut liikennöinti siirtyi osakeyhtiön nimiin. Myöhemmin yhtiöllä oli viisi linja-autoa, pienoisbussi tilausliikenteeseen ja kuorma-auto tavarankuljetukseen. Tällöin yhtiön palveluksessa oli toimitusjohtajan lisäksi kahdeksan henkilöä. Yhtiön autotallit sijaitsivat Laaksolahdentien varrella.
Espoossa otettiin linjanumerot käyttöön vuonna 1972. Helmisen Linjan liikenteeseen kuuluivat linjat 315 ja 316, ja yhtiö palveli Laaksolahden, Hämeenkylän ja Koivuvaaran suuntaa. Linja 315 kulki Lähderannasta Suuren Rantatien ja Hämeenkylän kautta Vihdintielle ja edelleen Helsingin linja-autoasemalle.


Helmisen Linjan linja-autoja autotalleilla.
Kun suorempi yhteys Rajatorpantien ja Pitkäjärventien kautta valmistui 1970-luvulla, 315 siirtyi kulkemaan Koivuvaaran kautta. Rantareitti sai ensin tunnuksen 315Z ja myöhemmin numeron 316. Suorempaa reittiä kulkevan auton tuulilasissa luki aluksi ”uutta tietä”. Linjan 316 liikennöinti päättyi ilmeisesti 1980-luvun alussa.
Eino Helminen myi yhtiön vuonna 1981 liikennöitsijä Veli Suomiselle. Suomisen kuoltua vuonna 1983 hänen poikansa jatkoi toimintaa, kunnes Tarmo Laine osti yhtiön vuonna 1985. Helmisen reiteille tulivat Espoon Auton vihreät bussit 13. helmikuuta 1985.

Eino Helminen 50-vuotisjuhlassaan vuonna 1958.
Eino Helminen toimi Laaksolahden Huvilayhdistys ry:n puheenjohtajana vuosina 1960 – 1969. Tänä aikana yhdistys otti kantaa Espoon kuntajakosuunnitelmiin sekä kunnallistekniikan ja tieverkon kehittämistarpeisiin.
Lähteitä:
- Maija Karppinen, ”Linja-autoliikenne 1940–1950-luvulla”. Kalevi Mönkkösen muistelut ja reittikartta, JOY-lehti 3/2015
- Laaksolahden Huvilayhdistys ry 1943 – 1983
- Espoon perinneseura, Kari Forsberg: Espoon bussiliikenne 1960–1970-lukujen vaihteessa
