Kansakouluni

Olen syntynyt vuonna 1963 Espoossa. Kävin Aurora Karamzinin perustamassa Träskändan kansakoulussa ensimmäisen ja toisen luokan vuosina 1970 – 72.

Koulurakennus oli vanha kaksikerroksinen puutalo. Koulussa oli yksi, vai olisiko ollut kaksi luokkahuonetta. Yläkerrassa asui koulun vahtimestari perheineen. Perheen äiti kävi työssä Aurorakodissa, jossa hän oli osasto kakkosen osastonhoitaja.

Kun Träskändan koulu muutettiin Auroran päiväkodiksi, me oppilaat siirryimme Kolkekannaksentielle Myllykylän kansakouluun eli nykyiseen Auroran kouluun.

Koulumatka Träskändan kouluun oli kaksi kilometriä. Wickströmin liikenteen koulubussi kuljetti koululaisia Kunnarlasta Kuninkaantietä pitkin. Minä nousin kyytiin Ollaksentien risteyksestä.

Luokallani toisen luolan luokkakuvan mukaan oli 27 oppilasta. Muistan, että romanisisarukset Kunnarlasta joutuivat lopettamaan luokallamme.

Keskinäinen vuorovaikutus

Varmaakin suhtautuminen kouluun, opettajiin ja opiskeluun oli vapaamuotoisempaa kuin 1950 – 60-luvuilla oli. Muistaakseni opettaja oli mukava ja suhtautui meihin hyvin. Istuimme paripulpeteissa ja alaluokilla nousimme vastatessamme seisomaan.

Ollessani ensimmäisellä luokalla opettaja ilmoitti vanhemmilleni, että en ollut vielä kypsä kouluun. No – pääsin kuitenkin seuraavana syksynä toiselle luokalle.

Koulun vahtimestariin ja ruokalan henkilökuntaan muistaakseni väli olivat hyvät. Me oppilaat ruokailimme luokkahuonessa.

Joihinkin luokkatovereihin ystävyyssuhteet säilyivät alakouluajalta keskikoulun loppuun saakka. Aloitin keskikoulun Rastaalan koulussa, josta siirryin Karakallion kouluun sen valmistuttua.

Muutama muisto koulunkäynnistä

Viikossa oli kuusi koulupäivää, sillä koulua oli myös lauantaisin. Muistan sen siitä, kun tulin lauantaina koulusta, kotona oli siivouspäivä.

Olin vanhin lapsi ja siis ensimmäinen koululainen perheessämme. Läksyjen teko oli opeteltava. En ollut käynyt edes leikkikoulua. Koulutehtävien hoidossa tarvittavat taidot kehittyivät koulunkäynnin myötä.

Käsitöistä muistan vain, että teimme kaikkia kivaa, taisimme jopa virkata alakoulussa jotain. Liikuntatunneista on jäänyt muistiin talvikelien aikainen hiihto. Syksyllä ja keväällä pihapelinä oli tervapata.

Välitunneilta on jäänyt mieleen, että yhtä poikaa jopa kiusattiin sanomalla, kädet ylös, housut alas. Se järkytti minua. Kyllä me varmaankin kerrottiin se opettajalle. Koulussa oli oppilaita Myllykylän lastenkodista ja heistä jotkut oli leimattu ”levottomiksi pojiksi”.

Koulun lääkärintarkastuksista on muistissani yksi kerta. Muistan sen, kun järkyttyneenä seisoin jonossa ilman paitaa.

Olen muistellut vain alakouluasteen kouluaikaani. Lomiakaan en niiltä ajoin muista tarkalleen. Todennäköisesti lomat olivat samat kuin nykyäänkin. Yksistä juhlista muistan, että minulla oli liian pienet sukkahousut, jotka pistelivät koko ajan. Muistan myös, että esiintymistä jännitin.

Hyvinä muistoina alakoulun ajoilta on jäänyt mieleeni, kun naapurin täti letitti hiukseni ennen kouluun lähtöä. Harmillisista muistoista on mieleen jäänyt, kun kävelin joskus kotiin oikaisten metsän poikki, ja minut yllätti pissahätä. Niinhän siinä kastuivat housut.

Miten muutuin koulunkäyntini aikana? Pikkuhiljaa kasvoin rohkeammaksi. Minusta kehkeytyi sellainen keskitason oppilas.