Perinneseuran joulukalenteri, kirjoittanut ja kuvittanut Tarja Rae
Jouluun oli kuukausi aikaa. Joulupukin pajassa Korvatunturilla oli kova kiire. Nikkaritontut tekivät lapsille lahjoja yötä päivää. Myös joulupukin muori ahersi keittiössään. Tontuilla tuntui olevan aina nälkä! Ne söivät puuroa ja kalakeittoa ja pullaa monta kertaa päivässä.
Korvatunturin takana sijaitsi Rumakuru. Rumakurun pohjalla sammalkodassaan asui ilkeä Feetu-niminen tonttu yhdessä kirjavan kissansa kanssa. Feetu ei voinut sietää joulua, eikä Joulupukkia, eikä Muoria. Ne olivat sen mielestä aivan liian kilttejä. Kuka nyt haluaa antaa kenellekään jouluna lahjoja? Ällöttävää.
Feetua oli kiukuttanut Korvatunturin väen touhu jo monta vuotta. Nyt hänen mittansa oli tullut täyteen. Juuri tänä jouluna Joulupukin lahjojen jako piti saada loppumaan.
Feetu kaappasi kirjavan kissansa kainaloonsa ja lähti tallustamaan kohti Pirunporttia. Pirunportin louhikossa oli noidan kotiluola. Feetu päätti pyytää noidalta neuvoa Joulupukin kammottavan kiltteyden lopettamiseksi.
Feetu taapersi pitkään umpihangessa kohti noidan luolaa. Kirjavan kissan kiiluvat silmät valaisivat hankea ja pian he olivat perillä.
Noita seisoi nuotion äärellä aivan luolansa perällä. Nuotion päällä telineessä roikkui pata, jota noita hämmenteli. Noidan musta kissa sähisi Feetulle, mutta rauhoittui pian huomattuaan kirjavan kissan.
Feetu esitti asiansa noidalle. Joulupukin lahjanjakoaikeet pitäisi saada lopetettua. Voisiko noita neuvoa miten se onnistuisi. Noita mutisi hetken padan ääressä ja sitten hän ehdotti, että Feetu voisi hankkia itselleen oman poron. Sen avulla hän voisi varastaa lahjat joulupukin pajasta ja piilottaa ne. Sitten ei Pukilla olisi mitään jaettavaa.
Tämä oli mainio ajatus Feetun mielestä. Pitäisi vaan saada se poro. Porojen kiinni saaminen on kovin vaikeaa. Ne juoksevat nopeammin, kuin Feetu. Se ei varmaan onnistuisi.
Noita mietti asiaa hetken. Sitten hän ehdotti, että Feetu varastaisi ponin. Ne ovat hitaampia, kuin porot ja niitä on helppo löytää talleilta. Ne ovat lisäksi vahvoja, vahvempia kuin porot. Poni vetäisi reessä kerralla paljon lahjoja pois pukin pajasta.
Feetu ei tiennyt yhtään tallia lähimaillakaan, mutta noidan kristallipallo tiesi, että lähin ponitalli oli vain 200n kilometrin päässä Rovaniemellä. Sieltä saisi varmaan helposti napattua yhden ponin.
Suunnitelma kuulosti mainiolta. Noita tarjosi Feetulle lasillisen Lapin hämähäkkilakkajäkälä taikajuomaa. Sitten he skoolasivat yhdessä ilkeälle suunnitelmalleen. Noitakaan ei pitänyt joulupukista. Noita ei pitänyt kenestäkään kiltistä ihmisestä….saatikka sitten eläimestä. Korpit, sudet ja vihaiset kissat olivat hänen suosikkejaan.
Feetu lähti tyytyväisenä taapertamaan kotiaan kohti kirjava kissa hartioillaan.
Joulupukin pajassa jatkuivat kiireet. Pukki tutki tämän vuotista lahjalistaa ja suunnitteli tulevaa reittiä. Näytti tulevan kiireinen jouluaatto. Pukki kuitenkin tiesi, että siitä voisi selviytyä ihan hyvässä aikataulussa, saattaisi ehtiä vielä illaksi joulusaunaankin.
Onneksi porot olivat hyvässä kunnossa. Pukki kävi taputtelemassa niitä päivittäin. Porot myhäilivät aina onnellisesti, kun pukki vieraili porotallissa.
Feetukin oli kovin tyytyväinen. Hänellä oli noidan laatima suunnitelma mielessä. Huomenna hän lähtisi kohti ponitallia.
Feetu pakkasi matkaevääksi kuivattua poronlihaa, kuivattuja silakoilta, lakkahilloa, ruisleipää, porkkananpaloja ja kissanruokaa. Kirjava kissa oli näet pakko ottaa mukaan.
Feetu nukahti tyytyväisenä kirjava kissa vierellään porontaljavuoteelleen.
Varhain aamulla Feetu heräsi reippaana katala suunnitelma mielessään. Hän pakkasi eväät ja kirjavan kissan reppuun. Seuraavaksi hän haki vajasta sukset ja laittoi ne jalkoihinsa. Sitten hän aloitti hiihtomatkan kohti tallia.
Matka oli pitkä. Pohjoistuuli puhalsi kovaa. Lunta tuiskutti Feetun silmille.
Kirjava kissa painautui yhä syvemmälle Feetun reppuun. Illan lähestyessä he saapuivat Rautulammelle. Siellä he päättivät yöpyä autiokämpän puuvajaan.
Yö oli kylmä. Revontulet loistivat taivaalla. Kirjava kissa painautui Feetun kylkeä vastaan ja ajatteli, että mihin ihmeeseen tässä ollaan menossa.
Aamulla matka jatkui. Feetu hiihti kovaa ja illan hämärtyessä hän saapui tallin pihalle.
Kirjava kissa naukui tyytymättömyyttään repussa. Feetu päätti odottaa aamuun ja yöpyä tallin yleisillä. Kirjava kissa oli innoissaan, sillä tallissa oli sille monta kaveria.
Feetu nukkui, mutta talvikissat ja kirjavakissa juhlivat yhdessä läpi yön.
Varhain aamulla Feetu heräsi ja hiippasi ponitalliin. Ponit nukkuivat pilttuissaan. Feetulle oli taskussa porkkananpalasia. Hän tiesi, että ne olivat ponien herkkua.
Sampo-niminen poni havahtui porkkanaherkun hajuun ja höristeli korviaan. Sampo oli pieni, ruskea ja pulleahko poni. Se tarkasteli kiinnostuneena Feetua nappisilmillään.
Feetu tarjosi sille porkkanaa. Sampo ilahtui kovin. Feetu avasi Sampon pilttuun oven, pujotti riimun sen kaulaan ja houkutteli sen porkkanalla ulos.
Hähhähää iloitsi Feetu. Nyt käy pukille huonosti. Minulla on poni ja lahjat ovat kohta minun.
Feetu lähti hiihtämään kohti Rumakurun kotikotaansa. Sampo tallusteli perässä ja kissa mourusi repun pohjalla väsyneenä juhlimisesta. Eväät olivat pian loppu, eikä Sampollakaan ollut heiniä tai kauraa syötävänä.
Lunta tuiskasi kovasti. Feetu hiihti minkä taisi.
Viimein saavuttiin yöpaikkaan. Onneksi siellä oli hieman heinää ja kaarnaa Sampon syötäväksi. Feetu antoi Sampolle viimeiset repustaan löytyvät porkkanat evääksi.
Pian kolmikko nukkui syvää unta. Aamulla jatkettiin matkaa. Sampo ihmetteli mihin ollaan menossa. Kirjava kissa jutteli sille ja kertoi, että kotiin oltiin menossa.
Vihdoin illalla he saapuivat Rumakurun kodalle. Sampo katseli ihmeissään paikkaa. Missä olisi pilttuu ja pehmeät oluet? Ja missä ovat tallin ponikaverit?
Feetu ohjasi Sampon kotansa eteiseen nukkumaan, antoi sille jäkälää syötäväksi ja meni itse nukkumaan.
Kirjava kissa tuli juttelemaan Sampolle. Se kertoi, että nyt ollaan Lapissa ja että täällä on talvisin pimeää ja paljon poroja, jotka syövät jäkälää. Se kertoi myös, että tuossa Korvatunturin toisella puolella asuu Joulupukki tonttuineen.
Sampo oli joskus kuullut lasten puhuvan joulupukista. Pukki oli kuulemma mukava. Kaikki pitivät Pukista.
Pian Sampo nukahti. Se oli väsynyt pitkästä matkasta. Kirjava kissa kiipesi Sampon lämpöiseen selkään koisimaan.
Kohta, parin päivän kuluttua olisi jouluaatto. Joulupukki oli tyytyväinen.
Kaikki lahjat oli saatu tehtyä. Porojen reet oli jo pakattu valmiiksi jouluaatto aamun lähtöä varten. Tontut paketoivat vielä viimeisiä paketteja.
Joulupukin muorilla riitti kiirettä. Nyt piti valmistaa jouluateria. Laatikoita, juustoja, aladobia, leipiä, rosollia, kinkkua, pipareita ja torttuja. Kaiken piti olla valmista aattoiltana, kun pukki ja tontut palaisivat pitkältä matkalta takaisin Korvatunturille.
Korvatunturin toisella puolella Rumakurussa suunnitelmat olivat toisenlaiset. Feetu heräsi pirteänä pitkän matkansa jälkeen.
Feetu oli ihan innoissaan. Nyt hän vihdoin saattaisi tehdä joulupukin aikeet tyhjiksi. Aatonaatto olisi sopiva aika. Silloin kaikki lahjat olisi jo pakattu rekiin ja tontut jo lepäisivät saunan lauteilla. Juuri silloin Feetu ajatteli toimia.
Feetu hyppeli innoissaan niin että harmaa tonttulakki ihan tärisi. Sampo sen sijaan oli vähän ihmeissään. Miksi hänet oli tuotu tänne? Sampo näki unta kaurasta ja heinistä ja tallikavereista.
Aatonaattona Feetu laittoi Sampolle riimun päähän ja lähti kuljettamaan tätä kohti Korvatunturia. Ilta pimeni tuntureilla varhain iltapäivällä.
Feetu oli ottanut mukaan myös kirjavan kissan. Kissa istui Sampon selässä ja valaisi kulkua silmillään. Sampo kyseli kissalta, mihin nyt ollaan matkalla. Kissa kertoi, että Joulupukin pajalle. Siitäkös Sampo innostui ja jatkoi reippaasti matkaa.
Samaan aikaan Korvatunturin tontut olivat saunassa. Siellä ne lauloivat joululauluja ja heittivät löylyä. Pukki ja Muori istuivat tuvassa keinutuoleissaan ja nauttivat jouluglögiä.
Korvatunturilla oli rauhaisa tunnelma. Kaikki lepäsivät ja keräsivät voimia jouluaattoa varten. Ulkona oli kova pakkanen ja revontulet loistivat taivaalla. Feetu, Sampo ja kirjava kissa saapuivat Joulupukin pajan tallien luokse.
Feetu solmi Sampon riimun tallin takana kasvavaan koivuun ja lähti itse hiippaamaan hiljaa kohti tallia. Tallissa nukkuivat porot, jotka oli jo valjastettu rekien vetoa varten. Harmillista, totesi Feetu. Nyt porot ja reet pitäisi irrottaa toisistaan. Miten ihmeessä hän saisi reet pois porojen aisoista?
Feetu mietti hetken ja sitten hän keksi. Jäkälää, paljon jäkälää. Jäkälä on porojen herkku. Sen avulla porot olisivat hiljaa eivätkä huomaisi, kun Feetu ja Sampo vetäisivät reet tallista ulos.
Feetu löysi tallin jäkälävaraston ja kantoi sylikaupalla jäkälää poroille, jotka ryhtyivät popsimaan sitä innolla. Sitten Feetu irrotti porojen aisat, joihin reet oli kiinnitetty. Ketterästi kipaisten hän haki Sampon paikalle ja valjasti sen ensimmäisen reen eteen.
Pian Sampo oli vetänyt ensimmäisen reen tallin taakse. Sitten oli toisen vuoro. Rekiä oli toistakymmentä, mutta illan kuluessa kaikki oli viety piiloon tallin taakse. Hehhee…Feetu hyppi innoissaan.
Kirjava kissa oli nukkunut Sampon lämpöisen selän päällä koko illan.
Yhtäkkiä kissa heräsi. Sampon selkä oli muuttunut kovin kuumaksi ja hikiseksi. Sampo oli ihan hiestä märkä. Se viskoi päätään ja valitti kissalle, että ei enää jaksaisi vetää yhtään painavaa rekeä pois tallista.
Nyt rupesi kirjavaa kissaa harmittamaan. Se oli oppinut pitämään Samposta. Heistä oli tullut ystäviä.
Kirjava kissa ei enää pitänyt siitä, mitä Feetu oli suunnitellut. Se päätti toimia. Nyt piti nopeasti herättää pukin ja tonttujen huomio. Miten se onnistuisi?
Kirjava kissa mourusi avukseen kaikki Korvatunturin kissat. Paikalle riensivät tallikissat, aittakissat ja Joulupukin pajan kissat. Yhdessä ne hetken miettivät mitä tehdä. Sitten ne päättivät mennä koko lauma kissanluukusta sisälle Pukin tupaa ja mouruta kovaa. Näin tapahtui.
Kyllä Pukki ja muori hämmästyivät, kun kymmenkunta kissaa tuli yllättäen tupaan mouruamaan.
Pukki arvasi heti, että nyt eivät asiat ole hyvin. Hän veti lapikkaat jalkaan ja takin päälle. Sitten hän pyysi muoria hakemaan tonttuja apuun ja juoksi pihalle.
Muori riensi pyytämään tonttuja pikaisesti apuun. Pukki juoksi porotalliin. Voi kauhistus! Porot mutustelivat jäkälää eikä rekiä näkynyt missään. Mitä ihmettä oli tapahtunut?
Pian pihalle säntäsivät tontut ja lauma kissoja, Kirjava kissa etunenässä. Pukki arvasi, että kissat tietävät, mistä on kyse. Hän lähti seuraamaan niitä. Ne johdattivat pukin tallin taakse.
Tallin takaa löytyi väsyneesti pulisevat Sampo-poni ja kymmenen rekeä täynnä lahjoja. Viimeisen reen takaa kurkisteli Feetu, joka lähti pinkomaan pakoon niin kovaa kuin pystyi.
Pukki ehti nähdä Feetun harmaan hiippalakin katoavan tallin taakse. Kirjava kissa ja tonttujoukko säntäsivät perään. Pian ne saivatkin Feetun kiinni. Voi surkeus, Feetu huusi, minä en halunnut olla näitten kilttien kanssa missään tekemisissä… ja nyt ne saivat minut kiinni!
Tontut toivat Feetun Pukin luokse.
Pukki kyseli, miksi hän oli halunnut piilottaa lahjat. Feetu kertoi, ettei ole koskaan voinut sietää kilttejä ihmisiä, jotka antavat toisillensa lahjoja, koska ei itse ole koskaan saanut yhtään lahjaa. Jaa, vai niin tuumasi pukki ja vei Feetun tupaan.
Muori tarjosi Feetulle puuroa ja lämmintä mehua. Mitään tällaista Feetu ei ollut koskaan kokenut.
Sitten pukki kysyi Feetulta halusiko tämä lähteä hänen mukaansa jakamaan lahjoja jouluaattona.
Feetun pitäisi vaan vaihtaa harmaa juttunsa ja hiippalakkinsa punaisiin. Niin ja sitten Feetu voisi muuttaa Korvatunturin tonttulaan asumaan.
Ensin pitäisi toki Sampo viedä takaisin omaan talliinsa. Siinä voisi pari tallitonttua auttaa Feetua.
Feetu istui hetken aivan hiljaa ja ihmetteli, miksi pukki ei ollut vihainen. Ei olenkaan. Pukki oli oikeasti todella kiltti.
Ajatella, hän pääsisi asumaan lämpöiseen ja mukavaan tonttulaan ja saisi punaisen hiippalakin ja nutun. Hänestä tulisi oikea Joulupukin tonttu. Huisin hienoa!
Niinpä siinä kävi, että Feetusta tuli Joulupukin tonttu. Sampo pääsi takaisin kotitalliinsa. Kirjava kissa muutti Sampon tallille tallikissaksi. Joka ilta se kömpi Sampon lämpöiseen selkään nukkumaan.