Olen eläkkeellä oleva lastenhoitaja ja olen vaalinut leluja koko ikäni.

Yksi rakkaimmista leluistani on rautainen nukensänky, jonka sain lahjaksi isältäni. Hän oli rakennustyönjohtajana tutustunut putkiasentajaan, joka harrasti metallitöitä. Isä tilasi häneltä nukensängyn, jonka sain 3-vuotiaana joululahjaksi. Myöhemmin omat lapseni leikkivät tuolla sängyllä.

Lastenlasten synnyttyä kysyin isältäni, että onko tuo sänky vielä tallessa. Isä kiipesi hakemaan sen liiteristä puupinon päältä. Alkuaan sänky oli maalattu samalla hopeanvärisellä maalilla kuin puuhellan luukut. Nyt isäni, tuolloin jo lastenlasten isovaari päätti maalata sängyn valkoiseksi. Hän laittoi siihen myös uuden pohjan. Sänky on edelleen kovassa käytössä.

Toinen aarteeni on vauvanukke, jonka olen tehnyt lastenhoitajakoulussa vuonna 1966. Nuken vartalo tehtiin käsin. Ainoastaan pää hankittiin kaupasta. Tätini oli tehnyt samassa koulussa tuollaisen nuken 15 vuotta aiemmin. Nukke oli jo vähän resuinen ja niinpä hän päätti antaa nuken pään minulle. Nukellani on siis itseään vanhempi pää ja tätini ompelemia ihania vaatteita.

Raija Jaakkola