Kuvassa on ”VanhaHerra”. Sain sen 54 vuotta sitten. Isäpuoleni oli silloin kauppalaivalla töissä ja toi nallen minulle tuliaisena ilmeisesti Englannista.

Nalle, sittemmin VanhaksiHerraksi nimetty, on kulkenut mukana kodista kotiin minne ikinä olen muuttanutkaan. Tätä olen jopa ihmetellyt, että miksi juuri tämä lelu.

Sain sittemmin kolme lasta. Vanhalla herralla onkin nyt päällään vanhimman lapseni, pojan neule jota hän käytti ollessaan 3-4 vuotias. Nyt poika on jo 32 vuotias. On ilmoittanut haluavansa nallen, jos hän joskus tulee isäksi….

Elämässämme on ollut aina myös koiria. Kukaan koiristamme ei ole koskaan osoittanut suurempaa kiinnostusta nallea kohtaan. Ovat käyneet haistelemassa ja nuuskuttelemassa, ei muuta.

Nyt meillä on kolme lapsenlastakin. Vanha herra on istunut monen monta kertaa leikeissä mukana. Hänelle on tarjottu kahvit ja muut herkut. Mutta muutoin nalle vanhus on saanut olla rauhassa.

Korvat ovat jo tippuneet ja toinen silmä. Muuten hän on hyvässä kunnossa ja turkki on pysynyt ehjänä.

Tällainen tarina meidän VanhastaHerrasta, nalle vanhuksesta.

Sari Mäki