Korvasientä viljellään, siitä kirjoitetaan lehdissä ja kirjoissa ja tehdään TV ohjelmia nykyään paljon, jokainen omalla tavallaan ja kokemuksiensa mukaan. Jos Nuuksio-lehti viitsisi präntätä minun kokemukseni viljelmästä, joka sekin poikkeaa toisten hyvistä saavutuksista.

Lähes 60 v. sitten aloin tehdä kuokalla kuoppia sellaisille kangasmaille, missä ennestään kasvoi korvasieniä, sillä tuloksella, että seuraavana vuonna oli 1-2 sientä monessa kuopassa. Sääntö näytti olevan, että ruokamulta (humus) tuli heitetyksi sivuun ja että sitä oli ohut kerros. Näin jatkoin tätä hommaa vuosen varrella silloin tällöin kunnes tuli muotiin sahanpuru ja myöhemmin sanomalehti.

Näillä eväillä jatkoin sitten vaihtelevalla tuurilla, kuoppia kaivamalla ja joitakin kikkoja oppien samalla. Pari vuotta sitten näin TV :ssä ohjelman siuntiolaismuvan korvasieniviljelmistä sanomalehtipaperilla. Kun kuoppa oli täytetty piti lapiolla polkaista sata kertaa kuopan ympäristössä – maata piti rikkoa.

Korvasieniviljelyksessä sana – maan rikkominen:- on virheellistä. Saadessani maanjyrsijän noin 30 v. sitten, ajattelin ruveta oikein suurviljelijäksi, koska aina puhuttiin maan rikkomisesta. Rikoin jyrsijällä ainakin kilometrin pituisen matkan maata: Tulos oli 1 kpl korvasieniä. Opetus oli, että ruokamulta (humus) pitää heittää sivuun ja vasta steriilissä maassa sieni kasvaa. Jos nykyään käytän jyrsijää, pistän peruna-auran perään ja teen sillä maahan uran, josta sitten sienet nousevat. Teen nykyään 1m x 1m leveän ja 1/2 m syvän kuopan aikaisin keväällä, vaikka maa olisi vähän jäässäkin.

Jos on edellisenä talvena sahattua sahanpurua, täytän sillä tai sanomalehdillä kuopan n. 10 cm kerroksittain ja vähän steriiliä maata väliin ja tulos on hyvä. Kuopan reunat voi vähän putsata ruokamullasta. Kaivan sitten kuopan ympärille 1/2 m välein pienet urat , joiden pohjassa ei saa olla humusta. Näitä renkaita saa olla useampikin, koska tällaisen pienen kuopan vaikutuspiiri on ainakin 5 m.

Kokemuksesta tiedän, että jos saan autokuormallisen tuoretta sahanpurua korvasientä kasvavaan paikkaan, niin Sen vaikutuspiiri on ainakin 25 m. Yhden latingin vaikutusaika on noin 5 v. Luin jostakin lehdestä, että sieniverkosto väsyy aikaa myöten, mutta se ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Kaivoin 5 v. takaisen kuopan auki toissa keväänä ja täytin Sen uudestaan sanomalehdillä. Tulos Oli 68 muhkeata sientä tänä keväänä, puolta parempi tulos kuin 5 v. sitten. Tulos olisi ollut vielä parempi, mutta tämän kevään aikana lumet sulivat liian aikaisin. Sen jälkeen tuli 10 astetta pakkastaja osa sienipoikasista irtosi juuriltaan. Jos tällaisen viljelmän tekee aikaisin keväällä, ainakin ennen juhannusta, saa seuraavana keväänä parhaan sadon, muuten menee yksi vuosi hukkaan.

Korvasieni on ikäänkuin kaksivuotinen ja se kasvaa ensimmäisenä kesänä nuppineulan pään kokoiseksi. Kaikki sienet vaativat paljon vettä ja minulla on ollut tilaisuus kastella yhtä kuoppaa ja sen ympäristöä – sato on ollut monta sataa prosenttia parempi. Vettä pitää olla tuhansia litroja ja kastelu pari kolme kertaa kesässä.

Korvasienen koko on suurimmillaan 1 kg, mutta jos onnistuu saamaan rihmastoa kokoon johonkin kuoppaan, niin voi se yhteen kasvaneena paisua lähes 10 kg. Vain kerran Olen tällaiset! klimpin
poiminut.

Hyvin vähän löytää luonnontilassa Nuuksiossa enään korvasieniä, eikä varmaankaan muuallakaan. Varmaan se on elettyä vanhaa hyvää aikaa. Olen ehkä syypää tähän itsekin, koska olen kuullut, että pieni tippa öljyä pilaa suuren määrän vettä, niin kai se maankin pilaa samalla tavalla. Olen elinpäivinäni moottorisahalla koljunnut metsää yli omienkin maitteni ainakin kolme kertaajajoka kerta roiskuu vartti litra ketjuöljyä aarille. Olen melkein varma, että syntipukki löytyy kovin läheltä.

Onkohan Linkolan oppi tarttunut, koska pikkuhiljaa olen ruvennut ajattelemaan, että kai olisi ollut parasta jättää öljyt ja hiilet niin syvälle maan alle kuin mahdollista:

Tuumi: Helge Fagerholm 
Nuuksio-lehti 4/89