Olen syntynyt vuonna 1959. Kouluvuoteni olivat 1966 – 1971. Aloitin kansakoulun Niipperin koulussa, joka on entinen Vanhankylän kansakoulu. Siinä koulussa luokallani oli vain parikymmentä oppilasta.
Niipperin koulu, josta koulumuistoissani kerron, oli pieni kyläkoulu, aivan kotini lähellä, tien toisella puolella. Koulumatkani oli lyhyt. Niipperin koulussa oli vain neljä luokkaa. Viidennen ja kuudennen luokan kävin sitten kauempana, Lahnuksen koulussa. Sinne oli koulukuljetus. Bussireitti oli: Vanhakartano, Niipperi, Metsämaa, Oodilampi.
Oppilaat suhtautuivat opettajaan kunnioittavasti. Kun opettaja tuli luokkaan, noustiin seisomaan ja tervehdittiin. Koululaiset pukeutuivat asiallisesti. Käytös opettajaa kohtaan oli pelokkaan kunnioittava, häntä teititeltiin aina.
Koulukuri oli ankara. Karttakeppi tuli tutuksi, samoin nurkkaan meno. Korvastakin nostettiin. Opettaja oli aina ja kaikessa oikeassa.
Opettajat asuivat koulun tiloissa. He olivat osa kyläyhteisöä, kunnioitettavia ihmisiä, jotka opettivat kylän oppilaita, kyläläisten lapsia.
Opettaja tuli kotikäynnille aina tarvittaessa. Joskus tapasin opettajan kaupassa. Koulun muu henkilökunta olikin naapureita. He kertoivat aina vanhemmille koulun tapahtumista.
Kouluaikana syntyi koulutovereiden kanssa hyviä ystävyyssuhteita. Meillä oli jälkeenpäin koulutapaaminen.
Menin kouluun aina mielelläni ja viihdyin siellä. Alussa pitkästyin, kun osasin lukea ja piti opetella tavaamaan. Koulupäivien pituutta en muista.
Kouluaineita olivat: lukeminen, laskento, kirjoitus, käsityöt ja maantieto. Ensimmäinen koulukirjani oli Aapinen.
Kun tulin koulusta kotiin, ensin tein läksyt. Sitten oli kotityöt: kaupassa käynti, siivous, ruuan laitto.
Koulussa opittiin käsitöitä. Tehtiin patalappu, sukat ja vaatteita itselle sekä lastenvaatteita.
Liikunnassa oli pallopelit, hiihto, luistelu. Välitunneilla leikittiin ja juteltiin. En muista kaikkea. Oli meillä hyppynarukin.
Koulussa oli oma keittiö kouluruokailua varten. Ruokailimme omassa luokassa pulpetin kannella.
Koululaisten lääkärintarkastuksista ei ole muistoja. Koulun naapurissa asui kätilö, joka kävi antamassa apua ja neuvoja tarvittaessa.
Koulun lomat olivat tavanomaiset.
Kouluretkiä teimme Korkeasaareen ja Suomenlinnaan.
Koulun joulujuhlista muistan, kun ohjelmassa johtajaopettaja Mannermaa piti juhlapuheen ja uskonnon opettaja Saario piti oman puheensa. Lapset esittivät jouluevankeliumin.
Kesälomalle lähdettäessä oli yhteinen kevätjuhla koululaisille ja omaisille.
Kouluajalta säilyneissä muistoissa mielessäni on kuva siitä ihanasta pienestä kyläkoulusta, jossa kaikki tunsivat toisensa. Ei ollut koulukiusaamista oppilaiden keskuudessa. Vain oppilaiden vanhemmat kisailivat opettajien suosiosta.
Joutuessani muualle kouluun, elämä tuntui raadolliselta. Kilpailu muuttui kovaksi. Minä olin siellä ”maalainen”, kehäkolmosen pohjoispuolelta. En voinut olla enää avoin, jouduin salaamaan määrättyjä asioita.