Maiju Lahtinen o.s. Kari muistelee kouluaikaansa
Minun kansakouluni
Olen syntynyt 1958. Aloitin kansakouluni Espoon Jupperin kansakoulussa syksyllä 1965. Jupperin koulu oli kodikas, tosin pieni ja ahdas, jossa oli vain neljä luokkahuonetta. Viides ja kuudes luokka olivat jumppasalissa. josta oli paljeovilla erotettu pieni tila ruokasaliksi. Oppilaat noutivat ruoka-annokset ruokasalista ja ruokailivat luokissa.
Koulumatkani Jupperin koululle oli lyhyt, mutta matkani kesti usein kauan. Syksyllä keräsin sieniä ja sateella kiviä koululaukkuuni. Laukku oli saaliiden vuoksi joskus hyvin painava. Kerään kiviä vieläkin.
Jouduin usein vaihtamaan koulua, kun isän työpaikan vaihtuessa perheemme muutti mukana. Muistikuvani liittyvät Jupperin ja Rastaalan kouluihin.
Ensimmäisenä kouluvuotenani 1965 – 1966 opettajana oli Liisa Ollaranta ja sijaisena Eeva Kiviharju. Viidennellä luokalla 1969 – 1970 opettajana Jupperissa oli Tarmo Kivimäki ja sijaisena Reino Rundgren. Kuudennella luokalla 1970 – 1971 Rastaalan koulussa opettajani oli Veikko Sippola. Vuosina 1971 – 1973 kävin kansalaiskoulun.
Suhtautuminen opettajiin ja koulutovereihin
Me koululaiset kunnioitimme opettajaa. Emme kuitenkaan ”teititelleet” häntä. Kun tunnilla vastasimme opettajan kysymyksiin, nousimme seisomaan.
Kurinpidosta muistan, että kun joskus pojat tappelivat keskenään, opettaja meni väliin, ja nosti pojat seinälle rauhoittumaan. Koulukiusaamista ei ollut. Kaikki olivat keskenään kavereita.
Minulla oli ihanat opettajat. Minä tykkäsin käydä koulua. Siitä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa, että vanhempani olisivat osallistuneet erityisemmin koulunkäyntiini. Tarkistivat kyllä, olenko tehnyt läksyni.
Koulun muun henkilökunnan kanssa pienessä koulussa välit olivat hyvät. Keittäjä oli erittäin ystävällinen. Ainakin Jupperin koulussa ensimmäisellä luokalla me poimimme koululle syksyllä marjoja. Nykyisen Veinin paikalla paistoimme nuotiolla makkaroita.
Kouluaikanani minulla oli paljon hyviä, tosi ystäviä. Kävimme toistemme kotona leikkimässä koulupäivän jälkeen. Muistan, että meillä kävi paljon kavereita, ja isäni leikki välillä meidän kanssa ”kymmenen kiveä laudalla” ja muitakin leikkejä. Kaverini tykkäsivät myös isästäni.
Muistoja kouluvuosilta
Ensimmäisellä luokalla koulupäivät olivat neljän tunnin mittaisia. Opettaja Liisa Ollaranta oli maailman ihanin. Siksi kaikki aineet olivat tietysti silloin mieluisia ja innostavia. Kuuluin kuoroon ja voitin laulukilpailun.
Kouluaineina oli mm. lukeminen, opittiin ihania satuja ja kertomuksia. Muita aineita olivat laskento, kaunokirjoitus, uskonto, luonnontieto, piirustus, käsityöt, laulu ja voimistelu.
Kirjoittamisen opetuksessa opittiin kirjoittamaan oikealla mustekynällä. Mustepullo oli kiehtova ja jotenkin juhlallinen.
Ensimmäinen koulukirjani oli varmaan aapinen. Ekalta luokalta muistan laskukirjan. Muita koulukirjoja kansakoulussa olivat uskontokirja ja laulukirja. Syksyllä kouluvuoden alkaessa saimme koulukirjat. Ne päällystettiin heti huolella. Muistan, miten ihanalta paperit ja uudet kirjat aina tuoksuivat.
Tehtäviä varten saimme työvihkot. Muistan, kun eräänä vuonna tuli sellainen nimien aiheuttama sekaannus, kun luokalla oli kaksi Marjut Hannelea ja kolme Merja Annelia. Tehtävävihkot vaihtuivat tyttöjen kesken.
Ainakin ensimmäisellä luokalla tykkäsin tehdä kotitehtävät hyvin. Vain laskento oli joskus hankalaa. Olin hyvä oppilas.
Käsitöistä muistelen, että koska söimme pulpeteissa ensimmäisellä luokalla, koristelimme vohvelikankaisen ruokaliinan lautasen alle suojaamaan pulpetin kantta. Toisen käsityön muistan olleen täytetty kernieläin.
Liikunnasta tulee mieleeni sisäjumppa opettajan rummun lyödessä tahtia. Ulkona olimme paljon pelaamassa ja leikkimässä. Talvella hiihdettiin ja luisteltiin.
Välitunnit; olisiko ne olleet 15 minuuttisia. Välitunneilla leikittiin ja vaihdettiin kiiltokuvia. Vihkosta ja Aku-Ankasta taitettiin sivut pitkittäissuunnissa kahtia ja sisälle laitettiin kiiltokuvia. Se oli vaihtokassa. Vihkoihin liimattiin kiiltokuvia ja näihin kiiltokuvakirjoihin kirjoiteltiin ”loruja” ja muistoja. Leikkipaikalla keinuttiin, hypittiin narua, tanhuttiin, heitettiin palloa ja tehtiin kaikkea kivaa.
Lääkärintarkastus oli kai kerran vuodessa. Lääkäri istui opettajan huoneessa, ja me jonotimme vuoroamme alushoususillamme noloina käytävällä seisten ja peläten niitä rokotuksia. Ja sitten oli vielä tubi-koe, jossa rintaan laitettiin kaksi nelikulmaista kangasteippipalaa. Peläten sitten odotettiin, tuleeko näppyjä. Viikon odotus ja jos nousi näppyjä, seurasi rokotuspiikki.
Kouluaikaiset loma- ja retkimuistot
Kesäloma oli pitkä. Koulu loppui aina toukokuun viimeinen päivä ja alkoi taas syyskuun ensimmäisenä päivänä. Kesäloma kesti siis kolme kuukautta. Silloin lauantaisin oli koulua. Talvella oli hiihtoloma ja joulun aikaan oli joululoma.
Kouluretkistä muistan ainakin ekaluokan retken, joka tehtiin lähimetsään. Siellä paistettiin makkaraa. Kuudennella luokalla teimme luokkaretken Savonlinnaan. Se oli yöretki. Majoituimme retkeilymajaan. Se oli jännää. Myös Suomenlinnassa käytiin kerran.
Joululoman ja kesäloman alussa koulussa oli juhlat. Joulujuhla ekalla luokalla oli juhlava. Tytöt esiintyivät enkeleinä ja pojat paimenina näytelmässä. ”Joulupukki suukon sai” näytelmässä luokan söpöin poika sai sen suukon. Eli laulu- ja näytelmäesitykset kuuluivat joulujuhliin. Koulussamme oli oikea mikrofoni, johon sai laulaa korokkeella seisten.
Kesälomalle lähdettäessä oli koulun yhteinen juhla. Sen jälkeen kokoonnuttiin luokkiin, jossa jaettiin todistukset.
Muita muistoja kouluajalta
Ekan luokan ekapäivältä muistan, kun koulun päätyttyä piti seista hiljaa pulpetin vieressä ja rauhoittua ja niiata. Samalla huomasin että kengännauhani oli auki. Kun aloin sitoa sitä, yksi pojista tuli ja pussasi minua keskelle päälakea. Se saa vieläkin hymyn huulilleni. Ja tietenkin muistan ne ihanat opettajat ja kivat luokkakaverit.
Yksittäisten muistojen joukosta muistan, että kirjoittamani aine julkaistiin kerran ”Kevätpörriäisessä.”
Ennen lapsilla oli aikaa leikkiä ja pelata, uida, luistella – olla lapsia pitkään ja nauttia kavereiden seurasta. Ei telkkaria ennätetty juuri katsella.
Lisäksi käytiin partiossa ja pyhäkoulussa. Perheen kanssa sukuloitiin, ja tehtiin sieni- ja marjaretkiä koko perheen voimin.
Kesäisin ja keväisin leikittiin samoja kuin koulussakin. Talvella luistelimme koulun kentällä tuntikausia. Kotiin ei olisi malttanut lähteä. Lopulta oli pakko – varpaat olivat niin jäässä, että ei saanut enää luistimia pois jaloista. Monta kertaa menin luistellen kotiin, ja liottelin varpaani lämpimiksi.
Miten muutuin kouluaikanani? Varmaan kasvoin, tuli lisää pituutta, ehkä lisää järkeäkin ja tietoa. Sain helposti koulukavereita. En ainakaan muista, että olisin tuntenut koskaan olleeni yksinäinen.
Ah` sitä ihanaa lapsuutta ja kouluaikaa!