Virpi Anneli Nattalovik muistelee

Virpi Anneli Nattalovik (o.s. Niemi) muistelee kouluaikaansa

Olen syntynyt 1960. Kouluni oli Viherlaakson kansakoulu.

Kouluni oli erittäin mieluinen paikka, jossa sain paljon uusia ystäviä. Opettajat olivat ”idoleitani”. Koulumatkani oli 3 kilometriä. Kuljin sen kävellen, pyörällä tai hiihtäen.

Koulussani oli muistaakseni luokat 1 – 5. Osalla oli myös rinnakkaisluokka. Kävin kansakoulua neljä vuotta. Aloitin siis Viherlaaksossa, mutta jo toisella luokalla siirryimme Kilon ruotsalaiseen kouluun, koska puinen koulurakennuksemme purettiin. Istuimme siellä talvella karvahatut päässä, kun lämmitys ei riittänyt.

Oppilaat suhtautuivat opettajiin kunnioituksella, tervehdittiin aina kouluun tultaessa ja puhuteltiin opettajaksi. Tunnilla jos meillä oli asiaa, viittasimme ja luvan saatua seisottiin pulpetin vieressä ja esitettiin asia.

Opettajat olivat sopivan autoritaarisia, kuitenkin ystävällisiä ja ohjaavia ja saivat hyvän ilmapiirin koulussa käyntiin.

Vanhempani suhtautuivat kouluun ja koulunkäyntiini luottavaisesti. Ja koululaisten suhteet koulun muuhun henkilökuntaan olivat ystävälliset.

Kouluaikana syntyi pysyviä ystävyyssuhteita. Naapurin samaa koulua käyneisiin ”tyttöihin” olen edelleenkin yhteydessä.

Koulupäivät alkoivat tavallisesti aamulla klo 8.00 ja päättyivät joko klo 12.00 tai klo 13.00. Koulua käytiin myös lauantaisin.

Koulussa opetettiin lukemista, laskemista, voimistelua, laulua, uskontoa, piirustusta, ympäristöoppia, käsitöitä. Ensimmäinen koulukirjani oli Aapinen. Läksyni tein mielelläni.

Käsitöissä opetettiin virkkaamaan ja joitain neulomistöitä. Voimistelutunneilla jumpattiin voimistelusalissa, talvella hiihdettiin ja luisteltiin.

Välitunnit olivat noin 15 minuutin mittaisia. Välitunneilla hypättiin narua ja ruutua ja palloteltiin.

Kansakoulussa kouluruokailu tapahtui luokissa omissa pulpeteissa. Luokan järjestäjät auttoivat opettajaa ruoanjaossa.

Lääkärintarkastuksia meillä oli koulussa. En muista kuinka usein, mutta erikoisen noloja tilanteita, kun alushoususillaan juoksimme jumppasalissa, kun lääkäri katsoi ryhtiämme ja lättäjalkoja.

Koululomista muistan vain, että kesäloma ja joululoma olivat pisimmät lomat. Muista lomista en muista selkeästi.

Kouluretkistä muistan yhden, jonka teimme Ekumeeniseen keskukseen.

Koulun joulujuhlissa opettajan johdolla esitimme musiikkia ja perinteisen jouluevankeliuminäytelmän ja tiernapojat.

Kesälomalle lähdettäessä kevätjuhla oli oikeastaan tilaisuus Espoo tuomiokirkossa, jonne pyöräilimme koulusta. Suvivirttä laulettiin.

Kouluajaltani jäi vain hyviä muistoja ja paljon hyviä ystäviä. Menestyin koulussa ja opettajat olivat ”kivoja”. Sain aineestani Raittiusliitosta palkinnoksi kirjan, joka oli ylpeyden aihe. Kouluvuosina itsenäistyin ja sain paljon itseluottamusta koulumenestyksen ansiosta.