Aurora Karamzin ja Träskändan kartano – Osa 1

Träskändan kartanon omisti vuosina 1840 – 1895 Aurora Demidov, syntyisin Stjernvall, toisen avioliiton myötä nimellä Karamzin. Hänen aikanaan kartano nousi kauneimpaan kukoistukseensa. Tämän mahdollisti Aurora Demidovin yhteiskunnallinen asema ja huomattava varallisuus sekä hänen intohimoinen kiinnostuksensa Träskändan kehittämistä kohtaan.  Träskändan kuuluisuuden kruunasi Suomen suuriruhtinaan, keisari Aleksanteri II:n vierailu kartanossa vuoden 1863 Helsingin valtiopäivien avajaisten yhteydessä.

Aurora ja Paul Demidov

Aurora Stjernvall oli nimitetty keisarinna Aleksandra Fjodorovnan hovineidoksi vuoden 1836 alussa. Jo samana keväänä hovijahtimestari, valtioneuvos Paul Demidov kosi Auroraa kahdesti saaden kummallakin kerralla kieltävän vastauksen. Tuntien velvollisuutensa Venäjän hallitsijaparia kohtaan Aurora Stjernvall suostui keisarinnan pyynnöstä Demidovin kolmannen kerran esittämään kosintaan. Hovin motiivina oli saada Demidovien suunnattoman suuri omaisuus pysymään Venäjällä Auroran avulla.

Aurora ja Paul Demidovin hääjuhlallisuudet Helsingissä marraskuussa 1836 jäivät kaupunkilaisten mieliin monin tavoin. Vihkitoimitukset ortodoksisin ja luterilaisin menoin kävivät sulhasen voimille, minkä vuoksi hänet jouduttiin kantamaan paikalle. Hääpäivän hämärtyessä järjestetty ilotulitus kruunasi päivän. Paul Demidovn lukuisat suuret ja pienet lahjoitukset helsinkiläisille olivat osoitus venäläisen upporikkaan sulhasen anteliaisuudesta ja suurpiirteisyydestä. Aurora sai häälahjaksi Pietarissa Iisakin kirkon läheltä osoitteessa Bolsaja Morskaja 43 sijaitsevan palatsin, jonka suurisuuntaiset kunnostustyöt valmistuivat juuri hääpäiväksi.

Suomessa Demidovien avioliitto herätti keskustelua lähinnä sulhasen heikon terveyden ja hänen omaksumiensa aristokraattisten elämäntapojen vuoksi. Pietarissa aikalaiset puolestaan pitivät Paul Demidovia lempeänä ja avioliittoa ideaalina ja onnellisena.

Demidovit matkustivat häiden jälkeen Euroopan kylpylöihin hoidattamaan aviomiehen terveyttä. Dekabristikapinan vuoksi keisari Nikolai I:n asettamista matkustusrajoituksista huolimatta Demidovit saivat poikkeusluvan. Pariskunnan elämä vuosina 1837 – 1839 olikin jatkuvaa matkustamista. Liikkuva elämäntapa oli aristokraateille tyypillistä.

Paul Demidov, samoin Venäjän hovi, toivoivat jälkipolvea Demidovien valtavan omaisuuden perijäksi. Hovin huolena oli Demidovien kaivosluvan toiminnan jatkaminen. Ilman perillistä omaisuus siirtyisi Paulin Anatole-veljelle, joka oli asettunut Toscanaan, Italiaan ja saanut San Donaton ruhtinaan arvonimen. Hänellä ei ollut aikomustakaan palata Venäjälle vastaamaan Niznij-Tagilin kaivosten toiminnan kehittämisestä.

Kaikkien osapuolten suureksi helpotukseksi Aurora ja Paul Demidoville syntyi poika Frankfurtissa 9.10.1839. Poika sai kasteessa nimen Paul Pavel Pavlovitš.  Isä-Paul ei saanut nauttia onnestaan kuin puoli vuotta, hän kuoli Mainzissa huhtikuussa 1840.  Aurora jäi 32-vuotiaana leskeksi puolivuotiaan pojan, Demidovien omaisuuden  perijän kanssa.

Auroran oli nyt otettava vastuu Demidovin valtavasta liikeyrityksestä. Pääomistajana hänen piti olla selvillä yrityksen taloudellisesta tilasta, mahdollisista ongelmista ja suunnitelmista. Yrityksen operatiivinen vastuu oli yritykseen palkatuilla toimihenkilöillä. Pietarin konttorin ja Niznij-Tagilin tehtaiden välinen vilkas kirjeenvaihto kertoo Auroran paneutuneen asioihin vakavasti.   Vuosina 1840 – 1846 hän asui poikansa kanssa pääasiallisesti talvet palatsissaan Pietarissa. Kesät hän vietti perheineen Suomessa Träskändan kartanossa.

Träskända Aurora Demidovin omistukseen

Aurora Demidov osti kartanon isäpuoleltaan Carl Walleenilta marraskuussa 1840.  Samalla hän osti lähellä sijaitsevan Dalsvikin kartanon, jonka hän lahjoitti sisarelleen Emilie Musin-Puškinille.

Aurora oli lapsuudestaan saakka varsinainen kartano-fani. Hän oli viettänyt kesiä isovanhempiensa omistamassa Jokioisten kartanossa. Isoisä Ernst Gustaf von Willebrand rakennutti aikoinaan tilalle Suomen varhaista uusklassismia edustavan päärakennuksen ja suuren englantilaisen puistokokonaisuuden kasvihuoneineen, jota pidettiin Versailles`n linnan kasvitarhan pienoisjäljennöksenä. Myös setänsä Erik Johan von Willebrandin Eriksberg ja enonsa Henrik Stjernvallin Linnaisten kartano olivat Auroralle tuttuja. Ja isäpuolensa Walleenin vuonna 1820 ostamaan Träskändaan Aurora kiintyi heti.

Jo ennen hovikauttaan Aurora sai tuntuman Venäjän kartanokulttuuriin ja aristokratian kesänviettoon. Hän vietti 1830-luvun alussa monia kesäviikkoja sekä edesmenneen sulhasensa Muhanovin suvun että Emilie-sisarensa miehen Musin-Puškinin suvun kartanoissa Moskovan läheisyydessä.

Pietarissa Auroran hoviajan keisaripariskunnan kesäpalatsin Pietarhovin alueella sijaitsi useita residenssejä puistoineen. Pietarin keskustasta luoteeseen sijaitseva Jelaginin saari oli yläluokan suosima puistoalue. Jelaginilla oli 1800-luvun alkukymmenillä rakennettu romanttinen maisemapuisto.

Avioiduttuaan Aurora tutustui Demidov-suvun lukuisiin Venäjällä ja Euroopassa oleviin palatseihin ja niiden loistokkaisiin puistoihin. Moskovassa oleva terassoitu puistokokonaisuus oli Paul Demidovin isosedän, Prokopi Akinfievitš Demidovin perustama. Puistossa oli aikoinaan 4500 eri kasvilajia. Keisari Nikolai I osti tilan 1832 ja rakennutti puistoon  kesäpalatsin keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle. Nykyisin puisto tunnetaan Gorki-puistona. Toscanassa San Donaton valtava palatsikokonaisuus puistoineen on Paul Demidovin isän Nikolai Demidovin rakennuttama.

Keisari Nikolai I  1796-1855

Keisari Nikolai I  1796-1855


Keisarinna Aleksandra Fjodorovna 1798-1860

Keisarinna Aleksandra Fjodorovna 1798-1860

 

Träskändan puistomaiseman uudistuminen

Liikkuessaan Venäjällä ja Euroopassa 1830-luvulla Aurora oletettavasti toi jo silloin tullessaan Träskändaan puutarha-alan uusinta tietoa. Naisena hänen omaa osallistumistaan puutarhan hoitoon rajoitti se, että kaikki kasvitieteelliset seurat puutarha-alaa koskevine tietoineen sekä puutarhatyöt kuuluivat miesten toimialaan. Poikkeuksen teki vuonna 1837 perustettu  Finska Trädgårdsodlingssällskapet, joka perustamisestaan alkaen toivoi jäsenikseen myös naisia ja avasi näin puutarha-alan naisille. Aurora Demidov liittyi seuraan ja oli myöhemmin sen kunniajäsen.

Jäätyään leskeksi Aurora Demidovilla oli taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ja yksi unelmista oli luoda Träskändasta loistokas kartanokokonaisuus. Hän aloitti muutostyöt heti. Tehtävään oli palkattu parhaat asiantuntijat.  Walleenin ranskalaistyyliin rakennettu muotopuutarha purettiin. Joitakin vanhoja jalopuita lukuun ottamatta lähes kaikki säteittäin kulkevien puukujanteiden puut kaadettiin. Tilalle muokattiin 1840-luvulla hallitseva englantilainen maisematyylinen puisto. Walleenin säteittäisten kujien tilalle tuli vapaamuotoisesti kiertelevät käytävät.  Avokentille istutettiin harkiten puu- ja pensasryhmiä. Näkymät Glimsinjoelle, Pitkäjärvelle ja pyörötemppelille pidettiin entisellään. Puiston poikittaistiet tärkeinä kulkuväylinä säilytettiin myös. Träskändan ja Dalsvikin maille tuotettiin Niznij-Tagilista Siperiasta runsaasti havupuita ja pensaita. Vuonna 1870 puistossa laskettiin olevan 41 eri puulajia ja 25 eri pensaslajia.

Ensin palkattujen ranskalaisten ja saksalaisten puutarhamestarien suunnitelmat eivät todennäköisesti täysin tyydyttäneet Auroraa, koska lopulliset toteutukset olivat ylipuutarhuri C.J.Hjelmin 1840-luvun lopulla laatimien muutossuunnitelmien mukaiset. Hjelmin suunnitelmissa maaston pinnanmuodostus oli otettu paremmin huomioon. Träskändan puiston nykyinen muoto on peräisin tältä ajalta.

Uusitussa Träskändassa tärkeintä tuli olemaan kukkaloisto. Päärakennuksen itäpuolelle rakennettiin suuri kukkapuutarha, jonne oli avoin näkymä päärakennuksen itäiseltä verannalta. Kukkapuutarha oli alkuaan englantilaisen puiston pienoisjäljennös. Se jakaantui neljään alueeseen ja jokaisessa oli 5 – 6 erilaista istutusaluetta.

Vuosikymmenien kuluessa kukkapuutarha muuttui saksalaiseen geometriseen muotoon, jossa kukkatarhan keskellä oli tähden muotoisista istutuksista koottu koristeistutus. Sitä reunusti köynnösten verhoama pergola. Kasvihuoneissa kasvatettiin eri vuodenaikoina koristelussa tarvittavat sipulikasvit ja leikkokukat sekä palmuja, oleantereita, eukalyptuksia ja laakeripuita, joilla täydennettiin kukkaistutuksia kesäisin. Lisäkoristeina puutarhaan oli sijoitettu vesiaiheita, veistoksia, uurnia ja kiinalaisia fajanssipalleja.

Vuosikymmenien aikana Träskändassa toimi useita eteviä ylipuutarhureita. Taimitarhaviljelyn ja hedelmäpuiden leikkaamiseen erikoistunut ylipuutarhuri Charles Orion paneutui 1860-luvulle kartanon hyötyviljelyn kehittämiseen. Kuninkaantien itäpuolelle perustetussa hedelmä- ja marjaviljelyalueella kasvatettiin päärynöitä, omenia, luumuja, kirsikoita, karviaisia, puna- ja mustaherukoita, kaikkiaan 280 eri tuotantolajiketta. Vihannestarhan 42 lajikkeesta erikoisempia olivat parsa ja latva-artisokka. Yläpuolelle rinteeseen oli rakennettu 164 lajikkeen lämpimät, 150 lajikkeen lauhkeat ja 141 lajikkeen kylmät kasvihuoneet.

Charles Orionin jälkeen Träskändan ylipuutarhureina olivat veljekset Karl Johan Gauffin ja Oscar Rudolf Gauffin. Mainitut Träskändan ylipuutarhurit toimivat myöhemmin Turussa ja Kupittaalla puutarha- alan kehittämistehtävissä. Vaikka ylipuutarhurit työskentelivät Träskändassa  itsenäisesti, he olivat he kartanon omistajan täydessä valvonnassa ja ohjauksessa tämän pitkienkin ulkomaan matkojen aikana.

Pirkko Kivimäki

Lähteet:

Aurora Karamzin – Aristokratian elämää, Espoon kaupunginmuseo(2006), Jyrki Paaskoski ja Sten Björkman
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema, Espoon kaupunginmuseo (1991) Kuvat: Wikipedia