Kirsi Siren ja Pirta Laaksonen, Teatteri Hevosenkenkä

Kirsi Siren (tuolloin Aropaltio) oli valmistunut Suomen teatterikoulun korkeakouluosastosta ohjaaja-dramaturgiksi keväällä 1970.

Hän osallistui elokuussa Tampereella järjestettyyn lastenteatteriseminaariin, jossa teatterikoulun aikainen opettaja Ritva Laatto kertoi, että suunnitteilla oli Suomen ensimmäinen ammattimainen nukketeatteri ja kutsui Kirsin mukaan perustajaryhmään. Silloin syntyi Nukketeatteri Vihreä Omena.

Espoo saa ensimmäisen teatterin

Vihreään Omenaan tuli mukaan lavastajaksi ja nukentekijäksi Kirsin sisar, Sara Siren, joka valmistuttuaan Taideteollisesta oli myös kiinnostunut nukketeatterista.

Sisarukset joivat päiväkahvia Saran kodin pihalla Porkkalassa ja nautiskelivat raparperipiirakkaa. Syötyään tarpeeksi, sisarukset päättivät, että nyt loppui herkuttelu, perustetaan teatteri. Piti perustaa teatterille kannatusyhdistys ja rekisteröidä se, alkaa etsiä esiintymistilaa, etsiä esitettävä teksti, löytää näyttelijät ja säveltäjä, aloittaa markkinointi ja saada puhuttua jostakin apuraha perustamista varten. Jalka piti saada Opetusministeriön oven väliin valtionapua varten. Perustettiin Teatteri Hevosenkenkä.

Frank Tashlinin kirjoittama satu ”Karhu jota ei ollutkaan” oli Hevosenkengän ensimmäinen näytelmä. Siinä esiintyivät Aino-Maija Tikkanen ja Paavo Pentikäinen. Sven Nygård sävelsi musiikin. Sara lavasti ja teki nuket, Kirsi dramatisoi ja ohjasi. Ensimmäinen ensi- ilta oli keväällä 1975 Haukilahden koululla.

Teatteri Hevosenkengän kannatusyhdistyksen jäsen, Espoon koulutoimenjohtaja Erkki Äärynen järjesti teatterille toimitilaksi yhden luokkahuoneen vanhan Kokinkylän koulun sivurakennuksesta, Mankkaalta. Teatterilla ei ollut vesijohtoa ja vain ulko-wc, mutta se mikä mukavuuksissa menetettiin, se työn ilossa voitettiin.

Teatteri Hevosenkenkä pääsi valtion- ja kaupunginavun piiriin. Espoolaisten lasten oma teatteri, kortteliteatteri, nukketeatteri, jossa näyttämöllä oli sekä nukkeja että näyttelijöitä, oli syntynyt.

Kansallisteatterin aika

Willensauna oli juuri valmistunut, vuonna 1976 Kansallisteatterin kolmanneksi näyttämöksi, ja siitä suunniteltiin myös kaikkein pienimpien näyttämöä.

Kirsi Siren neuvotteli Kai Savolan ja Jack Witikan kanssa Kansallisteatterissa ensimmäisestä yhteisestä tuotannosta. Valinta kohdistui Aili Somersalon iki-ihanaan ”Mestaritontun seikkailut” satuun. Mestaritontun seikkailuja esitettiin neljä vuotta täysille katsomoille Kansallisteatterissa. Yhteistyö kesti vuodesta 1977 vuoteen 1999.

Willensaunan pikkuyleisö koki nukketeatterielämyksiä yhdentoista eri näytelmän muodossa. Hevosenkengän kehitykselle vuodet Kansallisteatterissa olivat ratkaisevan tärkeitä. Aluksi omat tilat olivat niin vaatimattomat, että oli hienoa saada osoittaa, mitä osataan, kun käytössä on suuren teatterin tarjoamat mahdollisuudet. Taloudellisestikin Kansallisteatterin merkitys oli olennainen, pieni teatteri pystyi sen avulla kasvamaan ja kehittymään sekä vakiinnuttamaan oman paikkansa maamme teatterikartassa.

Juhannusmäen teatterirakennukset

Juhannusmäen miljöö oli kuin luotu lastenteatterille. Vanhat punamultaiset hirsirakennukset, suuret puut, luonto ja vanhan puukoulun nurkissa leijuva henki innoittivat niin yleisöä kuin teatterintekijöitäkin. Vuonna 1975 talo ei ollut tarkoituksenmukaisessa käytössä. Espoon kaupungin taholta Kirsin ja Saran tilatoiveisiin suhtauduttiin myönteisesti. Espoon kaupunkia on siitä lähtien saatu kiittää monesta.

1980 Hevosenkenkä sai muuttaa korjattuun päärakennukseen. Päärakennuksessa oli tuolloin teatterisali, toimisto, aula kahvioineen ja kaksi sisä-wc:tä. Lavastamo jäi rakennukseen, jossa teatterin toiminta oli pyörinyt aluksi kokonaisuudessaan. Uuteen katsomoon mahtui 80 lasta ja pienelle näyttämölle saatiin valaistus- ja äänilaitteita. Teatteria käytiin kaukaakin ihailemassa ja myös Espoo sai kiitosta lastenkulttuurimyönteisyydestään. Teatteriesitykset paranivat teknisen toteutuksen tasoltaan. Teatteri sai jo itselleen kokopäivätoimista henkilöstöä.

Kunnon teatterisali, näyttämö ja toimisto

Kevättalvella 1991 vietettiin jälleen avajaisjuhlia. Pihalla olevan vajan paikalle oli noussut ajanmukainen toimistorakennus työ- ja neuvotteluhuoneineen. Päärakennus sai lisäosan, joka kätki sisäänsä uuden näyttämön ja alakertaan näyttelijöiden pukeutumis- ja sosiaalitilat. Katsomosta tuli nouseva ja sinne mahtui nyt 130 istuinta. Valo-äänikopista voitiin ohjata valaistus- ja äänilaitteistoa. Teatterilla oli nyt inva-WC ja pyörätuoliluiska ja kokonaan lavastamolle ja nukketyöpajalle omistettu sivurakennus.

Galleria Hevosenkenkä

Seitsemänkymmentä uutta nukketeatterituotantoa ensimmäisten 30 vuoden aikana tarkoitti sitä, että eri taitelijoiden tekemiä, kulutusta kestäviä taideteoksia, esitysten nukkeja kertyi lukemattomia. Hevosenkengän nukketaiteilijoilla on ollut oleellisen tärkeä merkitys teatterin taiteelliselle tasokkuudelle. Sara Sirenin monet nuket, lavastukset ja grafiikka loivat Hevosenkengän imagoa vuodesta 1975 vuoteen 1991. Sen jälkeen monen vuoden ajan teatterin visuaalisesta ilmeestä vastasi pääosin Ulla Vaajakallio, joka suunnitteli nukkejen lisäksi myös näytelmien julisteet. Suunnittelijoina ovat olleet myös Ikutomo Kurogi, Taina Valkonen, Pekka Ojamaa, Martti Aiha, Iida Vanttaja, Mikko Saastamoinen, Markus Tsokkinen, Maija Poskiparta, Mimmi Resman, Janne Siltavuori, Fanni Lieto, Juhana Hirvonen ja monet muut.

Kulttuuripääkaupunkivuosi 2000 lähestyi ja Espoo suunnitteli sinne omia hankkeita, jotka jäisivät elämään vielä vuoden jälkeenkin.

Avajaisjuhlallisuuksien aika koittikin seuraavan kerran toukokuun 14. vuonna 2000. Lasikäytävä liitti uuden kaksikerroksisen Galleria Hevosenkengän vanhaan teatterirakennukseen. Sään salliessa gallerian lasiovet aukeavat mäntyjen ja sireenipensaiden katveeseen, ulkokahvioon. Yläkerrassa on vaihtuvia näyttelyitä. Alakerrassa teatterikuraattori Sanna Hallen (silloin Aropaltio) organisoi yleisökasvatusta, lasten nukketyöpajoja, varjoteatterikursseja ja teemapäivien askarteluleikkejä.

Juhannusmäki kasvoi lastenkulttuurikeskukseksi! Punamultainen pikkukylä sai raittinsa varrelle tärkeän täydennyksen, oman gallerian.

Tusculum

Teatteri Hevosenkengän toimintaa haluttiin laajentaa palvelemaan pienten perheitä entistä kokonaisvaltaisemmin. Olemassa olevat tilat toimivat hyvin teatterikäyttöön, mutta työpajatilat puuttuivat. Teatterikuraattorina Hevosenkengässä työskentelevä Sanna Hallen oli kouluttautunut ryhmätaideterapeutiksi ja vauvojen värikylpyohjaajaksi. Uutta osaamista haluttiin hyödyntää ja pienten perheiden tarpeeseen vastata.

Vuonna 2018 Juhannusmäen pihapiiriin, päärakennuksen taakse nousi Tusculum. Tusculum tarkoitti antiikin Roomassa rauhalle, taiteelle ja hiljentymiselle tarkoitettua suojaisaa tilaa. Viihtyisä, rauhallinen, valoisa ja muunneltava uusi tila mahdollisti taideterapiaryhmät, vauvojen ja taaperoiden värikylpytyöpajat ja muut taidetyöpajat.

Lisäksi uusi tila tarjosi soveltuvan näyttämön pienimuotoisempaan esitystoimintaan runoilloille, sekä vauva- ja taaperoteatteriesityksille. Tusculumista tuli Hevosenkengän pieni näyttämö.

Kansainvälinen Hevosenkenkä

Hevosenkengän ensimmäisen matkan Kijoon, Japaniin, toteutettiin vuonna 1998. Siellä esitettiin kahta näytelmää Lumipalloprinssiä ja Juoksevaa mokkasiinia, jotka japanilaiset yhteistyökumppanit kävivät Suomessa valitsemassa vierailunäytöksiksi. Osat tekstistä esitettiin japaniksi. Vastaanotto oli upea. Uusintavierailu oli ohjelmassa kesällä 2000. Silloin japanilaislapset saivat tutustua Kani Untuvakerään, jota näyttelijä Anita Sohlberg oli tuolloin saanut esittää jo yli 500 kertaa! Kani Untuvakerä vietiin Japaniin vielä toistamiseen, vuonna 2018, tällöin esityksen roolit esitti Niina Sillanpää.

Hevosenkengän viimeisin Japanin kiertue oli vuonna 2019. Tuolloin esityksenä oli Kaunotar ja Hirviö, jota esitettiin Kawasakissa, Yokosukassa ja Ebinassa, yhteensä kahdeksan näytöksen verran.

Vuoteen 2023 mennessä Teatteri Hevosenkenkä on vieraillut Japanissa yhteensä 13 kertaa. Hevosenkengän yhteistyökumppaneita Japanissa ovat The Creative Group Rekitei – no – Kai (Yokohama Kanagawa), Art for Young Audience (Abiko) sekä Kijo Picture Book
Village.

Vuosituhannen taite oli aktiivista aikaa, kun Japanin vierailuiden lisäksi Robottipoika Ville Voltti vietiin Riikaan festivaaleille keväällä 1999 ja samana kesänä Kitarakepponen esitettiin Etelä-Korean, Söulissa. Mistelbachin kansainvälisille nukketeatteripäiville Itävallassa osallistuttiin syksyllä 1999, esityksellä Lumipalloprinssi. Riikan vierailu poiki kutsun Tanskaan, talvella 2000.

Ruotsissa Hevosenkenkä on vieraillut eri esityksillä lähes vuosittain, siellä pääasiallinen yhteistyötaho on Finlands Institutet. Näytöksiä on vuosien saatossa ollut mm. Tukholmassa, Västeråsissa, Gävlessä ja Sundsvallissa.

Teatterintekijät

KIRSI SIREN, ohjaaja ja teatteritaiteen maisteri, on toiminut Hevosenkengän teatterinjohtajana sen perustamisesta saakka. Kirsi on kirjoittanut, dramatisoinut ja ohjannut teatterille yli 40 esitystä. Kirsin aloitteesta ovat syntyneet lisärakennushankkeet ja teatterin peruskorjaukset. Hankkeet ovat toteutuneet Espoon kaupungin ja Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta.

Teatterinjohtajan työn lisäksi Kirsillä on ollut lukuisia luottamustehtäviä Espoon kaupungin valtuutettuna 16 vuoden ajan sekä teatterialan tuntijana mm Näyttämötaidetoimikunnassa, Kansallisoopperan hallintoneuvostossa ja Teatterilehden hallituksessa. Monissa OKM:n työryhmissä Kirsi on ollut asiantuntijana.

Vuonna 2009 Lasten Päivän säätiö pyysi Kirsiä ottamaan vastuun Suomen Lelumuseo Leikkilinnasta. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin sopimukseen, että Lelumuseo siirtyi säätiöltä Teatteri Hevosenkengän Kannatusyhdistys ry:n omistukseen ja organisaatiossa Kirsin johdettavaksi. Museo muutti nimeä uusiin tiloihin 2022 siirtyessään ja on nyt Museo Leikki.

Kirsi Siren on palkittu mm. Valtionpalkinnolla 1989, Espoo-mitalilla 2009, Teatterijärjestöjen elämäntyöpalkinnolla 2015. Suomen Leijonan Ritarikunnan Pro Finlandia mitalin Kirsi sai 2020.

Ensimmäiset, jotka kohtaavat yleisön silmästä silmään, ovat näyttelijät. Hevosenkengässä on esiintynyt monia loistavia näyttelijöitä. Näyttelijän taito vasta luo esityksen magian, vangitsee katsojan ja nostaa ainutlaatuiseksi, tässä ja nyt tapahtuvaksi, elämykseksi.

Juuri nyt Hevosenkengässä työskentelevät vakituisina näyttelijöinä Outi Haaranen-Halme, Pekka Heiman ja Antero Nieminen. Vierailijoina tämän hetken ohjelmistossa ovat nelikymmenvuotisen uran Hevosenkengässä tehnyt ja nyttemmin freelanceriksi siirtynyt Eero Ahre sekä lisäksi Krista Putkonen-Örn, Timo Ruuskanen ja Heidi Ajanto.

Ohjaajan on nukketeatteri- lastenteatterissa hallittava osin tavallisesta teatterista poikkeava visuaalinen kokonaisuus. Hevosenkengällä on ollut onni matkassa ohjaajien suhteen. Tämän hetken ohjelmistossa ohjauksia on Patrik Drakelta, Elina Stirkkiseltä, Olka Horilalta, Katja Krohnilta sekä Kirsi Sireniltä.

Lavastajat ja nukentekijät luovat teatterin visuaalisen ilmeen. Tämänhetkisessä ohjelmistossa on lavastuksia Mimmi Resmanilta, Juhana Hirvoselta, Riikka Aurasmaalta, Annukka Pykäläiseltä, Teemu Loikkaalta, Fanni Liedolta ja Ulla Vaajakalliolta. Fanni Lieto valmistaa suurimman osan esitysten nukeista, puvuista ja tarpeistosta ja tekee myös suunnittelutyötä.

Musiikkia on aina pidetty Hevosenkengässä tärkeänä samoin kuin valo- ja äänisuunnittelua. Säveltäjävieraina on ollut paljon taitavia tekijöitä, tällä hetkellä ohjelmistossa olevissa näytelmissä on musiikkia Tommi Lindelliltä, Juha Matjussilta, Ari Outilalta, Joonas Pirttilältä ja Sven Nygårdilta. Jokaiseen tuotantoon sävelletään uusi musiikki.

Äänien ja valojen suunnitteluun panostetaan paljon. Valosuunnittelun tämänhetkisessä ohjelmistossa oleviin näytelmiin on tehnyt pitkään Hevosenkengässä aikaisemmin työskennellyt Veijo Lindell sekä nykyisin Hevosenkengän vakituisena teatteriteknikkona työskentelevä Jani Salmi. Hevosenkengän teatteritekniikkaa Janin kanssa pyörittää Thomas Bäckmann.

Teatteri on kokonaisuus, tiimi, jossa kaikki osatekijät ovat tärkeitä. Tarvitsemme kaikki toistemme työpanosta. Johanna Bergman teatterisihteerinä on ollut jo pitkään mukana. Toimistossa hänen kanssaan työskentelevät kulttuurituottaja-tiedottaja Pirta Laaksonen sekä teatteriassistentti Harri Haahkala. Yhdistyksen taloushallinnon hoitaa oman yrityksensä Haka-Laskennan kautta Jaana Tommiska.

Teatteri Hevosenkengän kannatusyhdistys ry:n hallitusta on jo pitkään johtanut Oiva Karppinen ja teatterinjohtaja Kirsi Siren on kuulunut kannatusyhdistyksen hallitukseen koko sen olemassaolon ajan. Muut hallituksen jäsenet ovat vuonna 2023 varapuheenjohtaja Anita Prusila, Laura Eskelinen, Juha Säkkinen sekä kaupungin nimeämät Satu Piirainen ja Ville Virkkunen ja henkilöstön edustaja Antero Nieminen.

Hevosenkengällä on aikaisemmin ollut noin kolmesataa esitystä vuosittain ja niistä noin sataviisikymmentä vierailuesityksinä eripuolilla Suomea ja myös ulkomailla. Katsojia on ollut vuosittain yli 30 000.

Vuosien 2020 – 2022 koronapandemian vaikutus on näkynyt laskuna katsoja- ja esitysmäärissä, kuten koko alalla, mutta toimintaa on jatkettu sitkeästi uusia toimintamuotoja, kuten ulkotiloissa pienemmille yleisöille esitettäviä improvisaatioteatteriesityksiä kehittäen.

Vakituista kokopäiväistä henkilöstöä on 13 ja vakituisia vieraili joita toinen mokoma. Esityskielinä on suomen lisäksi ruotsi. Vuosien saatossa Hevosenkenkä on esiintynyt myös englanniksi, saksaksi, somaliaksi ja albaniaksi.