Antti ja Anssi Myntin haastattelut marraskuussa 2023

Aapo Kirvesniemi

Mitä on yrittäminen?

Yrittäjyyden tulkinta on vaihdellut. Aikojen alussa jokainen on ollut yrittäjä: on yritetty pysyä hengissä ja sen lisäksi pyritty turvaamaan lähimmäisille parempi elämä kuin on itsellä. Nykyisin yrittämiseksi mielletään itsenäinen ansiotyö, jota yrittäjä tarjoaa joko omalla nimellään tai omistamansa yrityksen kautta.

Yrittäjäksi ryhtyminen tai siihen asemaan joutuminen ja siinä menestyminen vaatii monia myönteisiä ominaisuuksia. Ne eivät ole helposti määriteltävissä, eivätkä missään tapauksessa pelkistettävissä yksikäsitteisiksi. Joitakin on kuitenkin helppo luetella. Yrittäjä on sinnikäs, rohkea, ottaa riskejä, ulospäin suuntautuva, yhteistoimintakykyinen. Yrittäjä ei ole arka, ujo, vetäytyvä tai laiska. Yrittäjä voi kuitenkin tasapainottaa heikkouksiaan, vahvuuksiaan korostamalla. Yrittäjiä on siis monenlaisia.

Yrittäjyys kulkee usein suvussa. Ehkä se onkin periytyvä ominaisuus tai luonteenpiirre, lahjakkuus omassa lajissaan, kuten musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus.

Lippajärven kaupunginosassa on ollut ja on edelleen peräkkäisten sukupolvien esittämä oiva esimerkki yrittäjyydestä. Myntin suvussa on yrittäjiä jo kolmannessa polvessa. Ennusmerkit näyttävät, että neljäskin polvi on kehittymässä. Ilmeisesti talouskin on ollut kunnossa, kun jo vanhat roomalaiset sanoivat ”Nomen est omen” eli ”nimi on enne”, ja todellakin, mynttihän merkitsee myös rahaa. Myntti on lainasana ruotsin kielestä ja käännetään yleensä sanoilla kolikko tai lantti.

Lipparinteen kauppias Antti Myntti

Antti Myntti hoiti Lipparinteessä päivittäistavaramyymälää vuosina 1977-1982. Elettiin tasaisen ja nopean talouskasvun aikaa. Alueella oli valmiina vauras ja riittävä ostokykyinen asiakaskunta. Lähderanta, Lipparinne ja Aurinkoniitty olivat valmiina. Kaupanhoito oli vielä yksinkertaista tavaravalikoimaltaan nykyhetkeen verrattuna. Myytiin siis elintarvikkeita, sekä tietysti virvoitusjuomia ja kodinhoitoon liittyviä tarvikkeita kuten pesuaineita, talouspaperitarvikkeita yms.

Antti on ns. pitkän linjan kauppias. Hän on aloittanut jo 12-vuotiaana maalaiskaupassa ”naapurin sedän pikku apulaisena”. Siinä iässä lienee uuden omaksumiskyky ja ennakkoluuloton uteliaisuus ihmisessä parhaimmillaan. Ja oppi meni perille.

Antin muutettua kotiseudultaan Keuruulta Helsinkiin kauppiastaidot karttuivat lähes vuoden työrupeamalla Käpylässä toimineessa lihakaupassa. Armeijan jälkeen ura urkeni Hakaniemen Ympyrätalossa sijainneessa modernissa valintaliikkeessä, jossa hänen kyvykkyytensä tunnustettiin nimeämällä hänet hämmästyttävän nuorena yksikön esimieheksi. Tämä työpaikka kuului Talous-Osakekauppa-ryhmään, ja tätä kautta Antille tarjottiin myöhemmin mahdollisuutta aloittaa oman myymälän hoito Espoon Lipparinteessä. (Myöhemmin kiinteistössä toimi lähetystyön kirpputori, nyttemmin se on ollut tyhjillään jo monta vuotta.) Kiinteistössä oli jo aikaisemmin toiminut päivittäistavarakauppa, mutta toiminnan jatkaminen edellytti riskin ottamista ja henkilökohtaiseen lainaan sitoutumista. Päätökset tehtiin ja uusi kauppias aloitti.

Tätä viisi vuotta kestänyttä aikaa muistelee Antti suurella lämmöllä. Oli nuoruutta, voimaa, intoa ja kauppa kävi. Toiminnan ideoinnissa hän oli vuosikymmeniä aikaansa edellä, sillä hän oli ainoa, joka toimitti tavarat myös kotiin kuljetettuina ja aluksi jopa ilman lisämaksua. Tätä toimintoa ei tarvinnut mainostaa, vaan sana levisi tyytyväisten asiakkaiden kautta, ja saavutti myös suurostajia. Kuljetuksia syntyi useille kehätien varrella oleville suuryrityksille, joiden työmaaruokalat ja kahvilat tajusivat saavansa tarpeelliset tavaransa Myntiltä täsmällisesti ja edullisesti. Myös Jorvin sairaala kuului kuljetuskohteisiin. 200 kahvipakettia tai 100 litraa maitoa ei kertaostoksena menisi aivan lähinaapurustoon. Luottamus Antti Myntin toimintaan meni jopa niin pitkälle, että eräskin kotiin toimituksista nauttiva asiakas oli antanut avaimensa, jolla pääsi tuomaan tavarat hänen poissaolleessaan suoraan jääkaappiin. Koirakin oli tottunut jo auton tulosta ja askelien äänestä tuntemaan tutun tulijan, koska ei milloinkaan haukkunut, vaan heilutti iloisesti häntäänsä.

Kaupan ovi kävi tiheästi, ja kauppa-apulaisia tarvittiin vakituisesti viisi ja lauantaisin vielä muutama lisää. Väki oli työssä viihtyvää, vaihtuvuus oli tuon viiden vuoden aikana kovin vähäistä.

Hankinnat tapahtuivat pääasiassa kauppayhtymän sopimustoimittajilta ja maito ja voi tuotteet siihen aikaan tulivat tietysti Valiolta. Toimitusketju ja tulonmuodostus olivat varsin vakiintuneita ja tasapainossa nykyistä paremmin osapuolten välillä, aprikoi Myntti.

Paperityöt kaupanpidossa eivät vieneet suurta aikaa. Kauppias maksoi laskut, ja osuuskunnan tilimiehet hoitivat kauppiaan heille kuukausittain maksettujen laskujen kuitit kirjanpitoon ja tekivät tilinpäätökset. Verot hoituivat siinä samassa lain kirjaimen mukaisesti. Sopimustyöntekijöiden palkanmaksut hoituivat myös osuuskunnan hoitamina.
Taloudellinen tulos tuli asiakkailta. Tuntui jo hieman imartelulta, kuinka kotiseutuni väkeä asiakkaina kiiteltiin. Kaupassa ei koskaan ollut virkavaltaa paikalle vaativia hankaluuksia. Pikkupojat saattoivat ymmärtämättömyydessään joskus unohtaa tikkukaramellin maksamisen, mutta isällinen puhuttelu yleensä paransi muistin seuraavaksi kerraksi.

Reklamaatioita tavaran laadusta oli joskus, mutta ne olivat asiallisia. Ilmeisesti sen ajan leipätaikinassa ei ollut niin paljon homemyrkkyjä kuten nykyään.

Kauppiaat ovat yleensä seurallista ja joviaalia väkeä. Kauppiasyhdistys oli alan järjestö, jossa oli satoja jäseniä. Yhdistys oli luonteeltaan edunvalvontayhdistys, joka piti yhteyttä kansakunnan päättäjiin, mutta oli myös samalla sosiaalinen yhdysside kauppiaiden kesken. Hauskoista kesäjuhlista ja tutustumismatkoista alan eri yrityksiin olisi Antilla juttuja riittänyt. Esimerkkinä olkoon, että hän oli kerran myynyt 50 kg nakkeja ja vielä itse ne kaikki grillannut kaksipäiväisessä tapahtumassa.

Kaupan pito Lipparannassa päättyi 1982, mutta toki jatkui kauppiaana Tapiolassa ja sen jälkeen Kivenlahdessa, joten espoolaisia on palveltu pitkään.

Vielä eräs tärkeä maininta: jossain työn ja toiminnan välissä on ehditty hankkia teoreettistakin oppia ja suorittaa kaksivuotinen kauppakoulun tutkinto. Työ ja touhu jatkuu eläkeläisenä. Anssi-pojan yrityksessä ollaan apulaisena tarvittaessa ja mikäs on töitä tehdessä, kun näkee, että on ollut hyvänä esimerkkinä, kuntoa on ja pomona on oma poika Anssi.

Antin isän yrittäjyys

Antin isän perhe oli komea. Heitä oli 10 sisarusta. Anttia mietitytti hieman, sopiiko termi yrittäjä hänen isäänsä. Asiasta keskusteltuamme totesimme, että hänhän se vasta yrittäjä olikin. Vanhaan aikaan ei maanviljelystilan omistajaa sanottu yrittäjäksi, vaikka työ oli todella varsinaista yrittämistä. Kesällä elukat ja pelto, talvella hevonen, saha ja kirves ja puun kimppuun. Ei ollut maataloustukia, mutta ei myöskään EU:lle raportointia.

Anssi Myntin polku yrittäjyyteen

Yrittäjä Antti Myntin poika, Anssi Myntti suostui mielellään kertomaan yritteliäisyydestään ja yrityksestään. Aiheen otsikko ”Yritteliäisyys perintönä” siis saa jatkoa todellisesta elämästä.

Ensimmäiseen kysymykseen siitä, miten isä on vaikuttanut siihen, että myös pojasta on tullut yrittäjä, oli vastaus, että ei isä ainakaan pakottanut eikä oikein patistanutkaan. Isän toiminnassa ei lapsen ja sitten nuorukaisen kokemana ollut mitään, joka olisi saanut epäilemään tai näkemään huonossa valossa isän elämäntapaa itsenäisenä kauppias yrittäjänä.

Anssin koulu sujui normaalisti, ja ylioppilaaksi tultiin Kauniaisten lukiosta. Koulun jälkeen vuorossa oli armeija, jossa Anssista tuli lääkintämies. Tämäkin, hieno ja normaalielämää muita armeijassa opittuja taitoja paremmin palveleva koulutus, on antanut lisäarvoa yrittäjyydelle. Yrittäjän on aina muistettava, että yrittämisessä onnistuminen, merkitsee palvelua ja auttamista, muuten yrittäjällä on lyhyt ura.

Jo kouluaikana tuli esille aktiivinen innostus ja kiinnostus saada jotain aikaiseksi. Kauppa-apulaisena ”pullopoikana” työskentely jo 14-vuotiaana oli mukavaa. Kesätyöt Tapiolan Kotihalli -yrityksen ”hedelmä- ja vihannes” -osastolla alkoivat 15- vuotiaana. Tämä johti jatko opinnoissa opiskeluun Ravintolakoulu Perhossa, jossa Anssi suoritti ravintolakokin loppututkinnon.

Veri veti kuitenkin tässä elämän vaiheessa enemmän kauppiaaksi kuin kokiksi. Pitkä työrupeama jatkui Tapiolassa Aslakin lihatiskin takana. Työtehtäviä oli myös ravintoloille, joissa työskenteli Anssin opiskelutovereita.

Anssin toimittua 15 vuotta elintarvikealan myyntitoiminnoissa ja edettyään esimiesasemaan tapahtui muutos. Hän oli ollut tiiviissä yhteydessä yrityksiin, jotka hoitivat elintarvikekuljetuksia asiakkaille. Alalla työskennelleen hyvän ystävän innoittamana ja kannustamana Anssi siirtyi tiskin takaa auton rattiin.

Eräs ajava voima muutokselle oli myös perheasiat ja esikoisen syntymä. Myyntialan jatkuvasti kiristynyt työrytmi ei antanut tarpeeksi aikaa perheelle. Anssi uskoi että tämä työn vaihdos olisi ongelman ratkaisu. Parin vuoden toiminta toisen palveluksessa elintarvikealan kuljetustehtävissä antoi näkymää ja tietoa alasta. Syntyi päätös oman yrityksen perustamisesta ja liikenneluvan suorittamisesta.

Alkuajan tavoite oli saada yritys tasolle, jolla oman perheen taloudellinen tilanne hoituisi ja aikaa jäisi myös lapsille. Muutaman vuoden toiminnan jälkeen voitiin palkata ensimmäinen vakituinen työntekijä.

Yritys on toiminut nyt ensimmäiset kymmenen vuotta. Tähän aikaan on kuulunut moninaisten työvälineiden, kuten autojen, kaivureiden, kuormaajien, vaihtolavojen yms. hankinta. Työtilat, jotka mahdollistavat autojen ja muiden työvälineiden säilytyksen, oli myös hankittava. Samalla järjestyi tässäkin työssä tarvittavat korjaus- ja huoltotilat. Myös pieni konttorisoppi oli tarpeellinen.

Suurkaupunkialueella on useita samantapaisia, suunnilleen saman liikevaihdon ja henkilöstömäärän kuljetusyrityksiä. On muodostunut eräänlainen yrittäjäjoukko, joka osaa paitsi kilpailla, myös toimia toisiaan auttavana joukkueena. Käytännössä tämä tapahtuu välineiden lainaamisena, vuokraamisena ja työvoiman luovuttamisena sovittua korvausta vastaan toisen palvelukseen. Tyypillisenä esimerkkinä Anssi kertoi eräästä projektista, jonka läpiviemiseen tarvittiin normaalia suurempi henkilömäärä, kuin hänen palveluksessaan silloin oli. Neuvottelut yrittäjäkollegoiden kanssa onnistuivat, väkeä saatiin ja projekti voitiin toteuttaa.

Kuljetusten tarvitsijoita on monelta alalta. Yritykset siirtävät tuotteitaan, ja tavalliset kansalaiset muuttavat, jolloin kaikki kodin tavarat täytyy viedä uuteen paikkaan. Rakentamisessa on lähes aina kuljetustehtäviä, rakennustarvikkeiden lisäksi maansiirtoa.

Varsinaisten kuljetustoimintojen lisäksi on toimintaa laajennettu. Yrityksen hyvin laadituilta nettisivuilta löydämme KULJETUS JA KUNNOSSAPITOPALVELUT MYNTTI otsikon alta pitkän listan yrityksen tarjoamista palveluista, kuten

• kuljetukset
• kiinteistöhuolto
• vaihtolavakuljetukset
• lumityöt
• autojen pesu
• tapahtumatarvikkeet, grillit, paellapannut, kylmäkalusteet jne.
• pihatyöt ja remontit

 

Lippajärveläiset ovat saaneet nauttia Anssin toimeliaisuudesta. Hän on useana vuonna, ilmojen salliessa aurannut ja lanannut Lippajärven rantaan suksiladun ja luisteluradan. Näitä käyttäviltä kiitollisilta kuntoilijoilta Anssi saa vastaanottaa iloisen kädenheilautuksen ohi ajaessaan.

Neljäs yrittäjäpolvi tulossa

Nykyistä koulujärjestelmää kritisoidaan monestakin aiheesta. Eräs toiminto, työharjoittelu on sen sijaan varsin onnistunut. Siinä nuori ihminen pääsee näkemään, mitä aikuiset ihmiset oikein tekevät. Monelle työharjoittelussa tulee tunne ”jos tämä on työtä, tämähän on mukavaa”. Työ onkin mielenkiintoista ja jännittävää, eikä siinä väsykään tai stressaannu niin kuin oli luultu.

Tämän tunteen koki myös Anssin poika Eemil koulun työharjoittelussa. Tunne oli niin voimakas, että ensimmäinen työharjoittelu jatkuikin jo samana iltana palkallisena apupoikana rengasliikkeessä. Tekniikka tuntuu olevan Eemilin pääkiinnostusalue, ja isän avustamana monenlaisia taitoja on jo tullut opituksi. Nykyaikaiset polkupyörät ovat kovin monimutkaisia ja vaikeasti säädettäviä laitteita, mutta Eemililtä nämäkin huolto- ja korjaushommat jo sujuvat. Eemil on nyt 15-vuotias (2023) ja nuoresta iästään huolimatta myös 4H-yrittäjä. Todennäköisyys neljännen polven yrittäjyydestä Myntin suvussa on varsin vahva.