Tarja Rae
Espoon historialliset juuret menevät 1100-1200 luvulle. Tuolloin ruotsalaiset maahanmuuttajat saapuivat nykyisen Kirkkonummen ja Espoon seuduille. Vanhin Espoota koskeva asiakirjamaininta on vuodelta 1431.
vuonna 1540 Espoossa oli 50 kylää ja asukkaita noin 5000 henkeä. Espoon kasvaessa ja vaurastuessa oli selvää, että maanviljelyn ja karjanhoidon lisäksi monenlaista ammattiosaamista.
Espoon sijainti meren rannalla tarjosi mahdollisuuden kaupankäyntiin meren tuolla puolen sijaitsevien Viron ja Tukholman kanssa. Kruunun asiakirjoista löytyy seuraavia mainintoja laivureista, jotka kävivät kauppaa Kauklahden satamista käsin. Tallinnan kauppaa harjoitti vuosina 1514-1523 Anders Gustafsson Järvikylästä ja vuonna 1512 Lasse Kurre Kurttilasta. Tukholman kauppaa kävi 1540-luvulla nimismies Sigfrid Henriksson. Kaupankäynti ja merenkulku ovat olleet varhaisimpia yrittäjyyden muotoja Espoossa.
Käsityöläiset
Sepät olivat ensimmäisiä maaseudun erityisammattimiehiä, koska raudan käsittely vaati erityistä taitoa. Vanhin espoolaista seppää koskeva asiakirjamaininta on vuodelta 1492. Vuonna 1730 palkattiin Espooseen pitäjänseppiä. Vuonna 1789 Kustaa III antoi maaseudun väestölle oikeuden itse päättää, millaisia käsityöläisiä kuntiin tarvittiin. Siitä lähtien voitiin palkata muurareita, puuseppiä, lasimestareita, satulaseppiä, sorvareita ja monia muita käsityöläisiä.
Tynnyrintekijöistä vanhin maininta on vuodelta 1492. Keskiajalla tynnyrien kulutus oli suurta. Yksin oluen varastointi vaati paljon tynnyreitä. Kuninkaan virkamääräyksen mukaan palkollisen kuului saada 12 tynnyriä olutta vuodessa. Tynnyreitä tarvittiin myös tervan, viljan ja suolan varastointiin. Myös laivurit tarvitsivat tynnyreitä kauppatavaroiden kuljetusta varten. Jopa kankaat tuotiin ulkomailta Suomeen tynnyreissä.
Kartanot ja talolliset palkkasivat 1500-luvulta lähtien suutareita, räätäleitä, kutojia ja nahkureita omiin tarpeisiinsa. Otan esimerkiksi nahkurin ammatin. Vuodelta 1576 on maininta Kuninkaankartanon tileissä: Yhden härän, yhden mullin ja neljän lehmän nahoista saatiin 10 paria kaksipohjaisia jalkineita ja 36 paria yksipohjaisia jalkineita.
Kuninkaankartanolla tarvittiin myös laivanveistäjiä ja tiilentekijöitä. Ensimmäinen tiiliruukki perustettiinkin Kuninkaankartanolle vuonna 1651. Sieltä toimitettiin tiiliä Suomenlinnan rakennustöihin sekä Tallinnaan ja Ruotsiin. Otaniemen kartanolle perustettiin tiiliruukki 1750. Tiiliruukki sijaitsi myös Albergan kartanon ruukinrannassa.
Yrittäjyyden juuret ovat ammattitaidossa ja yrittäjyyden mahdollisuudet Espoon hyvässä sijainnissa meren rannalla ja pääkaupungin kupeessa.
Kirjallisuutta asiasta kiinnostuneille:
Välähdyksiä keskiajasta, Espoon kaupunginmuseo 1999
Espoo 1700-1865, Hagar Nikander 1984
Tarja Rae: Elämää entisajan Espoossa, Espoon perinneseura 2019