Martti Hellström

Mikä tekee joistain organisaatioista yrityksiä ja niiden keskeisistä toimijoista yrittäjiä? Yrittäjyyden käsite ei ole selkeä, ja se on tarkoittanut eri aikoina eri asioita.

Ranskalaista Richard Cantillonia (1680–1734) pidetään usein käsitteen isänä. Hän määritteli yrittäjän itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ja riskinottajaksi. Yrittäjä esimerkiksi ostaa tavaroita tietyllä hinnalla myydäkseen ne sitten tulevaisuudessa paremmalla hinnalla. Aina ei tule voittoa, vaan voi tulla myös tappioita. Siksi yrittäjän luonteenpiirteisiin kuului rohkeus ottaa riskejä. Yritys ja yrittäminen liittyvät taloudelliseen toimintaan. Yritys on yksikkö, joka myy joko itse tuottamiaan tai muualta hankkimiaan tavaroita tai palveluita.

Yksinyrittämisen juuret ulottuvat pitkälle historiaan ”reppuryssistä” ja ”nummisuutareista” kaupunkien ammattikiltojen käsityöläisiin ja kauppiaisiin. Tavoitteena on alusta alkaen kannattava panos-tuotos -suhde. Tämän päivän yksinyrittäjät voivat olla elinkeinonharjoittajia tai vaikkapa alustatalouden toimijoita ja yritykset mm. mikroyrityksiä. Yrityksillä voi olla vakiintunut toimiala tai ne voivat vaihtaa alalta toiselle. Yrittäjältä vaaditaan innostusta, innovatiivisuutta, kyvykkyyttä ja rohkeutta.

Yritysten historia liitetään usein historian vaiheeseen, jossa siirryttiin vaihtokaupasta rahan avulla ostamiseen. Tätä ennen elettiin omavaraistaloudessa. Vähitellen siirryttiin kohti vaihdannaistaloutta, kaikkea kun ei ole tarkoituksenmukaista tehdä itse. Erikoistuttiin tekemään sitä, mitä parhaiten osattiin. Maanviljelijä vaihtoi viljaa metsästäjän tai kalastajan saaliiseen ja päinvastoin.

Ongelmana oli, että vaihdettavat tavarat eivät aina olleet yhtä arvokkaita. Niinpä kehitettiin raha vaihdannan välineeksi. Kun rahan käyttö yleistyi, kotitaloudet tarvitsivat maa-, kala- ja metsätaloutta täydentäviä tulonlähteitä. Suomessa valmistetiin jo uuden ajan alussa monenlaisia tekstiilejä sekä savi-, puu- ja metallisesineitä kodin ulkopuolelle. Tuotteita vietiin jopa ulkomaille.

Sääty-yhteiskunnassa rajattiin oikeutta harjoittaa elinkeinoa. Käsityöläisiä ja kauppiaita sai Suomessakin olla vain kaupungeissa, ja ulkomaankauppa oli korvamerkitty muutamalle tapulikaupungille. Vastavoimaksi syntyi uusi yrittämisen muoto: salakuljetus mm. Viroon.

Varsinainen yrittäjyys syntyi siirryttäessä teolliseen yhteiskuntaan. Suomessa siirtymä alkoi 1800-luvulla. Ympäri maata perustettiin teollisuuslaitoksia, joissa koneiden käyttäjiksi palkattiin väkeä maalta. Yrittämisen luonne muuttui: Yrityksissä tuotettiin voittoa ihmisten työllä. Voitoista maksettiin vain osa palkkana työntekijöille.

Vuonna 1879 autonomiseen Suomeen säädettiin elinkeinovapauslaki. Nyt kuka tahansa Suomen kansalainen sai yrittää. Tätä ennen elinkeinotoiminnan harjoittaminen oli rajattu vain kaupunkien porvariston ja aateliston yksinoikeudeksi.

Vuonna 1950 itsenäisessä Suomessa oli jo noin 401 000 yrittäjää. Yrittäjiä oli tuolloin lähes puolet ammatissa toimivista.

1970-luvulta alkaen Suomessa on siirrytty palveluyhteiskuntaan. Alkoi suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten voimakas kasvu. Ihmiset muuttivat kaupunkeihin, ja niissä tarvittiin paljon uusia palveluja. Tämä synnytti uusia mahdollisuuksia yrittäjyyteen. Perustettiin uusia yrityksiä, jotka keskittyivät tyydyttämään ihmisten arkisia tarpeita. Niissä tuotettiin hyödyllisiä tuotteita ja palveluita. Yrittäjä saattoi esim. rakentaa ketjun raaka-aineista lopputuotteeseen. Yrittäjä loi muutosta. Kuluttajan rooli vahvistui: Hän ohjasi markkinoita valinnoillaan. Yrittäjä muovasi tuotteitaan ja palveluitaan vastaamaan kysyntää.

1990-luvulla alkanut siirtymä tietoyhteiskuntaan sekä globalisaatio ovat luoneet yrittämiselle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Nopea muutos lisäsi myös työttömyyttä. Suomeen perustettiin uusyrityskeskuksia. Oli tärkeää, että ihmiset työllistävät itseään jouduttuaan työttömiksi. Starttirahaa oli alettu myöntää jo vuonna 1984.

Suuret yritykset voivat työllistää tuhansia ihmisiä. On kansallisia ja kansainvälisiä yrityksiä.

Tänään suomalaisia yrityksiä on lähes 300 000. Elantonsa yrityksistä saa 1,4 miljoonaa ihmistä. Suurin osa näistä yrityksistä on alle 10 hengen mikroyrityksiä.

Lisätietoa:

Pienet ja keskisuuret yritykset: Pk-yritys, Wikipedia