Oravannahkatori. Kuva: Teuvo Kanerva 1966-1983. Espoon kaupunginmuseo.

Perheeni muutti maalta Helsinkiin 1950-luvun loppupuolella. Maalla asuvat sukulaiset kävivät usein vierailulla perheeni kodissa. Käytiin ihastelemassa pääkaupunkia ja sitten Tapiolaa, tuota kuuluisaa puutarhakaupunkia.

1960-luvulta muistan usean keväisen, usein vapun tienooseen ajoittuvan ajelun Tapiolaan. Tuolloin ihasteltiin valtavia narsissi- ja tulppaaniniittyjä Tapiolan keskustassa. Myöhemmin kesällä ne muuttuivat ruusu- ja perennaniityiksi., ja niitä kukkaniittyjä tuntui olevan joka puolella Tapiolaa. Sukulaisia asui tuolloin Nallenpolulla, Oravannahkatorin tienoolla ja Tornitasolla. Näitä ihasteluretkiä Tapiolaan tehtiin vuosia.

Yksi sukulaisperhe oli muuttanut Tornitason ylimpään kerrokseen. Itse asuimme kolmikerroksisen kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja vierailut Tornitason ylimmässä kerroksessa herättivät vähintäänkin kunnioitusta. Usein kiikaroimme sieltä Tallinnan horisonttia. Mikä oli ihmeellisintä, talossa oli roskakuilu!

Ajatella, roskapussia ei tarvinnut viedä taloyhtiön rottia tulvivaan roskikseen.

Heikintori 1969 – 1972. Espoon kaupunginmuseo.

Ja sitten tuli Heikintori. Tornitasolla asuva sukulaisrouvamme tutustutti äitini ja minut uuteen Heikintoriin. Ihmeellisintä oli kävelytie heidän kotipihaltaan suoraan uuteen kauppaan. Sellaista kaupassakäynnin helppoutta oli vaikea ymmärtää olematta edes hieman kateellinen.Seuraava selkeä Tapiolaan liittyvä keskustelu muistuu mieleeni 1970-luvun alusta. Espoon keskuksesta oltiin tekemässä Espoon hallinnollista keskusta. Vanhempani rakensivat tuolloin omakotitaloa Suomenojalle ja jouduin usein asioimaan Lindholmin sahalla hakemassa rakennustarvikkeita. Espoon keskus tuntui aivan maalaispaikalta. Julkisuudessa käytiin tuolloin keskustelua siitä, että miksi Tapiolasta ei voisi tulla Espoon hallinnollinen keskus. Espoon keskus historiallisena ja maantieteellisenä keskuksena voitti kuitenkin tuon kilvan.

Sen kaltaisesta lapsuuteni ja nuoruuteni Tapiolan puutarhakaupungista on jäljellä vain kovin vähän. Nallenpolku ja Tornitaso, Oravannahkatori ja vanhojen rakennusten harvaan rakennetut tontit. Toivon kovasti, että Espoon kaupunkisuunnittelu ymmärtää säilyttää Tapiolan alkuperäisten arkkitehtien hengen, Puutarhakaupungin.

Tarja Rae