Aapo Kirvesniemi
Träskändan kartano on Espoon kruununjalokivi. Tämä jalokivi oli vielä hiomaton kappale maata vuonna 1787, kun silloin Ruotsin alaisuudessa ollut Suomen sotalaitoksen ylipäällikkö, Carl Nathanael af Klercker, sai haltuunsa Storträskin tilan. Tuolloin maisemat Pitkäjärven ympäristössä olivat melko avaria, peltoaukeiden sävyttämiä.
Glimsinjoen aukeat maisemat af Klerckerin aikoina. Etualalla vanhan Kuninkaantien silta. Nykyinen maantiesilta sijaitsisi kuvan oikeassa laidassa.
Vuonna 1820 tila siirtyi Suomen suurruhtinaskunnan ylimmän lainvalvojan, prokuraattori Carl Johan Wallenin, haltuun, ja tilan ympäristön villi luonto alkoi muuttua kulttuurimaisemaksi. Wallen oli innokas puutarhasuunnittelija, joka avasi aukeita niittyjä ja loi suoria, puiden reunustamia puistokäytäviä. Näkymä päärakennuksen eteläpuolelle joelle avattiin. Tilan läpi kulkeva tie oli Etelä-Suomen ainoa ja vilkkaasti liikennöity reitti, joka tunnetaan nykyään Kuninkaantienä.
Varmistaakseen yksityisyytensä ja rauhan puutarhassaan Wallen siirsi tien kulkemaan tilansa pohjoispuolitse ja rakennutti sillan lähemmäksi Pitkäjärveä. Näin avattiin näkymä järvelle – maisema, jota ei enää ole.
Tilan seuraava omistaja oli Wallenin tytärpuoli Aurora Karamzin. Hänen valtakautensa alkoi vuonna 1840 ja kesti 55 vuotta. Hänen kerrotaan olleen erityisen kiintynyt Träskändaan, mistä todisteena on kartanon puutarhan ja puiston kehittyminen Suomen oloissa poikkeuksellisen hienoksi. Palatsimaisen huvilan parvekkeelta hän saattoi nähdä suoraan Pitkäjärvelle. Näkymä järvelle parani entisestään, kun järven luusuan pohjoisrantaa ruopattiin ja muodostettiin pieni lahti.
Auroran aikainen puisto. Joen ruoppaus, tekosaari laajentumassa. Kartassa ei näy sillan toisella puolella sijainnutta saarta, joka lienee muodostettu samanaikaisesti. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.
Keväällä 1940 ruopatulle alueelle oli jo kasvanut pajupensaita. Talvisin alue toimi luistelukenttänä. Kuva: Sirpa Saarion kotiarkisto.
Parantunutta maisemaa rikastutettiin rakentamalla pienet saaret sillan molemmille puolille.
Tekosaaret ehdittiin ennen niiden häviämistä nimetä vuonna 2002 kartanon puistosuunnittelun yhteydessä.
Koivusaari oli nimensä veroinen vielä vuonna 1950. Kuva: Aapo Kirvesniemi.
Tervaleppäsaari nuoruudessaan 1800-luvun lopulla. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.
Järven etelärannan metsämaisemaa tehtiin kodikkaammaksi rakentamalla rannalle hieman alppimajan tyylinen pesutupa ja koristeellinen venevaja.
Heikosta kuvanlaadusta huolimatta venevajan hahmo on havaittavissa pesutuvan vasemmalla puolella. Kuva noin vuodelta 1870, mahdollisesti otettu päärakennuksen parvekkeelta. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.
Venevajan arkkitehtipiirustus. Espoon kaupunginmuseo.
Kuva vuodelta 1891 esittää kadonnutta maisemaa laajimmillaan. Kevättulva näyttää olevan ennätyskorkeudessa. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.
Auroran pesutupa 1950-luvulla kevättulvan aikaan. Kuva: Aapo Kirvesniemi.
Jo edellisten omistajien aikana kartanon viljelysmaita oli laajennettu. Maakauppojen myötä tilan kokonaisala kasvoi noin 500 hehtaariin. Vanhat kartat osoittavat peltoalojen runsauden. Pitkäjärven peltoaukeista on valokuvia 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Kartanot elivät maasta ja metsästä. Peltomaat, niityt ja laidunmaat sijoittuivat aina lähiympäristöön.
Maiseman avaruudesta kertoo eräs pieni yksityiskohta. Vuonna 1888 Auroran huvilassa syttyi tulipalo varhain aamulla. Kartanon maitomies oli jo kärryillään kuljettamassa maitokuormaa ilmeisesti Helsinkiin. Saapuessaan nykyisen Lähderannan kohdalla olevalle mäenkumpareelle hän huomasi rakennuksen olevan tulessa. Näkymä oli siis silloin esteetön yli peltojen.
Balderin mäeltä oli avoin näkymä kartanolle.
Aurora Karamzin oli kaunis, rikas ja kuuluisa. Hänen tuttavapiirinsä oli laaja ja ulottui keisarista köyhälistöön. Myös taiteilijat saivat nauttia hänen vieraanvaraisuudestaan. Nyt jo unohdetun maiseman joen sillalta järvelle ikuisti akvarelleihinsa ja piirroksiinsa arvostettu taiteilija Magnus von Wright, joka vieraili Auroran luona vuonna 1850. Maalauksissa voi olla hieman taiteilijan vapautta näkymän laajuudessa, mutta yksityiskohdat ovat paikoillaan.
Magnus von Wrightin maalaus vuodelta 1850. Ateneumin taidemuseo.
Vuonna 1895 kartanon omistajaksi tuli tri Adolf Törngren, joka pyrki muuttamaan kartanon ylhäisöresidenssistä tavalliseksi maataloustilaksi. Kukkaistutusten ylläpito ja maisemanhoito jäivät vähäisemmälle huomiolle. Tila palstoitettiin ja myytiin osissa vuonna 1923. Espoon kunta osti kartanon päärakennuksen ympäröivine puistoalueineen sekä joen eteläpuolisen metsäalueen.
Entinen ruoppausalue ja vastarannan pesutupa-alue olivat yksityisomistuksessa vuosina 1923–1963, minkä jälkeen ne siirtyivät kaupungin omistukseen. Espoon kaupunki on hoitanut vuonna 1921 valmistuneen päärakennuksen ympäröimää puistoa hyvin. Joen eteläpuolinen metsäalue on ollut rauhoitettu vuodesta 1963.
Päämaantien, Träskändan puistotien sillalta alkavat järven rantamaat ovat olleet kaupungin omistuksessa yli puoli vuosisataa. Asemakaavoitus on rauhoitusmääräysten alainen. Maisema sillalta joelle on kasvanut umpeen, ja tekosaaret ovat hävinneet.
Pitkäjärven vesialueen osakaskunta ja kaupunginosayhdistys Lippajärveläiset ry ovat ehdottaneet kaupungille maiseman avartamista, mutta toimenpiteisiin ei ole ryhdytty. Rauhoitusmääräysten nojalla edes soutelua järvellä ei pidetä suotavana.
Kulttuurimaisema on muuntunut talvimaisemaksi (kuva 2023). Kuva: Aapo Kirvesniemi.
Luonnon oma käsitys kulttuurimaisemasta vuodelta 2022. Kuva: Aapo Kirvesniemi.
Espoo on viime vuosikymmeninä osoittanut suurta arvostusta Träskändan kartanoon. Päärakennuksen ulkopuolinen korjaus ja ympäröivän alueen hoito on palauttanut kulttuurimaiseman tältä osin. Joen entisistä silloista on yksi sadan vuoden jälkeen palautettu ja puiston pääsilta on peruskorjattu.
Glimsinjoen alku ja Pitkäjärven luusua on ollut oleellinen osa kartanon huippuajan kulttuurimaisemaa. Olisiko myös ne palautettava arvoiseensa tilaan? Alkuperäisesti kartanoon olennaisesti kuulunut pesutuvan alue on jäänyt valitettavasti vaille huomiota. Käynnissä olevassa asemakaavan ja yleiskaavan laadinnassa olisi mahdollista lieventää alueen nykyisiä tiukkoja luonnonsuojelumääräyksiä ja liittää alue kartanokokonaisuuteen.
Millainen Espoo on ollut eri aikoina? | Espoon kulttuuriympäristö | Espoon kaupunki