Valtakunnalliset kotiseutupäivät aloitettiin Aulangolla Hämeenlinnassa 7.8.2014 seminaarilla Kotiseudun ja suvun tarinat. Tarkoituksena oli tarkastella kotiseutukirjallisuuden eri muotoja ja tutkijoiden tietolähteitä sekä käsitellä uusia julkaisukeinoja painettujen kirjojen ohella.

Janne Vilkuna totesi avauspuheenvuorossaan, että Suomessa julkaistaan paikallishistorioita sekä henkilö- ja yrityshistorioita poikkeuksellisen runsaasti. Hän arveli, että julkaisuperinteeseen on vaikuttanut jo Ruotsin vallan aikana vakiintunut vahva arkistointikulttuuri ja varhainen kansanopetus, jonka ansiosta luku- ja kirjoitustaito yleistyi.

Vuokko Joki Oulun maakunta-arkistosta kertoi kotiseutuarkistoista tutkimuksen lähdeaineistona. Suomessa on lukuisia kotiseutuarkistoja eri toimijoiden hoitamana. Hyvältä arkistolta vaaditaan asianmukaiset tilat, toimiva organisaatio, menettelyt aineiston vastaanottamiseen ja kunnostamiseen sekä ja asianmukainen tietopalvelu. Digitaalisen materiaalin arkistointiin ei ole sovittuja ohjeita, vaikka aineistoa julkaistaankin enenevässä määrin ainoastaan sähköisenä. Janne Vilkuna ilmaisikin keskustelussa huolensa toteamalla, että digitaalinen aineisto säilyy viisi vuotta tai iäisyyden riippuen siitä kumpi tulee ensin.

Jouko Hannu Hämeenkyröstä kertoi käytännön kokemuksista kotiseutuarkiston kokoamisessa. Arkiston tarkoitus, sisältö ja palvelumuodot on mietittävä etukäteen. Toiminnan jatkuva rahoitus on varmistettava ja on löydettävä tarvittavat henkilöresurssit toimintaa pyörittämään.

Tietokirjailija Raine Raitio kuvasi haasteita kotiseutu- ja sukukirjojen kirjoittamisessa. Kohtuullisen palkkion maksaminen kirjoittajalle ei aina ole itsestään selvää työn tilaajalle. Suku- ja kyläkirjoja tuotetaan moniin tarkoituksiin ja erilaisin tavoittein. Punainen lanka on löydettävä jo alkuvaiheessa, jotta lukijat löytävät sidoksen kirjan kohteeseen. Sisältöä on rajattava järkevästi mielenkiinnon säilyttämiseksi.

Petri Pekkola ja Juha Simola kertoivat Tampereen Hervannassa toteutetusta virtuaalisesta verkkoalbumista www.hervannantarina.fi. Kaikki kiinnostuneet voivat tarjota kuvia ja tarinoita sivustolle, jossa tarjotaan aikamatkoja Hervannan lähihistoriaan eri vuosikymmenillä.

Loppukeskustelussa nostettiin esille huoli paikallishistorian välittymisestä lapsille ja nuorille. Osallistujia ja kuntapäättäjiä haastettiin huolehtimaan, että kotiseutukasvatus tulee mukaan paikallisiin opetussuunnitelmiin, joita ollaan uudistamassa.

Kotiseutukirjojen julkaisemisen kustannukset nostettiin esille monissa puheenvuoroissa. Erityisesti työkustannuksia on vaikea saada katetuksi myyntituotoilla ja avustuksilla. Digitaalinen julkaisu on vielä alkuvaiheessa, mutta sosiaalisen median ja sähköisten julkaisukanavien hyödyntämiseen kannustettiin.

Erkki Korhonen kertoi Jean Sibeliuksen kasvusta Hämeenlinnassa ja ensi vuonna vietettävästä Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuodesta. Tarinaa Krimin sodasta ja Hämeenlinnan rautatiestä ja kouluista väritti Sibeliuksen musiikki. Tilaisuus päättyi juhlavasti Finlandiaan.

Esko Uotila