Espoon perinneseura julkaisee Ulf Johanssonin kirjoittaman Bemböle – historiaa ja hölmöläistarinoita ‑kirjan. Se on julkaistu aikaisemmin ruotsiksi nimellä Sagan om Bemböle. Kirja kertoo Bembölen kylästä, jonka synty ja kehittyminen Kuninkaantien varrella ovat merkittävä osa Espoon paikallishistoriaa. Kirja kuvaa monipuolisesti elämää maalaispitäjässä ennen Espoon kasvua suureksi kaupungiksi. Tiivis kyläyhteisö koki ison muutoksen, kun osa Bembölen maatiloista hajautui isonjaon myötä laajalle alueelle.
Kirja esittelee paikallista kulttuuritoimintaa, jota Bembölen kansakoulu, Fallåkerin teatteri ja nuorisotalo, Bembölen marttapiiri sekä Fredrik Paciuksen ja Leevi Madetojan sävellystyöt ovat elävöittäneet. Kirja kertoo myös viime aikojen Bembölestä ja siellä edelleen toimivista maatiloista. Nyt jo raunioituneiden Bembölen vesimyllyjen rakenne ja toiminta kuvataan seikkaperäisesti. Ulf Johanssonin kuvailemat omintakeiset henkilöt ja heistä kertovat tarinat täydentävät kirjan sisältöä.
Hölmöläiset on totuttu liittämään Bemböleen. Ulf Johanssonin kirja kokoaa yhteen lukuisia hölmöläistarinoita, joista osa sijoittuu Bemböleen ja osa on paikasta riippumattomia tai kertovat muista seuduista. Hölmöläiset kuvataan neuvokkaina ihmisinä, jotka pystyivät helposti ratkaisemaan elämän suuria arvoituksia. Espoolaiset voivat olla ylpeitä heidän tarinoistaan.
Espoon tuomiokirkkoseurakunta järjesti pandemiatauon jälkeen jälleen perinteiset SyysMatin Markkinat. Ensimmäiset toteutettiin vuonna 2008. Markkinoiden alkuperäinen idearyhmä silloin, kohta 15 vuotta sitten, oli Alarik Corander, Tarja Rae ja diakoni Merja Lehtisalo.
Ilmojen haltijakin suosi nyt SyysMattia: sää oli syksyisen raikas ja yleisövirta melkoinen: kaikenikäisiä vauvasta vaariin.
Espoon perinneseura on ollut telttoineen parhaalla paikalla kellotapulin vieressä useita vuosia. Niin myös tänä syksynä. Jaoimme perinneinnostustamme seitsemän ihmisen voimin. Iloisia kulkijoita kohtaamassa olivat tällä kertaa Aapo, Esko, Heikki, Kari, Leena, Marjatta ja Rainer. Tarja oli mukana tapahtumassa, mutta seurakunnan tehtävissä.
Perinneseuran kirjat kiinnostivat paljon. Kolme ylivoimaista suosikkia olivat:
– Kummitustarinoita Espoosta
– Espoolaisia keittiömuistoja ja ruokaohjeita
– Maatilojen Espoo
Perinneseuraan liittyi myös muutamia uusia jäseniä, lämpimästi tervetuloa!
Perinneseuran telttakatoksessa olivat vuorollaan Esko, Martti ja Aapo esittelemässä yhdistyksen toimintaa ja kirjoja.
Kierros Espoon Kirkon hautausmaalla -kirjan kirjoittaja, perinneseuran jäsen Marja-Liisa Kaistila on esittelykierroksellaan.
Mattimaija tarjosi markkinavieraille makoisia omenoita. SyysMatti järjestetään taas ensi vuonna, 17.–18.9.2022, jos maailma on mallillaan.
Tavataan silloin!
Martti Hellström
Tervetuloa SyysMatin Markkinoille tutustumaan Espoon perinneseuran toimintaan ja runsaaseen kirjatarjontaan. Tapahtuma järjestetään lauantaina 18.9. ja sunnuntaina 19.9.2021 klo 10 – 16 Espoon tuomiokirkonmäellä.
Viime vuonna perinneseura julkaisi kaksi kirjaa, Maatilojen Espoo ja Kummitustarinoita Espoosta, jotka ovat tarjolla markkinoilla muiden kirjojen ohella.
Tule tutustumaan ja keskustelemaan perinneseuran toiminnasta. Uudet toimijat ovat tervetulleita perinneseuraan tekemään kotiseutu- ja perinnetyötä oman kiinnostuksensa mukaisesti.
SyysMatin Markkinat on vanha perinteikäs tapahtuma, jossa paikalla on mm. eläimiä, markkinakojuja, ikoninäyttely ja ohjelmaa lapsiperheille. Mattimaijakin on tavattavissa perinneseuran teltalla kellotapulin lähettyvillä. Mattimaija ei anna nimikirjoitusta, mutta ehkä tassunjäljen🐻
Tapahtumassa noudatetaan viranomaisten antamia kokoontumisohjeita ja ajankohtaisia turvallisuusmääräyksiä.
Lisätietoa tapahtumasta: Syysmatin markkinat
Aapo Kirvesniemi muistelee Heiniemen asuinalueen rakentumista ja lapsuuden kesänviettoa 1930-luvulta alkaen.
Lisää Heiniemen vilkkaasta huvilaelämästä voi lukea perinneseuran julkaisemasta kirjasta Heiniemen historia.
Lue lisää
Kesäelämää Sommarbossa ja Heiniemessä ennen vanhaan
Heiniemen rakentajia raivaustöissä.
Espoo-päivää vietetään lauantaina 28.8.2021. Tarjolla on jälleen runsaasti tapahtumia ja muuta ohjelmaa koronaturvallisuus huomioiden. Tuoreessa Espoo-lehdessä kerrotaan mm. Espoo-päivän teemana olevasta kiertotaloudesta.
Espoo-lehden sivulla 22 Tarja Rae esittelee Espoo-päivän leivoksen Herrasväen Wienerleivät, jonka resepti sisältyy perinneseuran julkaisemaan Espoolaisia perinneruokia ja keittiömuistoja -kirjaan.
Espoolaisia perinneruokia ja keittiömuistoja -kirjan voi ostaa mm. Perinnekaupasta, Tapiolan Akateemisesta Kirjakaupasta ja Auroran kappelista.
Espoo-päivänä 28.8.2021 perinneseuran kirjoista saa alennusta Tapiolan Akateemisessa Kirjakaupassa.
Suomen rannikkoalueella on ainutlaatuinen saaristo. Se on kaunis, mutta hyvin karikkoinen. Aikoinaan Kustaa Vaasa antoi tehtäväksi luodata saaristomme vesialueet laivojen kulun turvallisuuden parantamiseksi. Muutama vuosi sitten kuulin eräältä merivartijalta, että ei taida olla tehtävä vieläkään ihan suoritettu.
Saaristoa on asutettu jo varhain, koska meri on antanut elämän mahdollisuuden tarjoten kalaa ja hylkeitä, keväisin vesilintuja ja niiden munia. Saariston asukkaat ovat muodostaneet kiinteitä yhteisöjä, jotka ovat olleet varsinaisia turvaverkkoja. Aina on annettu apua, kun sitä on tarvittu. Jos joku on joutunut merihätään, apuun on riennetty. Saaristolaiset ovat eläneet meren ja kelien armoilla.
Maisema Suvisaaristossa. Kuva: Bruno Tallgren, noin 1910. Espoon kaupunginmuseo.
Espoon edustan saariin on aikoinaan viety lampaita laitumelle. Saaren saatettiin lampaat jättää ilman paimenta, koska ne pysyivät siellä tallessa. Espoon pappilan tilan lampaat kuljetettiin Isoon Lehtisaareen, jonka vesialueella kirkkoherrat mielellään kalastelivat 1700-luvulla.
Saariston kalastajien tehtävänä oli merimerkkien kunnossapito vielä 1800-luvulla. He tunsivat vesialueet hyvin ja heidän taitoihinsa luotettiin niin, että he saivat sitä tehtävää vasten jopa verohelpotuksia. Aivan kaikkia hyviä kulkuväyliä ei kuitenkaan merkitty. Siitä meille kertoo se, että kieltolain aikaan pirtun salakuljettajat osasivat käyttää sellaisia veneilyreittejä, joita edes viranomaiset eivät tienneet.
Viljelysmaata ei Espoon saaristossa juuri ollut, joten leipävilja piti ostaa mantereelta. Vaihtokauppana viljaan kävi silakka, jota nousi erityisen paljon tavinuottaa vedettäessä. Kalaa käytiin myös myymässä Helsingin toreilla. Tosi tuoretta kalaa torille kuljetettiin sumppuveneillä. Veneen pohjalla oli puinen, rei’itetty puulaatikko, joka oli veden peitossa. Sieltä sitten asiakas saattoi ostaa vielä elävän kalan.
Kaislanlatvatyyny
Myös saariston lapset osallistuivat leivän hankkimiseen. Syksyisin he keräsivät kaislanlatvoja (Järviruoko) ja myivät niitä sitten tyynyjen pehmikkeiksi. Kaislanlatvoilla täytettiin pellavaiset tyynyliinat ja siten saatiin tyynyistä pehmeimpiä, kuin jos ne olisi täytetty hevosen jouhilla tai oljilla.
Ennen Uudenmaan asuttamista, vielä 1300-luvulla virolaiset käyttivät Espoon rannikkoa kalastus- ja hylkeenpyynti alueenaan. Siitä meillä on Espoon nimistössä muistona Eestinmalmi ja Eestinkallio.
Tarja Rae
Espoon perinneseura julkaisee pienten koululaisten iloksi kuulokuvavideon numero 16.
Tämänkertaisen 1.36 minuuttia kestävän kuulokuvan nimi on ”Lehmihaka”. Se kertoo ajasta, jolloin Espoossa elettiin rauhallista maalaiselämää.
Pikku tarina perustuu perinneseuran syksyllä 2019 julkaisemaan Tarja Rakeen teokseen Elämää entisajan Espoossa, joka kuvailee erityisesti 1700- ja 1800-lukujen elämää pienten lasten silmin.
Kiitokset yhteistyöstä Päivänkehrän ja Postipuun koulun opettajille ja oppilaille.
Kuulokuvan kuvat on taiteillut Tarja itse ja musiikkivinjetin leikkeen alussa ja lopussa soittaa espoolainen pelimanniyhtye Leikarit.
Kaikki aikaisemmat kuulokuvat löytyvät sivulta Elämää entisajan Espoossa kuulokuvina.
Havis Amanda -veistoksesta tunnetuksi tullut Ville Vallgren asui vaimonsa Viivi Paarmio-Vallgrenin kanssa 1900-luvun alkupuolella huvilassaan Ruukinrannassa.
Vallgrenit olivat mukana paikallisessa seuraelämässä, ja kotipiirissä he harrastivat kuvanveiston ohessa puutarhanhoitoa ja kotieläinten kasvatusta.
Lue Leena Yrjölän kirjoittama tarina Vallgrenien elämästä sivulta Vallgrenit viihtyivät Ruukinrannassa
Espoon keskuksen leijonat toteuttivat perjantaina 4.6.2021 kaupunkikävelyn. Radan pituus oli noin kaksi kilometriä, ja sen varrella pysähdyttiin monen mielenkiintoisen paikan kohdalla. Virallisia pisteitä oli 14, ja kullakin oli oma opas, joka kertoi pisteestään enemmän. Leijonien muina kumppaneina olivat Espoon ympäristöyhdistys ja Pro Espoonjoki.
1. pysäkki: Uusi ja vanha asema.
Matkalla seuraavalle pysäkille nähtiin Espoonportti, joka yhdistää radan eri puolet toisiinsa. Kirkonkulma ja Kaivomestarin aukio.
2. pysäkki Kirkkojärvi, jonka palauttamista jälleen pohditaan Kirkkojärven ranta.
3. pysäkki: Kirkkojärven koulu ja leijonien pienoisgolfrata.
4. pysäkki: ”Vesi vanhin voitehista” eli vuonna 1751 laillistettu Espoon terveyslähde. Lähde ja kaivohuone paikallistettiin Espoon kaupunginmuseon arkeologisissa kaivauksissa 1986–88. Lähde on suojelukohde ja sen ympärillä on kaupungin ylläpitämä puisto.
Matkalla seuraavalle pysäkille nähtiin Kuninkaantien Lukio ja uimahalli sekä muisto Tarvontiestä.
5. pysäkki Kapearaiteinen rautatiesilta
Matkalla seuraavalle pysäkille ohitettiin Kirkonkymppi, jossa ovat Espoon tuomiokirkkoseurakunnan ja Espoon ruotsinkielisen seurakunnan asiakaspalvelupisteet sekä Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin ja piispan työtilat sekä istuntosali.
6. pysäkki Kirkonmäki, Tuomikirkko ja hautausmaa. Kirkon vanhimmat osat on ajoitettu 1480- luvulle.
Matkalla seuraavalle pysäkille nähtiin Pitäjäntupa, joka oli ensimmäinen Espoon kuntakokousten oma tila. Se saatiin lahjoituksena vuonna 1887. Lisäksi nähtiin Espoon pappila.
7. pysäkki: Pörriäisniitty. Luonnonmukaisen kukkaniityn omistaa seurakunta, ja sitä niitetään talkoilla ja yhteistyössä…
8. pysäkki: Kuninkaantien kyltti. Kuninkaantie oli keskiajan tärkein maantie Suomessa. Se kulki Turusta Viipuriin.
Matkalla seuraavalle pysäkille nähtiin Siunauskappeli, Seurakuntatalo, puinen Kannusilta, kukkakauppa ja portti.
9. pysäkki: Lilla Karyll, vuonna 1904 rakennettu talo.
Matkalla seuraavalle pysäkille nähtiin Villa Apteekki ja Erikssonin ruokatavarakauppa. Nykyään siellä toimii Espoon esittävän taiteen koulu sekä Urkuyön ja Aarian toimisto.
Niin ikään nähtiin vuonna 1890 perustetun Espoon vapaapalokunnan vuonna 1963 valmistunut paloasema.
10. pysäkki: Museokoulu (Lagstadin kotiseututalo), tuntemattomaksi jääneen taiteilijan Sotiemme veteraanien muistomerkki ja Suomen vanhin savusauna.
11. pysäkki Ruusupuisto
Matkalla seuraavalle pysäkille nähtiin Kannusillan liikuntahalli ja teatteri, joka toimii vakavissa säteilytiloissa väestönsuojana sekä Hotelli Kuninkaantie. Myös Sunan navetta nähtiin,
12. pysäkki virastokeskus ja kaupungintalo.
Matkalla seuraavalle pysäkille nähtiin Kristianstadin aukio/puisto, joka on nimetty Ruotsin Skånessa sijaitsevan Espoon ystävyyskaupungin mukaan. Espoossa on nimetty puisto tai aukio seitsemän pitkäaikaisimman ystävyyspaikkakunnan mukaan.
13. pysäkki Lindholmin saha, jonka tontille rakennettiin 1930-luvulla suojeluskuntatalo
14. pysäkki Kauppakeskus Espoontori sekä Entresse
Espoon perinneseurasta oli mukana kaksi opasta: Rainer Lahti ja Martti Hellström. Reippaita kävelijöitä oli tällä ensimmäisellä kerralla parikymmentä.
Martti Hellström
