Joulu oli tuolloin juhlista suurin ja odotetuin. Takana olivat raskaat syystyöt. Lepo Tuomaanpäivästä Nuutinpäivään antoi voimia jaksaa pitkä ja usein kylmä kevätkausi. Jouluaikana ei tehty, kuin välttämättömät karjanhoitotyöt.

Joulu tiesi keittiöväelle paljon puuhaa. Leivottiin limppua, tehtiin makkaroita ja jouluolutta sekä kynttilöitä. Kynttilät kuuluivat espoolaiseen jouluun. Jokaisella joulukirkkoon menijällä oli mukanaan kynttilä ja sen lisäksi oli tapana asettaa kynttilä tuvan ikkunalle palamaan jouluaamuna. Näin tuli valaistua tie kirkolle.

Tupien lattioille leviteltiin olkia, jotka myöhemmin korvattiin katajanoksilla tulipalovaaran vuoksi.

Vanhan tavan mukaan joulupäivä oli vietettävä kotona, mutta tapaninpäivästä lähtien välipäivät olivat jouluvierailujen aikaa. Tuolloin oli usein hyvä rekikeli ja vierailuja tehtiin ystävien ja sukulaisten luo runsaasti.

Jos vieras saapui taloon, tarjottiin hänelle oitis jouluolutta ja jotain hyvää jouluruokaa. Jos näin ei tehty ajateltiin, että vieras vei joulun mennessään!

Espoolaiseen jouluun on siis kuulunut lepo, hyvä ruoka ja suvun ja ystävien tapaaminen.

Sivuiltamme löydät myös espoolaisten jouluherkkujen reseptejä. Merja Hikman on halunnut jakaa Nimismiehenmäessä asuneen äitinsä Marja Hikmanin vanhan reseptivihkon sisältöä.