Helsingin Sanomissa oli 2.1.1972 uutinen, jossa kerrottiin, kuinka Espoossa juhlittiin kaupungiksi tuloa ilotulituksin, tanssein ja makkaroin. Ohjelmaa oli lapsille, eläkeläisille ja kaikille ilonhaluisille. Hyvä sää houkutteli kuulemma kymmeniä tuhansia espoolaisia tavallista pidemmälle iltakävelylle.
Soukan luistinradalla tanssittiin mm. WPK:n rytmiorkesterin tahdissa. Makkarapaloja kuumennettiin 28 000. Rummut, kirkonkellot ja ilotulitus vahvistivat puolen yön aikaan Espoon muuttumisen kaupungiksi. Juhlat maksoivat 5 mk espoolaista kohti.
Leppävaaran juhlissa kohotettiin kolminkertainen eläköönhuuto Espoon kaupungille ja isänmaalle valtuuston puheenjohtajan Seppo Westerlundin johdolla. Westerlund kertoi, kuinka Helsinki oli edelleen vaatinut Laajalahtea ja Leppävaaraa itselleen. Lähivuosien suurimpana tehtävänä oli koota Espoon pienet ja suuret kylät yhdeksi kaupunkikokonaisuudeksi, jossa jokainen asukas tuntee olevansa kotonaan.
Kauppalalaiset saivat esittää tulevalle kaupungille myös toiveita. Eri puolille kaupunkia sijoitetut toivomuslaatikot täyttyivät. Laatikot aiottiin tutkia huolellisesti ja ottaa toivomukset huomioon mahdollisuuksien mukaan.
Ensimmäinen espoolainen kaupunkilaiseksi syntynyt lapsi tuli maailmaan klo 6.30 Eiran sairaalassa. Rouva Rauni Vanhasen poika oli 49 senttiä pitkä ja painoi 3,02 kg. Espoo oli erityisesti teettänyt lusikan tapausta varten.
Itselleen tuore kaupunki antoi lahjaksi kulttuurikeskuksen.