Pirkko Sillanpää
Espoon keskus oli maaseutua kanta- ja pientiloineen 1960-luvun loppupuolelle saakka. Espoon valtuuston tekemä päätös 16.6.1965 kauppalan hallintokeskuksen rakentamisesta Muuralaan aloitti Espoon keskuksessa uuden kehitysvaiheen. Espoon kauppala aloitti tilojen ostamisen ja alueiden asemakaavallisen suunnittelutyön. Alueella sijainneen Södrikin (Suvelan) kylän viiden kantatilan rakentuminen lähiöiksi alkoi myös 1960-luvulla. Kylä oli ollut olemassa jo 1500-luvulla. Espoon kauppala osti 1960-luvulla Espoon keskuksen alueella sijaitsevista kantatiloista Kirstin ja Sunan tilat sekä kaupungiksi tulon jälkeen kaupunki hankki omistukseensa Grån ja Jofsin tilat. Vanhoista kantatilojen rakennuksista on säilynyt nykypäivään vain Domsin kantatilan päärakennus ja Sunan navetta.
Espoon joen rannalla (Vanha Lakelantie) sijainnut Sunan kantatila siirtyi Espoon kauppalan omistukseen 1965. Tilaan oli kuulunut 1920-luvulla noin 170–180 hehtaaria, josta 1940-luvulla oli luovutettu pika-asutukseen 30 hehtaaria. Tila oli kuulunut Weckstömin suvulle vuodesta 1662 lähtien. Sunan ja Backasin tiloihin kuului ostohetkellä lähes 100 ha ja myyjä oli Hjördis Ahlroth. Näille maille rakennettiin myöhemmin Kirstin pientaloalue.
Espoon kauppala osti 68 hehtaaria käsittävän Kirstin kantatilan Segersvenin suvulta vuonna 1965. Myyjä sai viljellä tilaa vielä viisi vuotta, jonka jälkeen alkoi alueen rakentaminen. Tilan päärakennus oli nykyisen Kirstintien 8:n kohdalla. Kirstin tilan historiasta on jäänyt muistoksi Kirstintien varrella oleva 160-vuotias suojeltu tammi. Segersveninkatu ja Segersvenin puistopolku muistuttavat Kirstin tilan viimeisestä omistajasuvusta ja Kirstin kantatilasta Kirsti-alkuiset katujen ja teiden nimet. Espoon kaupunki osti Lindholmin Sahalta Dahlin tilan (Kylätorintie 5) vuonna 1973. Kantatila oli kuulunut 1900-luvun alussa nahkatehtailija Jooseppi Lepomäelle. Päärakennusta oli laajennettu monta kertaa ja ennen vuoden 1984 paloa siinä oli kuuden perheen työväenasunto. Jofsin kantatilan (Ratavallintie 19) olivat omistaneet 1920-luvun alussa Elna ja Alfons Björklöv. Espoon kaupunki hankki puolen hehtaarin suuruinen tilan 1979.
Espoon keskuksen rakentaminen alkoi Kirstin tilaan kuuluneita mailta. Suvelan ensimmäinen kerrostalo, Kirstinmäki 3 rakennettiin vuonna 1970. Kadun toiselle puolelle rakennettiin Kirstinharjun taloista ensimmäinen, Helsingin opiskelija-asuntosäätiön talo (Kirstinharju 3) myös 1970-luvun alkupuolella.
Kirstinsyrjään ja Sokinsuon alueelle sekä Suvelan itäosassa sijaitsevaa Jouppiin (Jofs) nousi myös kerrostaloja 1970-luvulla. Joupinlaakso tuli käyttöön kadunnimenä 1975 ja alue on hieman laajempi kuin Jouppi-niminen alue, missä aikoinaan sijaitsi Jofsin tila. Suvelan aluerakentamissopimuksessa olivat mukana Haka, Keskus-Sato, Polar Salpa, ja Rakennus Oy.
Kirstin pientaloalueen eli nykyisen Sunan rakentaminen aloitettiin myös 1970-luvulla. Haluttiin rakentaa ruotsalaisen esikuvan mukaan kohtuuhintaisia pientaloja. Mainittakoon, että kilpailuun oli kutsuttuna 16 suomalaista ja ruotsalaista yritystä. Kilpailun voitti ruotsalainen yritys, jolla oli Suomessa tytäryhtiö Oy Tiefundanmentti. Tonttien luovutussopimus solmittiin Tiefundamentin kanssa 1974 ja seuraavana vuonna hyväksyttiin asemakaava Suvela II. Suunnitelman mukaan alueelle rakennettiin rivitalo- ja paritalohuoneistoja sekä itsenäisiä AO-tontteja. Alueella tehtiin tiiviin ja matalan rakentamisen pioneerityötä, mikä on valitettavasti jäänyt vähäiselle huomiolle.
Sunan lähellä Saarniraivion alueen asemakaavoitus alkoi myös jo 1970-luvulla. Alueen oli ostanut rakennusliike Haka, joka suunnitteli rakentaa sinne kerrostaloja. Tämä herätti vastustusta, koska pientalotoimikunta ei halunnut alueelle pelkästään kerrostaloja, vaan osa olisi oltava pientaloja. Samalla kannalla oli kaupunginhallitus. Sopimus Hakan kanssa solmittiin 1979. Kaavoitus jatkui 1980-luvulla. Mikkelän pientalovaltainen alue rakennettiin kaupungin omistamalle maalle 1980-luvulla. Alueella on omatoimisesti toteutettuja sekä erillisiä että yhtiömuotoisiä pientaloja ja kaupungin vuokrataloja.
Kirkkojärven alue kaavoitettiin kerrostaloalueeksi ja se rakentui 3000 asukkaan alueeksi vuosina 1976–86. Kaavoittaminen ja suunnittelu alkoi 1980-luvulla puolalaissuunnitelman mukaisesti ja arkkitehtitoimisto Kauria-Turtolan laatimissa piirustuksissa oli vain yksi ainoa talotyyppi, joka sekin oli normaalista poikkeava, mutta kaupunkikuvallisesti miellyttävä. Laman aikana kustannussyistä aravarahoitteisen rakennusten massoittelua oli karsittava. Kaavoituksen tavoitteena on mahdollistaa Lommilan alueen (630102) rakentaminen osaksi Espoon keskuksen palveluja siten, että sinne syntyy monipuolinen kaupallisten palveluiden ja työpaikkojen keskittymä.
Suviniityn alue Suvelan rinteessä on ollut esillä kaupunkisuunnittelussa 1980-luvulta lähtien. Suviniitty on rakentunut verkkaisesti 2000-luvun alkupuolella.
Espoon keskuksen kehittäminen oli 1960-luvulta lähtien kirjattu tärkeäksi kuntasuunnittelukohteeksi. Rakentamista seurasi aluerakentamistoimikunta, joka oli pettynyt Suvelan toteuttamisen laatutasosta. Toimikunta kävi keskusteluja sopimuskumppaneiden kanssa ja laadun huonoon nähtiin se, että rakentaminen oli pirstaloitu monille rakentajille ja kenelläkään heistä ei ollut kokonaisvastuuta alueen rakentamisesta. Espoon kaupungin olisi viime kädessä pitänyt kantaa vastuu rakentamisesta. Asian korjaamiseksi perustettiin Espoon keskustan rakentamisprojekti vuonna 1975.
Nykyisin Espoon keskukseen kuuluvat Kiltakallion, Kirkkojärven, Saarniraivion, Sunan, Suvelan ja Tuomarilan osa-alueet.
Kehittämishankkeita
Espoossa huomattiin jo 1970-luvulta lähtien, että Suvela uhkaa jäädä muusta kaupungin asuinalueista irralliseksi asuinalueeksi. Suvelan asuinalueen monipuolinen kehittäminen viihtyvyyden ja yhteisöllisyyden parantamiseksi on johtanut siihen, alueelle on laadittu lukuisia kehittämishankkeita. Suvelaa voidaan pitää lähiöohjelmien kokeilulaboratoriona. Suvela herättää jatkuvasti kiinnostusta, tällä hetkellä erityisesti maahanmuuttajataustaisen väestönosan nopean kasvun vuoksi.
Suvelan toiminnallisia puutteita alettiin korjata jo1970-luvulta lähtien muun muassa lunastamalla korttelialue 40011 puistoksi, sekä useilla lähiympäristö- ja korttelisuunnitelmilla. Vuosina 1978–82 tehtiin muun muassa asumisen ulkoympäristön laatututkimus (1978), Kirstinharju–Sokinvuori lähiympäristösuunnitelma (1978), Kirstinharjun ympäristön kehittämissuunnitelma (1980), Sokinvuoren raitin lähiympäristösuunnitelma (1981) sekä Joupinmäen–Joupinkallion lähiympäristösuunnitelma (1982).
Espoon keskuksessa on aloitettu uusi vaihe rakentamisessa viime vuosina. Kirstinharjussa on toteutettu Suvelan Onni -nimisenä (Suvela I, 611519) tunnettu kiinteistökehityshanke, jossa yhteistyössä ovat olleet Espoon Asunnot Oy, Espoon keskuksen kehittämisprojekti ja kaupunkisuunnittelukeskus. Kirstinharjulla on purettu neljä kerrostaloa ja suurkortteliin on rakennettu 14 värikästä ja korkeaa pistetaloa. Rakennustyö on loppusuoralla.
Espoon virastokeskuksessa on myös meneillään toinen rakennusvaihe, jonka seurauksena on purettu esimerkiksi 1970-luvulla rakennettu virastotalo ja radan yli kulkeva, 1980-luvulla rakennettu Espoonsilta.
Lähteet:
- Espoon kaupunginmuseo, asiakirja- ja kuva-arkisto, Espoon kaupunki. (EKM)
- Keski-Espoo –seuran arkisto, Keski-Espoon Sanomat 1/1989-2/2016. (KES)
- Maisala Pertti 2008, Espoo- oma lukunsa, Kaupunkisuunnittelun, kaupunkirakentamisen ja kaavoitushallinnon kehitys vuoteen 2000, Vanha-Espoo. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.
- Sillanpää Pirkko, Laakso Tommi 1998. Kivikauden kylästä kaupunkikeskukseksi. Keski-Espoo – seura. Jyväskylä.
- Suvelan Onni -korttelin kehittämishanke, Anne Savolainen 16.5.2015
- Norvasuo Markku 2013. Visio Suvelan paikalliskeskuksesta lähiökehittämisen muutoksessa, Aalto-yliopisto Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopiston julkaisusarja Aalto-TT 6/2013, Maankäyttötieteiden laitos, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä www.aalto.fi
- www.kotikaupunkipolut.fi