Koulutuksen kehittyminen Espoossa

Martti Hellström

Uunituoreessa Espoon kaupungissa oli vuonna 1972 yhteensä 11 oppikoulua. Tapiolan yhteiskoulu oli niistä ehkä kaikkein kiinnostavin. Koulu oli yksityisoppikoulu lukukausimaksuineen. Sinne pyrittiin, ja kaikki koulutarvikkeet maksettiin itse. Myös kouluruoka oli maksullista. Koulun omisti vuoteen 1976 saakka Tapiolan yhteiskoulu Oy ja vuosina 1976-1977 Tapiolan koulukiinteistö Oy.

Tapiolaan oli muuttanut 1950-luvulla korkeakoulutettua, aktiivista väkeä. Niinpä alueen rakentajassa Asuntosäätiössä heräsi ajatus omasta oppikoulusta. Nopeimmaksi vaihtoehdoksi todettiin Helsingin Uuden Yhteiskoulun haaraosasto. 

Tapiolan yhteiskoulun toiminta alkoi Helsingin uuden yhteiskoulun haaraosastona. Se toimikin Silkkiniityn kupeessa parakissa kaksi lukuvuotta 1956-1958. Tapiolan yhteiskoulu perustettiin vuonna 1958. Tuolloin koulussa käynnistettiin kolme ensimmäistä luokkaa. Koulu otti hoitaakseen myös ne Helsingin Uuden yhteiskoulun rinnakkaisluokat, jotka olivat toimineet Tapiolassa lukuvuosina 1956-1958. Oppilasmäärä oli tuolloin 345.

Koulu sai oikeuden antaa keskikoulutodistuksia vuonna 1960. Seuraavana vuonna se sai myös oikeuden antaa ylioppilastutkinto.
Koulun ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1963, jolloin oppilasmäärä oli kasvanut yli 770 oppilaaseen.

Uusi, innovatiivinen koulurakennus

Tapiolan yhteiskoulu toimi aluksi vuokratiloissa. Lisätiloina käytettiin kouluparakkeja. Koululle haluttiin oma rakennus. Ja se koulurakennus oli innovaatio.

Koulukokonaisuus oli valmis vuonna 1961. Omaperäisen koulurakennuksen kennoluokkineen ja luonnossa matalina kiemurtelevine muotoineen suunnitteli arkkitehti Jorma Järvi. Erikoisluokat olivat kuusikulmaisia mutteriluokkia. Liikuntasalin katossa oli satulapinta, joka loi omaperäisen tila-avaruus -vaikutelman.

Tilat olivat käytössä aamusta iltaan, ja toimintaa oli myös viikonloppuisin. Voimistelusali oli Tapiolan Hongan kotisali. Ennen kuin Tapiolan kirkko valmistui, samassa salissa pidettiin jumalanpalveluksiakin.

Rakennus sijaitsee saneerattuna yhä osoitteessa Opintie 1.

Upeaa kehittämistoimintaa

Tuohon aikaan oppikoulut olivat varsin jämähtäneitä, ja niiden kehittämistä pidettiin vaikeana. Tärkeä poiju Tapiolan yhteiskoulun historiassa osui vuoteen 1959: koulun johtokunnan puheenjohtajaksi saatiin visionäärinen Urpo Ratia, joka pian antoi ”käskyn”: Kokeilkaa. Heti ei tapahtunut mitään. Mutta pian kyllä.

Urpo Ratian lausuman mission voisi tiivistää:
”Koulun tulee olla sellainen, että siellä jokainen oppilas tuntee olevansa hyvä jossain. Jos hän ei ole hyvä oppimisessa, hän voi olla hyvä harrastuksessa.”

Opetukseen tuotiin uusia ideoita. Kokeiltiin uusia opetusmenetelmiä, muun muassa oppilastöitä fysiikassa, metsäretkiä biologiassa ja minimaantiedettä. Opettajat tekivät kokeilumonisteita, joista kehittyi oikeita oppikirjoja useaan aineeseen. Jokaisella luokalla oli oma tutor-opettaja. Ohjelmaan mahtui tiedettä, taidetta ja urheilua. Kerhotoiminta oli laajaa. Lukion oppilaat tekivät näytelmiä. SuperS- kaitafilmejä kuvattiin. Opettajat tekivät yhteistyötä ja opettivat yhdessä ryppäitä – ns. rumpin systeemillä.

Tapiolan yhteiskoulu avautui ulos ja teki yhteistyötä. Tapiolan kamerakerhon kilpailuihin osallistuttiin ja menestyttiin. Liikennekilpailussa polkupyörillä poliisiopiston oppilaat antoivat tarkastusrasteilla pisteitä.

Ei ihme, että Tapiolan yhteiskoulusta tuli yksi Espoon suosituimmista kouluista. Koulu oli eliittikoulun maineessa. Tapiolan kansakouluissa oikein prepattiin sen sisäänpääsykokeisiin.

Oppilaat arvostivat koulua sen rennon vapaan ilmapiirin ja hyvän opetuksen vuoksi. Ja vanhemmat tulosten. Tapiolan yhteiskoulua kutsuttiin Teknillisen korkeakoulun esikouluksi – siksi moni sen oppilaista sai opiskelupaikan Otaniemestä. Koulu tuotti monen alan huippuosaajia. Oppilaista tuli arkkitehteja, taidealan professoreita…

Tapiolan yhteiskoulussa toteutettiin myös virallista kokeilutoimintaa kouluhallituksen luvalla. Ainevalintaisen tuntijaon/lukusuunnitelman kokeilu alkoi vuonna 1968. Oppilaille pakollisia aineita oli vain kolmannes. Joukko-oppiin perehdyttiin pohjoismaisessa PMOU:n kokeiluohjemassa. Koulu lähti rohkeasti kokeilemaan myös linjajakoa: perinteisen klassisen rinnalle luotiin kolme uutta linjaa: matemaattis-luonnontieteellinen, kaupallistekninen ja kielilinja. Kullakin linjalla oli oma opettaja-johtaja.

Erittäin kuuluisaksi koulu tuli musiikkiluokkatoiminnastaan. Vuonna 1963 arvostettu musiikkipedagogi, opettaja Erkki Pohjola perusti Tapiolan kuoron, josta kasvoi yksi maailman arvostetuimmista lapsikuoroista. Tapiolan kuoro pääsi vuonna 1966 Tukholmaan yhteispohjoismaiseen lapsikuorokatselmukseen. Sieltä alkoi Tapiolan kuoron kymmenien kansainvälisten kiertueiden sarja, johon mahtui mm. BBC:n ”Let the peoples sing” -kuorokilpailun voitto. Kuoro teki vuosina 1966-1982 kaikkiaan 23 kansainvälistä konserttikiertuetta.

Menestyksen takana olivat myös vahvat tukijoukot. Tapiolan Yhteiskoulun Tuki ry ja naistoimikunta hankkivat rahaa kerhoihin, opintomatkoihin ja muun muassa AV-välineisin. Tapiolaan mm. perustettiin Suomen ensimmäinen atk-kerho vuonna 1964.

Oma iltalinja

Tapiolan yhteiskoululla käynnistyi myös iltalinja, joka oli tarkoitettu ennen muuta niille aikuisille, jotka eivät olleet aikanaan päässeet oppikouluun. Vuodesta 1969 alkaen iltalinjalla oli lupa kolmiluokkaiselle keskikoululle ja kolmiluokkaiselle lukiolle.

Yhteiskoululla oli yhteinen rehtori. Vuosina 1958-1967 rehtorina oli Tauno Kajatsalo ja vuodesta 1967 alkaen Heikki Niemelä. Iltalinjalla oli lisäksi oma apulaisrehtori. Tässä tehtävässä toimi vuoteen 1973 saakka Reino Nieminen.

Tapiolan yhteiskoulu 1970-luvun alussa

Tapiolan yhteiskoulu eli kulta-aikaansa 1970-luvulla. Se oli kokeilukoulu, joka vastasi kansainvälisiin pedagogisiin haasteisiin. Tärkeää toiminnan kehittämisessä oli oppilaskeskeisyys ja kokeellisuus. Opettaja astui alas kateederilta, ja hänestä tuli oppilaittensa työtoveri. Koulussa oli omaa kouluneuvostotoimintaa jo ennen valtakunnallista järjestelmää: Ratian junior Board Yhdysoppilastoiminta käynnistettiin.

Vuonna 1970 Tapiolan yhteiskoulu valittiin OECD:n innovatiivisten koulujen listalle ja mukaan suureen kouluopetuksen innovaatiotutkimukseen. Siinä haluttiin tietää, miten innovaatiot hakeutuvat kouluihin ja miten uusien opetusmenetelmien toteutumista voidaan koulussa edistää. Tutkimuksen suoritti opettaja Lyyli Virtanen.

Koulu oli aktiivinen jäsen myös IADAS-yhdistyksessä, joka järjesti kansainvälisiä monipäiväisiä seminaareja. Teemoja olivat mm. kriittinen kansalaisuus, opetussuunnitelmien uudistaminen, joustavat opetusjärjestelyt, oppilaiden ohjaus ja osallistuminen koulun hallintoon.

1960-luvulla ideoitu linjajärjestelmä vaihtui vuonna 1970 aine- ja kurssivalintaiseen opetussuunnitelmaan. Oppilaat saivat nyt suuren vapauden valita oppiaineita ja niiden suppeampia, laajempi ja erikoiskursseja. Matematiikassa oli esim. lyhyitä, pitkiä ja ylipitkiä kursseja. Pitkän englannin ja ruotsin lisäksi sai valita keskikoulun neljänneltä seuraavan vieraan kielen.

Joka vuosi järjestettiin kulttuurikilpailuja. Joulujuhlissa oli upeat, usein oppilaiden kirjoittamat teatteriesitykset. Avauduttiin maailmaan ja tehtiin oikeasti. Tapiolan uimahallissa kaikki suorittivat uimakandidaatti- tai maisteritutkinnon. Oppilaat pääsivät haastattelemaan presidentti Urho Kekkosta. Kouluneuvosto lähetti torstaiaamuisin keskusradiouutiset. Ajokortin suorittaneille lukiolaisille järjestettiin St-ajot.

Tapiolan yhteiskoulu tuki erittäin aktiivisesti myös vapaaehtoista urheilutoimintaa. Oppilaat osallistuivat Ateenassa koululaisten EM-kisoihin koripallossa, ja mestaruus tuotiin Tapiolaan. Kansainvälistä toimintaa oli paljon myös jääkiekossa ja yleisurheilussa. Kotimaassa Tapiolan yhteiskoulu oli aivan omaa luokkaansa. Koulun urheiluseuraa Viestiä luotsasi aina koulun oppilas, ja johtokunnan muodostivat niin ikään oppilaat. Ansiokkaat liikunnanopettajat sparrasivat.

Kerhotoiminta jatkui vilkkaana. 70 % oppilaista kuului 1970-luvun alussa johonkin kerhoon. Oli marimekkopaitaisia ja vuokkohameisia kuorolaisia ja koripalloilevia koulutovereita.

The End?

1970-luvulla Suomi oli siirtymässä peruskoulujärjestelmään, mikä tuli merkitsemään loppua yksityiselle Tapiolan yhteiskoululle. Koululta alkoivat myös loppua rahat. Vuonna 1972 koulun talous alkoi jo tiukentua, ja vuonna 1976 koulun taustayhteisö Tapiolan yhteiskoulu Oy ajautui konkurssiin. Viimeiset ajat yksityisenä oppikouluna olivat kurjia. Myös kouluhallitus pysäytti yksityisten koulujen ideoinnit ja kokeilut.

Syksyllä 1977 Espoo siirtyi peruskoulujärjestelmään. Peruskouluun siirryttäessä Espoon kaupunki otti Tapiolan yhteiskoulun omistukseensa. Koulu jatkoi nyt toimintaansa kolmena eri oppilaitoksena: Tapiolan yläasteena ja lukiona sekä Tapiolan lukion iltalinjana.

KIRJALLISUUTTA ja LINKKEJÄ

Holma-Kokkanen, H., Kalsta, M., Kervinen, M., Pajari, R., Känsälä, U. ja Siivola, L. (toim.) 1998. Opintiellä. Tapiolan yhteiskoulu, koulu ja lukio 1958 – 1998. Espoo: Tapiolan Yhteiskoulun Tuki ry.
Virtanen, Lyyli (1974). Case studies of Educational innovations, OECD-tutkimus, Pariisi.
Virtainen, Lyyli (1973) Tapiolan yhteiskoulun lukion lukusuunnitelmien vertailua. Laudaturtyö. Helsinki.

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/06/espoon-oppikoulujen-kronikka.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-3-tapiolan.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/07/innovatiivisia-kouluja-osa-3b-tapiolan.html
http://www.tapiolankoulu.fi/arkisto/historiaa/
http://www.yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/tapiolan.htm